Hui Hai Haipakkaa

Hola, Hola! Täällä ollaan! Niin on taas ollut toiminnallista etten ole tänne kerennyt. Nyt on siis maanantai ja mulla ensimmäinen talvikauden veepee. Mökkikauden loputtua käännän perjantai veepeen aina maanantaiksi. Tää on ihan mun ikioma päivä! Toiminnallinen tämäkin, kakkuja leivon duuniin, hoidan juoksevia asioita ja hyvänä lisänä, duunaan myös tota sisustuspuolta. Sopivasti kaikkee ettei käy aika pitkäksi...

Viime viikolla saamani omakotitalokohde vei mut sit niin mennessään, että kävinkin sen jo eilen asiakkaalle esittämässä. Sehän tässä on, että tämä työ on niin mielenkiintoista ja antoisaa, ettei sit malta lopettaa. Haluaa tehdä, asiat pyörii 24hoo päässä ja ideoita pulppuaa. Tässä kohteessa erityiskiitosta ansaitsee asiakas itse, ovat ennakkoluulottomia ja haluavat persoonallista jälkeä. Tyyli on yksinkertainen, varma ja tyylikästä, mutta halutaan kuitenkin myös sitä uniikkia. Päädyttiin mm. aivan ihaniin valaisimiin ja luvassa myös upeaa erikoismaalaustekniikkaa. Totta kai miettii sitäkin mahdollisuutta, jos olenkin mennytkin ihan metsään ja suunnitellut jotakin sellaista, mikä on asiakkaasta ihan myrkkyä. Itse on aivan innoissaan ja minä niin näen kaiken "sieluni silmin." Tässä tapauksessa asiakas oli ihan yhtä fiilareissa kuin suunnittelija. Odotan niin valmista lopputulosta.

Ensirakkaus

Koti on nyt puhdas ja siivottu. Ai ko mie nautinkin suursiivouksesta! Kaksi päivää se otti ja vielä on tämä työhuone, jonka kimppuun käyn kohtakin. Joka nurkka on nyt nuoltu, parvekkeen lasit ja ikkunatkin on pesty. Tämä on sellainen riitti, mikä aloittaa mulla syksyn. Uutena, ihmeellisenä, puhtaana ja valovoimaisena. Kesän siittiöt ja pölyt on pesty, nyt on vain raikkautta. Kauhukseni olen saanut huomata, että mulle on varmasti kehkeytymässä joku hajusteyliherkkyys. Mulle? Minulle, joka rakastaa Tolun ja kaikkien kemikaalien ytyä tuoksua. Valitettavasti asiaa vaivaa niin, että ostettuani paskapönttöön WC-kukkasen, en kestä sen hajua ja se piti heivata partsille haisee. Ostin pitkästä aikaa myös pyykin huuhteluainetta. Voi heleveta, kun en kestä senkään hajua kuivumassa olevasta pyykistä. Tolun tuoksukin on hiinä ja hiinä, että kestänkö sitäkään. Täytyykö mun hyljätä vuosisatojen rakkaus? Oi ja voi, tätä elämän kurjuutta. Mutta hei, tällainen uusi tuoksu rakkaus löytyi. Ystävätär osti mökille Rexonan uuden suihkusaippuan. Tässäpä vasta freesi tuote! Jos tykkäät viilentävästä ja raikkaasta, niin voin moista suositella. Sitä vaan ei ihan joka paikasta saa, monta mestaa piti läpi käydä. Tässä ei ole ärsy tuoksu.

PizzaLove

Olipa kiva viikonloppu. Tein la-iltana aivan ihanaa pizzaa. Kokeilkaapa seuraavaa makuyhdistelmää. Tomaatti, mozzarella, mango, kapris, ilmakuivattu kinkku, chili ja  smetana. Tomaattikastikkeen teen tietty itse, maustan silleen sopivasti. Kyllä se Italialainen on ollut fiksu, keksittyään moisen herkun. Ainut ongelma on, että tulee snadisti ylensyötyä. Jopa niin, että piti käydä Ukkorähjän kans pienellä kävelylenkille ennen untenmaille menoa. Niin oli painava massu.

Oukkis doukkis. Nyt täytyy laittaa äksön. Monta hommoo mitkä pitää selättää. Olkoon viikkosi antoisa ja armollinen!

Odota, niin aikasi pysähtyy

Hellou evripadi! Juurikin nyt, ihminen elää vuoden parasta aikaa. Noin niin kuin ilmastollisesti. Nämä kirpeän kylmät ja napakat aamut ovat täynnä freesiä raikkautta ja energioo. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tästä aamuiselle uinnilleni. Laituri on varmasti kohmelossa, joka kivasti nipistelee Martan pikku varpaita. Vesi on niin virkistävää, että tajunta kirkastuu ja elämässä kaikki on mahdollista. Ihan kaikki. Tämän kaiken kruunaa nouseva aurinko, valo on ihan kiva juttu. Ei allekirjoittanutkaan niin pervo ole, että siitä pimeästä paskaloskasta järin nauttii. Mut nyt nautitaan...

Mitäs kulunut viikko onkaan pitänyt sisällään? Aika mennä rupsuttaa holtittomasti, aivan kuin se uhmaisi kaikkia lainalaisuuksia ja ottaa ihan omia valtuuksia. Minun käsittääkseni päivässä on kaksytneljähoo, viikossa seittemän päivää ja kuukaudessa useampia elettäväksi tarkoitettuja päiviä. Tämän viikon kulunut aika on mennyt niin nopeasti, että ajanlaskuni on hämärtynyt. En pysy enää mukana, putuan kärryiltä. Liittykö tämäkin siihen, että se helvetin viiskymppii tulee mittariin. Aikakin muuttaa muotoaan ja merkitystä, pah. Oudoksi muuttuu ihmisen elämä. Minäpä taidan laittaa jarrua päälle. Ei taho menettää aikaansa. Tahtoo näkeä, tuntea ja kokea. Pysähtykää, oi ihmiset!

Niin siis mitä? Yksi kappale lonkkaa on magneettikuvattu. Ou rait. Se meni kuin strömsöössä. Olin varannut toimenpiteeseen useita tunteja, mutta kaikki oli ohi alle tunnissa. Ei minuutin vertaa pitänyt hospitaalissa odotella. Olen kyllä viime aikoina saanut niin esimerkillistä palvelua kunnallisella puolella, että ihan ihmetellä täytyy sitä parjaamista. Kivoja ihmisiä, sujuvaa hoidantaa ja hyvää palvelua kaikki tyyni. Eiks oo kiva, kun ei tartte valittaa. Voi antaa hyvää palautetta silloin, kun siihen on aihetta. Vaikka olen kirpeä sitruuna homo, niin ei se estä mua tarvittaessa olemasta makea etelän hetelmä. Minä kiitän aina, silloin kun sille on aihetta.

