12.2.2014

Epä Tasa Paino

Kun illalla nukkumaan mennessä ajattelee, että aamulla herätessä saattaisi voida lähteä kuntourheilemaan salille. Sinne niin suorittamaan aeroobista dynamiikkaa ja siihen jumpat päälle. Siinä saattaa sitten käydä niin, että herää kello viisi pakottavaan tarpeeseen mennä ja lähteä. Alitajuntaan syötetty piiloviesti toimii aktivaattorina ja nyt voi sitten miettiä, kuinka hullu tuo ajatus voikaan olla. Kuntoilussa ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta voisi hiukkasen tarkentaa tätä ajankohtaa.

Jos sitä vaikka vahingossa tunteekin itsensä pirteämmäksi, niin kysymyksessähän on vain tämä ikuinen elämän epätasapaino. Jos ei makaa kuin lehmä, niin on yliviritettynä kierroksille, jotka ruoskivat suorittamaan, eikä missään nimessä saata tuntea tyydyttävää tasapainoa. Voisinkohan edes aavistaa millaista se on? Siis noin niin kuin tasapino. Jos ihan varovasti sanon, että tällä nimenomaisella hetkellä tunnelissani on taas valot päällä, mutta ei ne mitkään halogeenit ole. Sellainen sumuvalon häivähdys, mutta riittänee tähän tunnelmaan.

Niin, tasapaino. Se on niin vaikiaa. Tasa ja paino. Paino ja tasa. Asiaa hetken makusteltuani, mieleeni tulee vain epätasapaino. Josko asia pilkotaan ja käsitellään merkitykset erikseen, niin voidaanko näin saada joku merkittävä ymmärtäminen ja peräti ratkaisu jatkuvaan epä tasa painoon? Epä on aidoton ja tunteeton. Hyvä, toi on helppo korjata. Olen aito, rehellinen ja vahvasti tunteva herkkä. Tasa on jo hiukka hankalampi. Miks ihmisen tulee elämän niin voimallisesti tuntien. Tuntee vain ilon, tuntee vain murheen. Eikö ymmärtäisi armahtavan välimuodon. Hankalaa, toden totta. Paino on tuttu, liian tuttu. Ikuinen taistelu fysiikkaa vastaan. Mutta hetkinen, voisiko paino olla myös sielusi taakka? Onko sinne  kerätty turhaakin turhempaa lastia, jotka painavat askeltasi elämän tiellä. Ymmärrän, että paino voi olla henkinen versus läski. Läski lähtee liikkumalla, mutta kuinka kevennätkään sielusi taakkaa? Hyvä kysymys, ihan hirvittävän hyvä. Sopisi akkainlehden kanteen ja herättäisi heti mielenkiintoa. Helmikuun hellät! Menkää terapiaan, niin läski lähtee ja paino tippuu.

Olettekos seuranneet töllöstä tulevaa Farmi sarjaa? Minä katson mielenkiinnosta mennyttä aikaa kohtaan. Joskaan eihän siitä autenttista saada, mutta ei se huonokaan reality ole. Paikka on upea ja on antoisaa ihailla niitä maisemia ja kesäisiä tunnelmaotoksia. Casting sarjassa on viritetty hillittömällä epätasapainolla ja se tuokin kivasti jännitettä ohjelmaan. On ituhippiä, homoa ja lesboa. Tavantallaajaa, lihanpurijaa ja yksi perkele pesukestävä savolainenkin. Kyllä tuosta jo draamaa saadaan ja odotankin innolla sarjan kehittymistä. Se sössöttävä homo kerää kiitettävästi antipatioita ja minä tunnen vain myötätuntoa ja ehkä hiukkasen sääliä. Ihan sama kuin Voiceoffinlandin annekin mattila herättää kanssaihmisissä negatiivisia tunnetiloja. Kaikki haukkuu onnettomaksi ja minua säälittää. Sanotaan, että sääli on sairautta, mut voisko olla, että Martta samaistuu ja siksi säälii.

Jassoo. Nyt aika on naksahtanut eteenpäin ja minä olen hetken lähempänä helvettiä. Nyt voisi suoriutua kuntosalille, olisi noin niin kuin ihmisten aika. Enhän mää voi sinne kello viiskolyt mennä. Joku voisi vielä kuvitella, että tuossa on taas niitä himobiggaajia. Urheiluhullu, terveellisen elämäntavan murtama onneton. Ettei vaan joku vahingossa jotakin kuvittelisi. Sellaista liiallista, mikä ei alkuunkaan pitäisi paikkaansa. Otan vielä hetken levon ja sitten lähden. Sitten menen. Harva meistä on rautaa, moni taipua saa...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti