Kohti, pelotta, surutta päin!

Josko olisinkin nukkunut tänään ihmisiksi, niin Pikku Koira päätti, että on aika herätä. Hää silleen kivasti vuhkaa siinä sängyn vieressä, enkä millään olisi jaksanut nousta. En raaski olla huomioimatta ja nousin ylös. Otettiin pikku kinkut ja mie keittelin itelle mokat. Nyt herra koisaa onnellisena mun vuoteessa ja mun uni mennyt on. Eipä toisaalta mittään hättää, tänään onkin yllättäin veepee. Voipi vielä ottaa pikku tirsut tarvittaessa. Lepo on hyväks ihmiselle.

Viikonlopussa riittää tekemistä. Tänään tulee välittäjä tekemään arvioo, se on ensimmäinen askel kohti uusia tuulia. Tai jotain. Tuskin se tuulta on. Mieluummin tyventä ja sunshainia. Mut siitä se sitten lähtee. Lähteekö jo nyt vai odottelenko kesän jälkeen. Sitä pitää miettiä. Ankarasti. Huomenna olen lupautunut ystävän muuttoon. Se on kiva keissi. Siellä on muuttofirma, enhän mie vammanen mitään nostamaan pysty, mutta menen muuten jeesaamaan. Heillä on ihan tuliterä koti. Silleen neitseellinen kohde. Kiva. Sunnuntaina on duunia. Esittelen asiakkaalle suunnitelman, minkä parissa olen touhunnut jo parisen kuukautta. Se on se rivarin yläkerta, jossa olikin aika paljon hommoo. Sen jälkeen ei olekaan mitään tiedossa ja se hiukka riipoo. Tähänks tää nyt loppu, hyvin alkanut suunnittelijan urani, pah. Ja vielä kerran pah, pah. Usko on luja luottamus, eikä hanskoja tiskiin heitetä. Muutama alustava kysely on ilmassa, josko niistä jotakin... Tahtoisi kovin. Tän hetken haave olisi saada tehdä kokonaan mustavalkoinen hima. Sellainen pyörii mun mielessä. Ehkä se on tulossa, siksi pää työstää.

Mikä sävy!

Suunnittelusta puheenollen, uusi koti on alkanut elää mielessä. Kaikkee kivaa punkee mieleen ja tavoitteellisuudessa on edullisuus. Mani tulee olee kortilla, joten sekin säätelee ehtoja, mutta ei suinkaan ole este. Ajatuksissani uusi kortteeri on pommi. Halpa. Jos vielä saisi toivoa, niin tila olisi puhutteleva, ei perus. Laitoin naamakirjaankin kyselyetsikon erilaisesta, erikoisesta tilasta. Aina kannattaa yrittää. Mut joo, kierrätys kunniaan, ideoita löytyy. Sanotaan, että ei ole halpaa ja hyvää, mutta saattaisin ottaa siitä haasteen vastaan. Duunia se tietää, mutta miehän olen näiden asioiden edessä aivan liekeissä. Jos tämä kaikki käynnistyy, niin se voisi olla tarvittava piristysruiske elämässä ( lue; viimeisetkin hermorippeet ovat menetetyt. ) Tätä kohti, pelotta, surutta päin!

Kymppiuutisten säätiedote kertoi eilen, että talvea tuskin enää tulee. Lämpötilat ei tästään maaliskuussakaan juuri kylmene. Tämä taas aiheutti minussa sen, että suunnittelen jo mökille siivousretkeä. Sinne on taasen ikävä ja polte on julma. On tää niin jännä, syksyllä olen kurkkua myöten täynnä joka viikonloppuista mökillä ramppaamista ja tahdon jäädä stadiin. Auta armias, kun ilmassa on kevään kosketus, niin se polte alkaa munaskuita kuumottaa. Odotan niitä aamuhetkiä terdellä, sitä lintukonserttoa ja tajuntaani hivelevää hiljaisuutta. Se on semmosta. Parhautta elämän.

Hah, melkein positiivinen postaus! Mitähän mää keksisin valittaa tähän loppuun? Vai jättäiskö vallan valittamatta. Vaikenen valittamasta. Toivo siintää taivaanrannassa, kohta saa varpaat santaan. Ei ole elämä lantaa, on yrttiä ja apilaa. Hah, siinäpä oiva biisi aihio Juha Tapiolle. Hää on mukavasti seksy mies. Rauhallisen oloinen kaveri ja syvällinenkin on hän. Jaa, mites toi nyt liittyi mihinkään? Ei mitenkään. Vaikene Juudasiskariot. Hyvee viikonloppuu kaikille. Miepä laitan uudet tennarit jalkaan!