Kyseisenä päivänä siis vapautui yllättäen muutama "ylimääräinen tunti." Menin siitä aivan puihin ja pyörin tuossa keskustassa kuin herne eräänkin homon peräpäässä. Kävin toki vetämässä sushit nassuun ja yritin inspiroitua rättiliikkeistä. En oikein ottautunut, koska se Londoni jo kummittelee takaraivossa. Mutta kävelinpä nimeltä mainitsemattoman silmälasiliikkeen ohi ja ymmärsin hetkeni tulleen. Tämä lähentelevä helvetin viiskymppii on syönyt myös näköäni. Kyllä, molempia. Ulko, että silmä. Mutta lähestyin asiaa näkökykyni kautta ja sain vihdoin aikaiseksi uudet prillit. Tarjous osta yhdet ota kahdet. Näöntarkastus kertoi sen, mitä olin epäillyt. Tarvitaan lisää poweria. Ihan kivoi pokia siellä oli, ollakseen niin edullista. Nyt on siis kahdet uudet lasit, voi vaihdella asusteiden ja mielialan mukaan. Oi kun fantsuu!

Sain viikolla aivan mahtavan kohteen sisustaa! Vastavalmistunut, iso omakotitalo Vantaalla. Kaikki pinnat ja matskut on jo tehty, mutta ongelmaksi on muotoutunut hienoinen kolkkous ja kodittomuus. Tehtävän anto on tuoda kohteeseen persoonaa, lämpöä ja rakkautta. Pääsen suunnittelemaan erikoismaalaustekniikkaa, tekstiiliä ja mielenkiintoisia valaistusratkaisuja. Tila ei ole se ihan tavallisin, alakerta upea yhdistelmä avokeittiötä ja olohuonetta. Huonekorkeus parhaillaan seitsemän metriä. On sanomattakin selvää, että olen innoissani. Tämä on juuri sitä, mitä suunnittelijan työ voi olla parhaimmillaan. Olen otettu luottamuksesta työtäni kohtaan.

Edessä ensimmäinen kaupunkiviikonloppu. Varmasti tunnen lieviä vieroitusoireita mökittömyydestä, mutta uskoisin selviäväni siitä siivoamalla. Kotini odottaa Martan hyväilyä ja ihan pakko tunnustaa, että täällä todellakin on mitä siivota. Raivoava siivousenergia nostaa päätään sisälläni ja tuskin maltan odottaa, että pääsen rätin kans riehumaan. Taustalle suomipoppii ja lasiin hiukka skumppaa. Ai että, mie nautin! Perjantai-iltana on myös pyhärituaalini eli saunavuoro kelli 21. Siitä on monta aikaa, kun siellä olen sieluani voidellut. Sitäkin odotan. Kaikkea odotan. Voisiko odottavan aika olla pitkä ja näin saan poikki tämän kiitävän ajanlaskun? Hyvä hei, odottaa ja odottaa, niin aika pysähtyy. Oon mie fiksu, ihan hillittömän fiksu! Nyt uimaaaaaan!

Jää hyvästi jäähyväiset

Äääh! Heräsin taas liian aikaisin päivystää. En tiedä, mikä mua herättelee. Voiko se olla alitajuntani? Nämä pimeät, hiljaiset ja yksinäiset hetket tässä terassilla ovat ainutlaatuisia. Siksikö herään näitä haluamaan, ai dont nou. Hei, jossakin joku elukka ulvahtelee. Onko se kiimassa huutava uroshirvi? Tai peräti karhu? Kuulostaa kauhumaiselle. Onneksi se on kaukana, kuka onkin.  Kuu möllöttää kirkkaana, onko peräti täys. Aah, siksikö siis heräsin. Hullu kuu.

Eilinen päivä meni joutuisasti, ettenkö sanoisi kiiruusti. Hetkinen, ei mökillä saisi olla kiire. Täällä tulee nauttia ja levätä. Mutta kyllä ihminen voi nauttia vaikka olisi kiirekin. Ainakin minä voin. Aamuhetken naputtelin sitä kolumnia ja sen jälkeen suoriuduimme sienimetsään. Nyt on parasta metsässä käyskentelyaikaa. Raikasta ja happirikasta. Sieniä on niin paljon, että pitää katsoa mihin astuu. Meidän tienoot ovat mustanaan torvisientä. Sitä on jopa niin paljon, että tulee poimineeksi vain parasta laatua. Tiedättehän te, metsän parantavan voiman? Metsä on ihana! Olen saavuttanut sinne jonkun henkisen yhteyden. Minulle tulee aina niin hyvä olo metsässä. Ihan en vielä puita halaile, mutta ei se kaukana ole. Minä oikeasti tunnen kuinka pulssi laskee, hermo vapautuu ja sielu aukenee ihan uusille leveleille. Tiesittekös sitä, että nykyään on olemassa myös metsäterapia? Mielialavammaisia laitetaan metsään terpoitumaan. En yhtään ihmettele, siellä on pirusti tervehdyttävää voimaa.

Laitoin eilen syksyisen illallisen. Sienillä täytetyn lihamurekkeen, uunijuurekset, juustomakaroonia ja tietysti sienikastiketta. Ai piru vie, kun olikin maukasta. Tuo ape edustaa minulle syksyn makuja. Puuttui vain enää tuore puolukkasurvoke. Kotoista ruokaa parhaimmillaan.

Kiirus tuli myös siitä, että ruuan laiton ja saunan lämmityksen lomassa laitettiin mun tietotekniikka ajantasalle. Se uusi iPad otettiin käyttöön, ladattiin uudet ohjelmat koneelle ja puhelinkin päivitettiin. Nyt kaikki masinat ovat synkässä keskenään ja sen ihmeen nimi on iCloud. En oikein ymmärrä mikä se on, mutta esimerkiksi, jos otan kuvan iPadilla, niin se siirtyy automaattisesti tänne läppärille. Samoin kaikki tekemäni asiat. On se fiksua, niin fiksua, että ihan pelottaa. Hetki tässä taas varmaan menee, että kaikki on ihan sekaisin. Tämmöinen lahopää tarvitsee oman aikansa tullakseen sinuksi kaikkien muutosten suhteen.

Kyllä. Ilmassa on myös hitusen verran haikeutta. Yksi kesä on taas elämässä jättänyt jälkensä. Tämä mökkeily antaa sellaisen konkreettisen alun ja lopetuksen vuodenajoille. Tajuaa niin kuin ymmärtävänsä, että nyt se kesä on jumalauta ohi. Mun on ihan pakko hehkuttaa perjantai-illan saunamatineaani. Kylpeminen meni aika myöhäiseksi, sillä juorusin puhelimessa niin, että unohdin lisätä puita. Piti koko bastu sytytellä uudelleen. No mut joo, sain saunotella pimeän tultua kynttilän valossa. Lisäsin löylyveteen eukalyptysta ja makoilin lauteella pehmeässä höyryssä. Tein henkistä irtaantumista tälle kaudelle. Oli ihan hirvittävän täyteläistä. Uimassa kävin taskulampun valossa. Rannassa oli muutoin säkkipimeää. Vesi oli hyväilevän kylmää ja hetki syöpyi mieleeni kauniina ja onnellisena. Kiitin mennyttä kesää, mökkiä ja metsänhenkiä. Oli ihanaa. Kiitos.

Jassoodyhäär. Muu mökkikunta vielä nukkua tuhnuttaa. Yläkerta sytytti valot ja täällä on aika kauniit värit. Vastaranta on ruskassa ja taivas aukenee vaalean sinisenä. Hienoinen usva leijuttelee järven pinnalla. On kaunis aamu. Kauniimpi kuin koskaan. Ja minä jätän jäähyväiset, huoks...

