30.6.2013

Aika on käsite. Rauha minussa.

Elämä on yhtä juhlaa. Saatuani tänne ensin lontoon elävän, vieras vaihtui lennossa ja kolme iltaa on ollut ylen mellevää juhlahumua. Sellaista aikuisten mökkikivaa hyvässä seurassa. Paljon maukasta ruokaa, hiukkasen kuplivaa, saunottelua ja kesäillan hämyä. Antoisaa keskustelua, antavaa ajatusta ja huru mykke naurua. Harri, tuo ystäväni kaukomailta, on varsinainen höpösetä ja saa minut nauramaan niin, että meinasin tukehtua torstai-iltana. Kaikki tyyni, on kivaa, kun on vieraita ja elämässä erottaa arjen ja juhlan.
Japanialainen asetelma
Vieraiden kanssa tulee tietysti oltua turistina. Sitä itsekin katsoo kaikkea uusin, turistin silmin. Ei me pitkälle mennä, tähän näin lähimaastoon, missä onkin paljon kaikkea kivaa katsottavaa. Tänään vuorossa Mustion linna ja kaffella käydään vanhassa kansakoulussa. Eilisen viileän jälkeen aurinko paistaa kesäisen hurmaavasti. Ei ole kuuma, ei ole kylmä. On sopiva.
Halloumananassalaatti

Tomaattiperunavartaat, savulohi ja kasvisnyytit

Rapsumansikkakiiseli
Minä olen pähkäillyt tätä aikakäsitettä. Olen ollut nyt lomalla neljä viikkoa, siis se normi kesäloma-aika. Jäljellä vielä, jumalaut, viisi viikkoa ja sitä on erittäin vaikea ymmärtää. Tätä ei tietysti saisi ääneen sanoa, mutta onhan se armahtavaa ja aikas ihanaa. Käsi ei ole vielä täysin kivuton ja se muistuttaakin siitä, että miksi minä lomailen. Sieluni, tuo paatunut mörökölli, alkaa asettua johonkin outoon käsitteeseen. Tuota käsitettä on vaikea hahmottaa, kertoa sanoiksi. Se on jotakin määrittelemätöntä, rajatonta ja ajatonta. Mieleen pullahtaa muistoja lapsuuden kesälomista. Koulu loppui ja tuntui, että sitä lomaa on loputtomiin. Aika menetti merkityksensä ja rytmi elämässä kääntyi päälaelleen. Välillä minun tulee muistuttaa itseäni, että minulla ei ole kiirettä. Minä voin istua aamuisella mokalla juuri niin kauan kuin minua huvittaa. Vaikka koko päivä olisi yhtä aamukahvia. Mitä mää oikein selitän? Lyhyesti ja ytimekkäästi. Tämä vapaa viipyilevä olotila kertoo siitä, että olen antanut periksi ja olen elämän peruskysymysten äärellä. Olen vain. Oleilen. 

Possuvartaat, uutta pottua ja sienisoosia
Ensi viikolla on fyssäri. Alkaa varsinainen kuntoutus. Heti sen jälkeen lähdemme matkoille. Ihanaa! Varattiin hotelli yöpymiset kuopiosta, ja minä pääsen nauttimaan valmiista aterioista. Pari yötä siellä ja sit mennään kohti pohjoista. Ei mitään tiukka ohjelmistoa, mennään sinne minne nenu sattuu näyttämään. Kohteena myös Tuuri. Onhan se kerran elämässään nähtävä. Viikko, vähä reilu, ja sit on taas kiva tulla tänne pöpelikköön pällistelemään. Taiteilemaan tai mitä tahansa. Olen avoin, olen vapaa, olen villi.

28.6.2013

Tuskaa luomisen

Taiteilija minussa on saanut tyydytettyä luomisen tuskaansa. Lähtökohtainen tarkoitus oli/on tehdä uusiokäyttöä vanhasta ja poisheitetystä. Enihau, olkoonkin kauhistuksia, mutta minulla oli varsin mukavaa. Olisi aivan mahtavaa saada sellainen tila, missä kaikki voisi olla levällään ja luomisen tuskan iskiessä, voisi paeta sinne luomaan. Himassa tämmöistä ei voi harrastaa.