Syysunelmaa tummissa tunnelmissa

Ajattelin postaa jo tänä iltana, kun huomenaamulla pitää kirjoittaa lokakuun kolumnia. Ja taisin jo luvata, että seuraava postaus tulee möksältä. En taho pettää lupausta ja siksipä tänne hiukka läpisen fiiliksii. Möksäll siis ollaan ja tunnelma on antava. Tämä syksyinen, liikahtamaton ja niin vahvasti värikäs luonto on kyllä voimallisen kaunis. Ilmassa on syysrakkautta. Se on sellainen helpottava tunne siitä, että nyt ei ole pakko viettää kesää ja ikuista juhlaa. Saa olla noin niin kuin rauhas.

Ja arvatkaa mitä? Mie nautin ihan kybällä tästä rauhasta ja syksyn raikastamasta metsästä. Täällä on jotenkin hämyisen lempeetä. On jo hämärää, sytytin kaikki valot mitä pihapiiristä vielä löytyy. Muutama kynttilä lämmittelee tässä terdellä. Ilmassa ei ole minkäänlaista tuulen henkäystäkään. Peilityyni, kirkas tyyni. Väräjämätöntä. Ihmeellistä.

Sieniä on varmasti. Tunnen sen jo vanhassa, sienien syömässä ruhossani. Menen huomenna vielä saalistaa, jos vain kerkeän. On laitettava nämä tilukset niin sanotusti talviteloille. Siinä on ohjelmanumeroo yhdeksi päiväksi konsanaan. Mutta ehkä siinä pieni sienestyshetki on aikaa... Aina on sienille aikaa.

Habitare oli kyllä kiva. Aika meni vain liian nopeasti, enkä kerennyt kaikkea edes katsoa. Tietysti jäin turvastani muutaman kerran kiinni, sillä siellä oli aika paljon tuttuja. Hyvät fibat jäi Tikkurilan osastosta, siellä oli uusimmat erikoismaalaustekniikat ja aika huikeet huonekalut! Sain myös erittäin hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Oli ihanaa huomata, kuinka innoissaan suomalaiset ovat laadukkaista tuotteistaan. Hienoa, hienoa suomalaista osaamista. Se kunniaan! Haahuilin osastolta osastolle ja aina kun nauliuduin jonkun osaston erinomaisuudeta, sain huomata sen olevan kotmainen. Mahtavaa! Tein paljosti enemmän hienoja, hienoja löytyjä ja sain roppakaupalla ideoita. Eikö silloin messut ajaneet asiansa?

Kirotun praktikkoni tapaaminen tänään oli mielenkiintoinen. Hän pyysi sitoutumista hoitoon. Vaivani eivät ole tulleet hetkessä, eikä niitä hetkessä hoideta. Oireet voidaan hoitaa hetkeksi pois, mutta syitä ei saada selville, eikä niitä hoideta. Tullakseen terveeksi ja kivuttomaksi, se vaatii sitoutumista. Se vaatii pitkäaikaista välittämistä itsestä. Ajattelin antaa tämän mahdollisuuden itselle. Mä haluun tehdä kaikkeni, että tulen kuntoon ja olen toimintakuntoinen vielä seuraavat kolmekymmentävuotta! Sen jälkeiset vuodet voisinkin sit majailla jo manalassa. Silleen rauhas, totta kai.

Ei maar. Nyt mulla on jo hoppu! Illan suomalaiset tapakset on vielä tekemättä, enkä ole edes vielä saunonut. Radio-suomes on vierana Anna Erickson ( kirjoitetaanko toi sukunimi noin?) En viitsi mennä kysyy Ukkorähjältä. Hän se tietäis. Mut Anna on kyllä ihana. Tykkään  hänen musasta, ja hän taitaa olla aika sielukas ihminen. Kohta pääsen löylyyn. Ilta on hei, jo ihan tumma. Onneks on pihavaloi. Näen mennä uimaan... Olokeehan pinnalla!

Mykoista plasmaa ja silkkaa vihaa

Tänään on Pe ja veepee. Ei suinkaan mikään tekemätön päivä, vaan kiirusta pitää. Het aamusta on kiropraktikko ja siitä pökäsen Habitaareen. Iltapäivästä starttaamme möksälle, se on se viimeinen kerta sitä herkkua. Toiminnallinen päivä siis tulossa, ou jee.

Yksi kerta rusauttelua takana ja tapaaminen tuntui ihan asialliselle. Niskan liikerataa saatiin hiukka avattua, mutta ei tässä vielä voltteja heitellä. Ajattelin katsoa sen hoidon loppuun ja muutamia kertoja tiiviisti tähän alkuun ja sit sellaista ylläpitoa. Tarkoituksenahan olisi saada minusta viriili vanhus ja päivät ilman kipuja. Kiro lupasi sen. Katsotaan.

Mitä tohtoriin tulee, niin beelausunnon lisäksi sain mykoplasmadiagnoosin ja antibiottikuurilla ollaan. En nyt heti allekirjoita, mutta korva on tulehtunut ja nielussa veristä limaa. Mää tuota tiiä, mutta puhuin siis tästä huippauksesta ja noi oireet selittäisi myös sitä. Periaatteessa olen biootteja vastaan, mutta ajattelin nämä napsia. Josko se sittenkin...

Uusi ilmiö elämässäni on kyllästyminen tositeeveeseen. Minusta se on aika järkyttävää. Kaikki ne hölmöt ja onnettomat ohjelmat, joihin on kiva ollut upota syssy- ja talvipimeissä, tuntuvat nyt niin tylsille. Ja jumalauta sitä luumannia tunkee joka ilta, joka kanavalta. Ei kestä, ei jaksa. Jopa ruottin miljonääriäidit tuntui tyhmälle. Mitä mää katon koko pitkän talven? Pitänee ostaa maksullisia kanavia, eiks sieltä tule jotakin vähä järkevämpää katsottavaa. Olenko kasvanut ja jalostunut ihmisenä niin, että en kestä enää jonniin joutavaa paskaa? Vai onkos reality tullut tiensä päähän?

Kohtasin viikolla aitoa anargiaa ja vihaa yhteiskuntaa kohtaan. Käppäilin siinä aleksilla himaan päin, kun näin sellaisen teini-ikää lähentelevä pojankollin. Siisti releet, kauniit kasvot, ei mitään sellaista, että olisi voinut päätellä uhoa ja tuhoa. Tämä kullanmuru tuli ulos kauppakeskuksesta ja siinä niin, ohi mennessään, repi ulos asetelluista kukkaistutuksista peri rysänteemiä irti ja viskasi ne lähelle parkeerattua autoa kohti. Minä juurikin kävelin kohti tapahtumaa ja oitis mieleeni heräsi ojentaa nuorukaista. Mutta olisitte nähneet sen katseen! Hän käänsi katseensa suorana kohti minua ja niistä silmistä paistoi v i h a ja hillitön uhma. Häkellyin niin, että kukkahattutätitoruni juuttuivat vallan kurkkuuni. Kuinka noin nuoresta voi lähteä niin vihainen energia? Oukkei, ymmärrän, että rakkautta ja välittämistä tämä nuori oli vailla ja tunsinkin yllättäin vain sääliä. Jos olisin puuttunut asiaan, niin aivan varmasti olisin saanut tämän nuoren päälleni ja pahimmassa tapauksessa moran kurkkuuni. Olisko pitänyt puuttua, antaa välittämistä? En muista, milloin olisin nähnyt jonkun katseessa niin paljon, niin syvää vihaa ja angstia. Mihin tää maailma on menossa?

Makeaa mahan täydeltä

Uusi Kauniit Kodit numero on taas ilmestynyt. Siellä se kolumni on. Meinasin jo ihan unohtaa mainostaa. Niin on siitäkin tullut osa mukavaa tavallisuutta, että prioriteetti järjestyksessä se ei ole maailmani napa. Mutta homma jatkuu. Alun kolmen kuukauden koeaika on ohi ja päätimme jatkaa yhteistyötä. Ihanaa olla kolumnisti, on se silleen kuitenkin tärkeä.

Nyt on hoppu. Aamukakka on vielä tekemättä ja jotain nastaa rytkyy pitäisi keksiä päälle. Mökiltä sitten kesän viimeiset uutiset. Adios!

Vaihdetaan ruumiinosia

Tässä samalla ruokin aamiasta ja olen onnellinen kesällä saamistani mustikoista. Sotken sellaisen superherkun fitnessmuroista, yosajugurtista, mustikkakeitosta, maidosta ja niistä mustikoista. On oiva suomalaisen metsän maku ja kiitänkin Taistoa Heinolasta. Hyvin lähtee aamuni käyntiin...

Olen sulkenut silmäni koko kesäkauden tältä hyrskyn myrskyltä himassa. Hommahan menee niin, että kotona ei mökkikaudella kerkeä paljon yksityiskohtia järjestelee ja jossain vaiheessa minnuu alkaa ahistaa epäjärjestys. Se taas tarkoittaa sitä, että nyt alkaa talviaika ja mökkeily saa riittää. Mua niin himotuttaa päästä siivoamaan keittiön kaappeja ja laittamaan sekoileva vaatekaappikin oivaan järjestykseen. Työhuoneen paperitkin ovat levällään kuin hujasen kakka. Tehtiin ajatusmalli, että ensi viikonloppuna mennään laittaa mökki talviteloilleen ja se on sit siinä. On sit yksi kesä ohi. Oih, siinä on taas yksi naula arkussa enemmän, mutta lähempänä paratiisia ollaan juu.

En sit saanut bee-lausuntoo tohtorilta. Hän oli sairastunut ja aika siirrettiin keskiviikolle. Outoa, ei kai lääkärit sairasta. Vai onks hyökii ihmisii ja näin sairastavia yksilöitä? Otetaan siis uusi yritys. Sairastamisesta puheenollen, menen ensi viikolla lonkan magneettikuvaan. Hah, jos luulitte, että se onnetonpiruparka olisi päässyt eroon rienaavista kivuistaan ja mikään ei olisi vaivaksi, niin joudun tuottamaan pettymyksen. Tämä nyt on tätä samaa soossia, mitä olen täällä ruikuttanut jo toista vuotta. Kun paikat prakaa, niin olet tullut täyteläiseen ja tyydytettyyn viidenkympin rajapyykkiin. Niinhän sitä sanotaan, viiskymppiä tulee mittariin, niin kaik on kaput. Kaik on männyttä. Minusta olisi yksinkertaisempaa, jos koko äijä magneettikuvattaisi kerralla. Ei tartteisi alvariinsa sielläkään juosta. Onkohan tuosta sädetyksestä mitään haittaa ihmisille?

No mut joo. Ei mua noin vaan lannisteta. Olkapää on parempi kuin syntyessä ja kukaties saan uuden lonkkalumpion vai mikä se nyt oikein on? Kallonivel? Eih, sehän on varmaan päässä. Lumpio? Umpio? Oli mikä oli, toivottavasti olen kohta jälleen uudestisyntynyt. Oikein teräsvaari. Saan uuden elämän. Voisko niitä varaosia vaihdella enemmänkin. Hmmm, vaihtoon vaan kaikki. Kaikki, kaikki!

Olenko cee vai olenko dee?

Puuhakkaan päivän jälkeen maistui makaroonilouda taivaalliselle ja uneni oli täyttä ja tyydyttävää. Laiska töitään luettelee, mutta sain laitettua mökin pihapiiriä jo talviteloilleen. Kesän kukkasia tunkiolle, kalusteita talvisäilöön ja pesin grillinkin. Niin oli tekemistä, että katsoin parhaaksi jättää sienimetsän eiliseltä päivältä. Eikä tuotantolinja olisi enää pystynyt enempää käsittelemäänkään. Mutta ei hätiä mitiä.  Nyt on talvi turvattu ja minä voin olla lepo.

Latvoissaan kullattu

Minä olisin jo valmis jättämään mökkeilyn tälle kaudelle. Niin ihanaa kuin keväällä onkin saapua tänne paratiisiin, niin yhtä halukas olen jättämään tämän kaiken. Olen saanut sieniä ja nyt voisi alkaa jo kaupunkielämä. Odotan niitä himahissukka lauantai-iltojani. Saan tehdä viikkosiivouksen ja laittaa kynttiläillallista, mulla on vähä noin niin kuin ikävä omaa himaa. Patojani ja kattiloita.

Mun on pakko todeta, että luoja antaa aikamoista värien ilotulitetta tällä hetkellä. Jumala sammuttaa ja sytyttää valoja alvariinsa ja värit maisemassa muuttuu koko ajan. Kaunista katsottavaa. Ilmassa on pieni pirteys, siksikö väritkin ovat raikkaita ja voimallisempia. Hirmusen nättiä on kyllä juu.

Kauniisti uhkaava mutta ei

Ihan varovasti ja arasti saa myös todeta, että tämä on jo toinen huiputon aamu. Tuntuu ihan huipulle olla huiputon. Josko tämä tästä nyt alkaisi rauhoittua ja saisi ihminen olla hetken rauhassa. Tähän asiaankin liittyen, mulla on kiropraktikon tapaaminen viikolla. Olen päättänyt aloittaa kuntosalielämän. Tämmöisenä monivammaisena en voi mennä sinne ominpäin huseeraamaan, joten katsoin parhaaksi hommata sellaisen personaali ohjaajan. Konsultoin minulle suositeltua ohjaaja ja hän taas oli konsultoinut tapaustani osaavassa työympäristössään. Sieltä tuli taas tietoa, että saliharjoittelu saattaisi tässä vaiheessa olla jopa tilannetta huonontava tekijä. Niskan hermotukset pitäisi saada ensin kuntoon ja siksi menen käymään ensin raktikolla. Sen jälkeen aletaan katsoa saliohjelmaa ja otetaan huomioon nämä vajavaisuuteni. Tässä tiimissä työskentelee nyt kolme henkilöä ja lähtökohtaisesti mulla on turvallinen olo. Joskin mulla on hiukka huonoja kokemuksia kiropraktikoista. Mutta yritän, haluan huoltaa kehoani ja toimintakykyäni. Enkä suinkaan laita vastaan, jos tämä läskipullamössö saattaisi hieman kiinteytyä.

Ensi viikolla on Hapitare. Odotan sit  jo innolla. Miksiköhän minulle ei ole tullut kutsua ammattilaisten päiville? Olen niin pettynyt. No enkä ole. Tai ihan vähäsen. Nyt minulla on sinne ihan oikeaa asiaakin. Työn alle juurikin joutuu yksi kylppäri töölössä ja yksi sauna tampereella. Toivon niin, että jotakin uutuuksia molempiin kohteisiin lähtee mukaan messuilta. Mitä työrintamalle tulee, niin koko ajan tippuu uusia duuneja. Nyt vain täytyy olla tarkkana etten polta kynttilää molemmista päistä. Minähän tietysti haluaisin ottaa kaikki duunit vastaan, mutta aikani on kuitenkin rajallinen. Jos näin jatkuu, niin jossakin vaiheessa on tehtävä aikataulullisia ja logistisia järjestelyjä. Lemon Decon olisi hankittava automobiili, nettisivut ja työhuone. Huh, tämä unelma alkaa pikku hiljaa elää ja tulla todeksi. Ja minä olen kiitollinen. Enemmän kuin kiitollinen. Olen taivaissa.

Pienen pieni lepohetki vielä ja sit täytyy laittaa äksön. Tulevasta viikosta voi tulla kiireinen. Olisi aika paljon kaikenlaista. Het maanantaina täytyy mennä tohtorille. Mun pitää saada beelausunto. Onko se sellainen todento, että olen siirtynyt aaluokasta luokkaan bee? Jotensakin minulla on sellainen tunne, että en ole koskaan ollut riimaa aaluokkaa. Synnyinkin hankalasti, enkä suinkaan täyden kympin tyttönä. Voisiko tästä nyt tehdä sellaisen päätelmän, että beeluokan kansalainen alenee jo kastiin cee? Vaiko peräti dee? Oih, tätä kurjuutta! Oih, tätä onnettomuutta!

Valoa kohti

Jostakin kumman syystä heräsin jo 04.55. Unijukka lähti menee vaikka kuinka yritin houkutella jäämään. Minkäs teet? Keitin mokat ja tässähän nakotan kuin tikku, sanonko missä? Noh, en käytä rumia sanoja heti aamutuimaan.

On pimiää. Niin pimiää, että ympärilläni on vain mustaa. Ja lämmintä. Ja aivan hiljaista. Jos en tietäisi, että olen mökillä voisin kuvitella, että olen jossakin synkässä paikassa, nimeltään tuntematon. Sienikuivuri hurisee saunan pukkarissa, ääni on jotenkin turvallinen. Kohta saan vaihdettua uuden satsin lampaankääpää. Sienitehdaslainen on aamuvuorossa. Vai olisiko tämä yövuoro? Pääasia on, että tuotantolinja ei pysähdy.

On ollut täydellisen ihana viikonloppu. Ilmat ovat olleet hyvinkin suosiolliset ja aurinko on rakastanut meitä viimeiseen hetkeen. Jättäneenkö jo hyvästejä, sillä niin kauniisti hyväilee. Eilen keitin ison kattilan mustatorvisienikeittoa. Se oli oikein maukasta ja hyvä ateria antoisan sienipäivän päätteeksi. Juurikin tänä nimenomaisena aamuna heräsin ilman huiputusta. Se tuntuu hyvälle. Josko se alkaisi jättää minut rauhaan. Uskallanko toivoa? Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Niin on nättiä

Tämä synkkä tummuus alkaa antaa periksi. Erotan jo vastarannan metsikön ääriviivat. Aamut tulee niin varkain. Milloin on se hetki, että yö jättää ja aamu saa. Täällä ei lehti kolahda postiluukusta, se on monelle merkki siitä, että nyt on aamu. Ukkorähjä kävi piipillä, sanoin huomenta. Sekin on merkki siitä, että uusi päivä on alkamassa. Jos olisi valoisampaa, niin voisin lähteä jo sienimetsään. Höpsistä, en varmana lähtisi. Kyllä minä meinaan vielä kadota hetkeksi höyhensaarille. Väsytän vain hieman itseäni tässä ensin. Niin teenkin.

Otan toisen kupillisen mokkoo. Nämä hiljaiset aamuhetket ovat kauniita. Kesän viimeisiä, ai think sou. Siksipä näistä on nyt nautittava. Nautin varastoon, pitkän ja pimeän talven varalle. Näissä hetkissä on elämän voima. Ja sen ainutlaatuisuus. Huomaatteko, että minulla ei ole mitään oikeaa asiaa? Tämä on tällaista harmitonta ajatuksen kulkua. Olisiko mitätön aivotoimintani kuitenkin vielä ständpai-asennossa? Aina ei tarvitse olla asiaa. On hyvä olla asiaton. Se tekee aivoille hyvää, kun ei koko ajan mieti asiaa. Antaa aivotusten olla, on vain tämä pieni ja hiljainen hetki. Minun hetki. Tai siis teidänkin. Miten sen nyt sit ottaa.

Toden totta. Yön synkkä mustuus on vaihtunut jo tummaan sineen. Päivällä on kiire tulla. Elä sie hötkyile, anna hetkisen olla. Tein tässä hyvin mielenkiintoisen ja tärkeän havainnon. Valo tuo elämään värin. Valo on siis väriä. Aivan selkeästi valon lisääntyessä, musta katoaa ja tilalle tulee orastava väri. Järvi saa sinertävän sävähdyksen, samoin taivas. Aivan kuin erottaisin metsänrajassa jo hitusen vihreää.

Mutta minä taidan heittää nyt hupun silmille ja kadota hetkeksi tummaan uneen. Toivotaan, että se vielä armahtaa ja teen sitten uuden tulemisen. Mikäs hetki se sitten on? Eihän se enää voi olla aamu. Se meni jo. Huomenta vaan teille kaikille! Tämä päivä on ihana mahdollisuus!

Pikainen sienipäivitys

Kello on jo vaikka mitä, mutta tunnen velvollisuudekseni ilmoittaa väliaikatietoja. Ihana mustatorvisienikietto on makumaailmassani ja sienimetsä oli erittäin antoisa. Saatiin aika paljon torkkareita, lampaankääpää ja kantsuja. Huikean ihania sieniretkiä kaikki tyyni. Tatteja ei ole, mutta kaikkea muuta lajiketta runsainmitoin. Varsinaista sienitouhuu. Ei sillä hyvä, että ne kerätään, mutta ne pitää myös siivota ja kuivattaa. Melkoinen tehdas pyörii lähes vuorokauden ympäri. Kyllä, yöksi ladataan kuivuri myös.

Vähä niin ko kaikkee

Kello lähentelee jo nukkumaanmeno aikaa. Kaunis ja lämmin ilta. Mulle ei nyt kuuluu mitään muuta kuin Sieniä. Kiitän ja kumarran. Kerron heti lisää, kun on jotakin muuta kuin sieniuutisia.

Mennyt aika ja huomisen tulevaisuus

Eilinen päivä vapautuikin yllättäen veepeeksi. Meninkö siitä niin puihin, mutta en saanut mitään aikaiseksi. Oli jotensakin tyhmä päivä. Keikuttelin täällä himassa, enkä tarttunut rättiin, enkä imuriin. Tässä koneella möllötin älyttömänä ja tässähän saa aikansa kulumaan niin, ettei huomaakaan, kun tunti jos toinenkin on hulahtanut. Tämmöinen nörtteily ei oikein sovi mun vartalolle, tulen vain tylsistyneeksi ja kaipaan oikeaa tekemistä. Voisin vaikka nyplätä pitsiä tai neuloa sukkaa, jos ei muuta. Argh!

Yhes eilen kelluttiin

Onneksi illaksi oli sovittu asiakkaan kanssa Ikea reissu. Käytiin lyömässä lihoiksi suunnittelemani keittiö. Pientä muutosta suunnitelmaan saatiin aikaiseksi. Hassua sikäli, että löydettiin jotakin sellaista, mitä Vantaan Ikeassa ei joko ollut tai sitä ei minulle tarjottu. Aivan uusi tuttavuus oli työtaso, johon oli valmiiksi upotettuna allas. Tai siis ne ovat yhtä ja samaa materiaalia. Harmi, enpäs tajunnut ottaa kuvaa. Meillä on tavoitteena mahdollisimman pelkistetty kyökki. Se on yhteydessä avautuvaan olohuoneeseen ja näin haluamme siitä mahdollisimman vähän keittiön. Silloin tuollainen koko valkoinen työtaso on juurikin oiva ratkaisu. Allas ei ole suuren suuri, mutta sitä ei kohteessa tarvita. Saimme myös valkoisen uunin ja mikron, jota ei mielestäni aikaisemmin löytynyt? Enihau, saimme taas hyvää asiakaspalvelua ja uskoisin, että keittiöstä tulee oikein kiva. Kohde toteutetaan vasta ensi kevään, joten kuvia sitten vasta.

Taivaskin itki

Tämä reissu oli muistutus minulle kotiseuturakkaudesta. Kyllä. Oltiin siis Espoon Ikeassa ja ajeltiin entisten himamestojen huudeilla. Oih ja voih, kun mun tuli niin ikävä Matinkylään! Tätä ikävää korosti jyrkästi metromatka takas tänne helvetin esikartanoon ( sorgen, tämä voimallinen ilmaisu.) Eikö taas vastapäätäni tullut istumaan haiseva narkki. Suu valkoisena, kuola suusta valuen. Jäykistyin oitis pelkäämään, mitä tuleman pitää. Onneksi hän puhui puhelimessa, mutta sammui kesken puhelun. Kyllä, kapula korvalla putosi tästä päivästä. Uhkaavasti alkoi kallistua minuun päin ja katsoin parhaaksi vaihtaa paikkaa, ennen kuin hän olisi kaikkine paskoineen mun sylissä. Mä vaan en voi sille mitään, että mä olen tästä mestasta yhtä kaukana kuin joulupukki juhannusneidosta. Ei, ei tämä tarkoita sitä, että olisin ihmisenä parempi kuin joku muu, mutta ei juurikaan mieltä ylennä iltaiseen aikaan odotella bussia  metroasemalla. Koko mesta on täynnä kaikenmaailman hiihtäjää ja elämän kurja totuus lyö päin naama kuin metrinen halko. Onneksi ensi keväänä olen vapautettu myymän asuntoni ja tämä ruikutus loppuu. Nostan kytkintä ja muutan jakomäkeen. Kiitos ja anteeks.

Jassooduhäär. Taidan lähteä aamuiselle uinnille ja laitan puurot tulille. Otetaas noin niin kuin uusi alku tälle viikolle. Eilinen on mennyttä, tässä päivässä on tulevaisuus ja huominen on ihana lupaus. Hoh, ho, olipa vähä helevetin näppärästi taas sanottu.

Juhlista jaloin ja hauskaa oli!

Oli niin kivat juhlat, että ne vaativat ihan oman postauksensa. Juhlittiin siis yhtiökumppanin ja hänen miehen uutta kotia. Siitä on aikaa, kun allekirjoittanut on ollut muiden järjestämissä juhlissa tai juhlissa yleensäkin. Porukkaa paikalla oli runsain mitoin ja minulle paljon uusia ihmisiä. Hauskoja, kivoja persoonallisuuksia. On aina erityisen tyydyttävää tavata uusia immeisiä ja hyvin järjestetyt juhlat ovat elämän eliksiiriä.

Lemon Gay iski jälleen

Kuvaaja otti kuvan kuvaajasta

Illan emäntä oli loihtinut erittäin ihanaisia makuja, sellaista pientä sormisyötävää, mutta ne ei toki kalvenneet gurmee herkuille. Juomapuoli oli runsas ja riittävä. Se ei todellakaan loppunut kesken. Tekemäni muutoskohteet sai paljon huomioo ja kiitosta, se on aloittelevalle suunnittelijalle parasta mainosta. Kyllä tästä varmasti duunia myös poikii, pari tilausta tulikin jo. Katsotaan nyt, oliko ne vain viinien huumaa vai näkevätkö päivänvalon? Jette kiva de.

Poks!

Kakkua a`la porkkana

Mikä maku!

Naminami mumsmums

Rypäleittäin

Liekkö ansaittu kiitos tehnyt illastani täydellisen vai olisiko se ollut erään vieraan ihanainen kommentti? Juttelimme niitä näitä ja jossakin vaiheessa se ikäkin tuli tapetille. Ei sillä, että mitenkään asiaa korostaisin, mutta kyseinen herrahenkilö ( kolkytyheksänvee) sanoi, että sinä olet varmaan jonkun verran nuorempi kuin hän! Iltani oli pelastettu ja jyrkkä viidenkympinkriisi, joka takoo taukoamatta takaraivossani, sai ansaittua helpotusta ja minä hymyilin kuin tollo koko loppuillan. Peli ei siis ole vielä menetetty.

Asetelma taiteellinen

Meil on bileet

Pupuset...

...pussaa...

Hauska ohjelmanumero täydelliselle illalle oli ehdottomasti karaokebussikyyti keskustan juottolaan. Kyllä, meille oli tilattu kokonainen linjavaunu!! Menipä vallan mukavissa merkeissä kyyti kaupuntiin ja kyllähän mun piti se hopeinenkuu ulista mikrofooniin. Porukka oli varsin estraadihalukasta, joten esiintymisvuoroista käytiin kiivasta kamppailua. Hyvässä hengessä, sano ja meillä oli ihan helvetin hauskaa. Minä kiitän ja kumarran ihanista juhlista. Sunnuntain dagenefterkään ei tuntunut ahistavalle, niin oli hyvä ja kaunis mieli.

Mitä arkiseen elämään kuuluu, niin tää helvetin huippaus alkaa kysyä hermoja. Kävin perjantaina hierojalla ja se oli hiinä ja hiinä, että pääsin himaan ehjinnahoin. En tiedä, mitä oikein tapahtui, mutta asentohuimaus on vaihtunut jatkuvaksi keikutukseksi. Yllättäin eilinen päivä oli parempi ( liekkö nautituilla väkijuomilla jotain osuutta asiaan,) mutta herättyäni tänään, maailma keinuu taas. Ällöttävät pahoinvointikohtaukset tekevät mieleni synkäksi ja mietin kuumeisesti lekurille lähtöä. Tää on sikäli hassua, että nämä aamupäivät on pahimmat. Lähdettyäni liikkeelle oireet helpottaa. Iltaa kohden olotila normalisoituu. En tiiä, jos tää on sitä asentoo, niin turha mennä lekuriin. Ei ne tälle voi mitään. Tää on vain kestettävä. Eniten mua nyppii se, että miks koko ajan täytyy olla joku vikavaivaongelma? Miks ihminen ei saisi hetken rauhaa...

Jep, jep. Tästä se lähtee tää viikko. Illalla menen asiakkaan kans Ikeaan keittöostoksille. Tämä onkin tällainen pätkäviikko. Pääsen mökille jo torstaiaamuna, sienimettä odottaa. Ihanoo!

Tätäpä näin puuhastelin

On muka ollut taas haipakkaa, etten ole kerennyt tänne läpistä. No joo, lauantainen juhlakohde teetätti mullekin duunia. Autoin ystävää kiireessä ja siivosin ja stailasin asunnon tupareihin. Makkarin seinästä tuli upia ja terassikin on houkutteleva. Viime viikko menikin tätä kohdetta puuhastellessa. Mutta hei, se ei ole multa mitään pois, päinvastoin, miehän rakastan juurikin tätä hommaa. Teen kaksi postausta. Laitan kuvat tähän ja läpisen juhlista ja muusta sit erikseen.

Pohjamaalilla

Ilman loppusilausta

Valmis

Makkarin seinä on tehty märkää märälle tekniikalla. Pohjamaalina Tikkurilan takarauta. Sen jälkeen pintaan on vedetty telalla samainen tekorauta ja petrooli ( sori, en just nyt muista numerokoodeja) levitetty isolla lastalla. Seuraavana päivänä viety telalla Taika-helmiäislasyyri Titania ja se on leivitetty kumilastalla. Seinä on elävä, läikehtivät ja muuttaa muotoaan valon mukaan. Kuva ei anna parasta oikeutta. Juhlakansa kohteessa ihasteli vallan ja sainkin jo pari duunitilausta.

Terde befor

Illan hämys

Peili puuttuu vielä

Täs on kiva taljoilla löllötellä

Ropo pääsi himaan

Terassi koki muodonmuutoksen. Lähtökohtaisesti halusin tuoda sinne valoa, ylellisyyttä ja pientä persoonaa ja luonnetta. Kivat lasiovet/seinä saivat verhot. Näin saatiin tilaan juuri se pikantti lisä, että terassista tuli yksi huone lisää. Ukkorähjä rakensi samanlaisen tilataidevaloteoksen kattoon kuin meittin mökillä. Ylellisyyttä saatiin taljoilla ja karvoilla. Taljat hommasin taanoiselta Tallinnan reissulta. Ja hei, hyvä vinkki. Jos haluat noita karvaisia torkkupeittoja ym. niin kannattaa käydä Eurokankaassa. Noi kaksi upeaa peittoa ( suden värinen ja musta) maksoivat siellä 77 erkkiä. Jos ostat valmiita peittoja mistä tahansa huonekalumyymälästä, pulitat niistä helposti 200-300 erkkiä tsipale!

Takkahuone

Oloisahuone

Asunto on vielä hiukkasen keskeneräinen. Keittö menee uusiksi ja kalusteita puuttuu. Mutta tulossa on ja eiköhän tästä tule joku juttu johonkin sisustuslehteen. Seison kaiken muutoksen takana ja emännän sisustusmaku ja esteettinen näkemys on lähellä minua. Kiva kohde toteuttaa.

Onnellinen pötkylä

Jou Jou! Tein pitkän herääääämisen. Se alkoi jo viideltä. Katsottuani kelloa, huokaisin ja ajattelin luovuttaa mokan keittoon. Väsytti, mutta ei muka nukuttanut. Tätä näin jatkoin aina kasiin asti. Puolen tunnin välein tsiikailin kelloa ja keitin sitä mokkoo. Hyvä hämäys ja yllätin itsenkin nousemalla sängystä ihmisen aikaan. Hyvä minä. Tarinan opetus. Koskaan ei kannata luovuttaa.

Ostin eilen sellaisen jumppapötkylän. Virallinen nimi on kaiketi Trigger point roller. Tytöt duunissa on höyrähtänyt ja minä sen mukana. Kysymyksessä on kehonhuolto. Olin kyllä lukenut asiasta jostakin lehdestä ja ajatellut, että toi voisi olla mulle hyvä juttu. Katsoin eilen netistä opetusvideon ja illalla  nylykyttelin lattialla. Piru vie, on aika tehokas yksinkertaisuus. Kova pötky ja itseäsi hinkkaat sitä vasten. Teki aika kutaa väsyneelle selälle ja hei, rintalihakset ovat arat! Ne ovat juuri meillä, tämän ammatinharjoittajalla, ne hankalat paikat. Yleensä niitä ei koskaan hierojalla hierota ja ainakin mulla jumittaa pahemman kerran. Olen menossa ihan ohjatulle tunnille ja tarkoituksena on ottaa tuosta sellainen illallinen tapa. Aukaisee tehokkaasti jumeja ja käsittelee lihakalvoja. Huollettava itseä on, kyllä on!

TV2 illalla: Heteroille oma pride

Tänään illalla Yle TV2 Silminnäkijässä Liikaa homotusta. Ohjelmassa kysytään tyrkyttääkö media liikaa homomyönteisyyttä ja voiko kaikissa ammateissa tulla ulos kaapista. Pitäisikö tai edes voiko homokielteisiä asenteita ymmärtää?

Sattuipa silmiin tämmöinen mainos. Tulee tänä iltana töllöttimestä. Ajattelin tallentaa, kun en kerkeä katsomaan. Mutta tämä on ihan asiaa. Tästä minäkin olen täällä aikaisemmin vaahdonnut. Vaikka itse edustankin kyseessä olevaa vähemmistö ( nykyään siis enemmistö) ryhmää, niin on ihan paikallaan pikkasen katsoa mistä reijästä se kana pissii. Niin on mennyt mahottomaksi tämä vouhkaaminen asiasta. Minä olen siitä ihmeellinen vähemmistö, että haluaisin sellaisena myös pysyä. En ymmärrä, mikä helevetin hinku homoilla on olla niin heteroa.  Vai meneekö tämä jo niin, että heterot ei enää uskalla olla hetskuja. Mikä tää oikein on? Minä annan kaikkien kukkien kukkia, mutta joku roti pitäisi tähänkin hommaan saada. Kiitos ja anteeks.

Eilinen duunimatka oli hyväilevä kokemus. Kaisaniemen metroasemalla oli soittamassa jousikvartetto. Ei mitä tahansa pillipiipareita. Soittivat niin kauniisti ja ylen mellevää musaa. Hetkeksi pysähdyin kuuntelemaan. Tulin onnelliseksi ja melkein itkin. Annoin kaikki kolikkoni. Astun ulos tunnelista ja ulkona aurinko paistaa nautinnollisesti. Ihmiset ovat kiireettömiä ja turistit parveilevat kamerat kaulassa. Kävelen vailla hoppua ja aistin tunnelmaa. Pääsen Espalle ja siellä nuori nainen soittaa pianoa! Kyllä, keskellä Espaa. Eikä mikä tahansa pimputtaja. Taas kaunista, täydellistä tulkintaa ja mulla tippa herahtaa silmäkulmaan ja pikkasen pöksyynkin. Oli jotenkin epätäydellisen täydellistä. Yhtäkkiä, kesken arjen pyörityksen, tunnen tätä mieltä ylentävää kohotusta. Tällä jaksoin koko päivän. Olin onnellinen. Tarinan opetus. Onni on tässä, ymmärrät vain sen. Ei se hakemalla löydy.

Menen tänään vasta iipee duuniin. Olen taas hyvä ihminen ja lenkitän itseä. Ne viime viikolla keittämäni omenat odottaa vieläkin jääkaapissa soseeksi syntymistä. Luovutin viimeksi, kun ei löytynyt oikeita välineitä tekemiseen. Nyt on ja katsotaan ovatko omppupomput enää järjissään. Illalla on se terden loppustailaus. Saadaan verhot ompelijalta. Kuvia siitä myöhemmin. Se on Moro ny!

Kelaa ja kuntoudu

Hola, hola! Niin on viikko taas lähtenyt sutjakasti käyntiin. Olen ollut hyvä ihminen ja jaksanut itseäni aamutuimaan lenkittää. Ehkä porkkana siihen on ensi viikonlopun juhlat. Josko saisi muutaman satagrammaa pudotettu iharaa vyötäisiltä. Hei, ostin uudet sikamageet jeansit. Yllätys oli suuri, kun sainkin mahdutettua itseni numeroa pienempää. En sitä todeksi uskonut, mutta myyjä suositti kokeilemaan. Kalliit oli pyksornat, sellaiset nuorisomalliset. Vanha gubbe yrittää. Kerroin Ukkorähjälle hinnan ja hän oli pöyristynyt. Kehoitti minuakin suosimaan klassisia malleja, ovat edukkaat, etkä kuulemma enää sovi haaramalleihin. Nou vei, en anna periks. Kiva, kun on bileet!

On ne kivat ;)

Tähän on tultu. Sain Kelata kirjeen, että olen oikeutettu Kelankuntoutukseen. Sitä tässä aamutuimaan selvittelin. Tuntuu jotenkin lohduttomalle,  olen k e l a n k u n t o u t e t t a v a! Hieno juttuhan se on, meillä tämmöinen systeemi. Kaikki hyöty ja huvi siitä on irti otettava. Ei se suinkaan ihan yksinkertaista ole. Tarvitaan B-lausunto ja vaikka mitä. Okkei, varasin ajan Kelaan ja menen sinne juttelemaan. Nämä  asiat ovat niin monimutkaisia, että tämmöinen tollo ei niitä ymmärrä ellei joku väännä rautalangasta. Ei se ota, ei anna. Ja tulevaisuutta ajatellen, on hyvä, että olen ajoissa liikenteessä. Jos nyt vielä sekin päivä on nähtävä, että työkyky on menetetty. Olen siis ikäihminen, ei se auta. Niin siis mikä viidenkympinkriisi? Kysyy hän. Outs!

Olihan mun ihan pakko eilen katsoa ketä on julkkis BB:ssä. Hienoinen pettymys. Ei juurikaan niin mielenkiintoinen soppa, kun olin ajatellut. Nykäs masa, tuksu, ja luumanni loistivat poissa olollaan. Ketä olivatkaan nämä "julkkikset?" Hah, naamakirjassa oli hyvä postaus. Joku kirjoitti, että kyllä hiljenivät kaikki wannabejulkkikset, kun oikea julkkis astui sisään eli Hulukon Antti. Just näin. Olin jo kerennyt ajatella, että eipä tartte katsoa, mutta kyllä se on nähtävä kuinka Andy selvittää kaikki riippuvuutensa seinien sisällä. Draamaa on varmasti luvassa.

Nyt on riennettävä. Hiukka jo hoppu. Ihanasti ovat aamut jo viileempiä. Jee, jee....

Tattia ja parisuhdeterapiaa

Sataa lottuuttaa ihan urakalla. Maisema on harmaa ja huomaa, että on syyskuu. Tämän syksyisempi ei olla voisi. Yhtäkkiä tuli mieleeni lapsellinen muisto ja intohimo. Tekisi mieli vetää kirkkaan keltaiset kumisaappaat jalkaan ja lähteä hyppimään lätäköissä ja potkia kuolleita lehtikasoja. Silleen innostuneesti, rapa lentäisi ja lehdet ottaisi kyytiä. Villisti kiljuisin ja antaisin kaiken patoutuman tulla. Olisin taas hetken lapsi...

Muutama...

Olen tyydytetty! Eilinen sieniretki oli odotetusti tattien tulitusta. Saatiin kaksi vasua kaivattua herkkua ja  kuivuri on huutanut eilisestä. Mahti pussi kuivattua kultaa lähtee mukaan kaupunkiin. Talven tattirisotot on hankittu. Sydämeni itki myös verta metsässä, sillä iso osa tateista oli jo mennyt. Hitto, tuolla metsässä pitäisi oikeasti rampata joka päivä. Niin pitäisi.

Kam to mamii...

Huh, kylläpä tulee vettä! Oikein saavista kaatamalla. Hassu fiilis, istua tässä terdellä, aamuhämy ja vesisade. Mulla lämmin ja kuiva, otan vielä kupin mokkoo. Vesisateesta lähtee yllättävän kova saundi, saan huomata.

Meillä on ollut parisuhteen hoitoviikonloppu. Yrittäisimme hieman puhaltaa tähän väljähtyneeseen suhteeseen eloa ja ihmisyyttä. Ollaan puhuttu, ollaan oltu helliä ja molemmat ovat pihalla kuin lumiakat.  En tiiä, tuli vain sellainen olo, että pitäisikö vielä yrittää, vaikka nythän tuo näyttää olevan muotia erota pitkistä parisuhteistakin. Ja Marttahan haluaa aina olla muodin huipulla. Ei tämä helppoa ole. Toinen on niin tapa, että en huomaisi vaikka laittaisin hänet vahingossa pyykkikoneeseen muiden harmaiden sukkien joukossa. Okkei, lähes kaksi vuosikymmentä yhteistä taivalta takana, kyllähän se alkaa jo olla enemmän kuin itsestäänselvyyttä. Ja koko ajan se ruoho näyttäisi vain olevan vihreämpää ja vihreämpää aidan tuolla puolen. Mutta heitellään nyt hiukka lannoitetta ja katsotaan. Josko se tästä lähtisi vielä rusottaa. Tärkeintä on kuitenkin se, että voi katsoa itseään peilistä ja todeta, että me kuitenkin yritimme ja annoimme mahdollisuuden. Ja kyllä yhteisellä historiallakin on oma painoarvonsa, ei sitä ihan yksinkertaista ole heittää menemään. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.

Tänään en kerkeä metsään. Täytyy lähteä ajoissa kaupunkiin. Mulla on yks erikoismaalausseinä tälle päivälle, se pitää käydä hoitamassa. Ensi viikonloppunakaan ei tulla mökille. On yhdet juhlat tiedossa. Alkaa jo takaraivossa olla asettuminen kesän jälkeen kaupunkiloimaan. Ei nyt ihan vielä. Sienipoloiset odottavat kuitenkin poimintaani. Mutta vääjäämättömästi mennään kohti armahtavan pimeitä iltoja. Kynttiläin loistetta, punaista viiniä ja villasukkaa. Se on sitä rauhaa ja rakkautta. I houp sou...