En tiedä, saatan jatkaa harrastustani ja kuka ties, sinne Kiasmaan vielä päädytään, heh! Mittee ootte mieltä, onko ihan kauheita? Vai onks se väärin kysyä mielipidettä? Jonkun hirvitys, on toisen ihastus. Nyt joku haukkuu ja mulle tulee paha mieli, enkä enää koskaan ikinä tee mitään. Enhän mie nyt niin vakavasti tätä ota, seliseli. Taulut pitää vielä kehystää ja löytää niille seinät. Varokaa lähiomaiset, sinun juhlapäivänäsi lahjat on jo valmiina. Hirmu kiva.

Mennyt aika

Syömään!

Vapaus, Veljeys ja tasa-arvo

Viimeinen kärsimys

27.6.2013

Reippaasti räsyy

Mä oon ihan pumpulis tai jossakin kuplassa. Ajatuskin on tahmea kuin kärpäspaperi. Nyt voisi hyvinkin sanoa, että hitaalla mennään. Johtuneeko tästä helteestä, aivotkin päässä kiehuu tai ylikuumenee. Yö oli Lähdejärvellä subtrooppinen. Ihme ja kumma, sain kuitenkin nukuttua. Heräsin vain kerran, yltäpäältä märkänä hiestä ja piipillä piipahdin. Yö oli kostea ja kuuma kuin Rion yö. Häh? Mistäs mää tiedän Rion yöt? En mistään, kuvitteleisin niin olevan. Meillä mittari käväisi 31 asteessa ja sitä voisi jo hyvällä tahdolla mainita helteeksi.

Kullattu
Tehtiin taas löytyjä eilen. Ollakseen täydellinen, yläterden turkoosimuutos kaipasi uusia mattoja. Kierrettiin kaikki mahdolliset paikat Karjaalla ja tukala helle alkoi jo kysyä hermoja. Ilmassa oli havaittavissa pientä eripuraisuuttakin ja olin jo luovuttamassa. Ajettiin ohi eräänkin loppiksen ja Ukkorähjä ehdotti piipahtamista siellä. Minä olin jo, et nyt perkele mökille mennään, jaksa tätä hellettä enää. Kurvattiin kuitenkin sinne ja sieltähän ne löytyi. Täydelliset meille. Noin äkkiä voisi kuvitella, että mitään paskasia, käytettyjä mattoja kukkaan lattioilleen huolisi. Periaate oli, että mitään kallista ei osteta ja halavalla uusia on vaikia löytää. Tai joo, löytää kyllä, mutta ovat aivan järkyttävän kuvioisia, buklee tai mikä lie jersey oksetuksia. Löydettiin siistit Hilja-mummon räsymatot! Yksi iso vihreä pöydän alle ja samanlainen pitkä, sekä kiva keltainen oven eteen. Nättiä tuli, ihan kuin mummolassa konsanaan. Koko lysti kakskytviiserkkii. Tampattiin mattoset kunnolla ja pestään ne, kunhan kosteusprosentti laskee. Tyydytyksen määrä oli valtaisa. Lähes huikea.

Kiitos, Hilja!
Jossakin jytisee ukkonen. Se kuulostaa armahtavalle, mutta ei se tänne tule. Meillä on ukkonen kerran kesässään, tää on jotenkin katvealueella ja jättää aina meidät väliin. Tosiaankin, on niin kosteaa, että kädet tarttuu pöytään kiinni, kun lepäävät tässä näppiksellä. Ilmassa haisee homeinen hiki. Luonto tykkää, kaikki kasvaa kohisemalla ja tienoo on rehvas kuin emännän perse. Vastarannalla käy aavistuksen omainen, heikko ilmavirta. Meidän pihapiirissä joku on painanut pause nappulaa. Tienoo on kuin pysähtynyttä kuvaa. Ripsoo vettä hyvin heikosti, tuskin siitä sadetta saadaan. Elämä on kertakaikkisen seisahtanutta. Hetkinen, nyt peltikatto ropsahtelee lupaavasti. Oih, tulisipa kunnon sade. Jos näin käy, heitän itseni aatamina sen hyväilyyn. Kyllä heitän. Tule, tule!

P:S Tänään on juhlat! Vähäkö fantsuu!

26.6.2013

Virkistys Piristys Vaihtelu

Vielä hetken voi nauttia suhteellisesta raikkaudesta, ennen kuin alkaa se tukahduttava polte. Meillä huitasi mittarin eilen lähes kolmeenkymmeneen ja kuten arvata saattaa, se ei ole mulle mieluisaa. Se tuo mukanaan epämiellyttäviä oireyhtymiä, kuten päänsärkyä, ahistusta ja löysää läskiä ja paljon hikeä. Mutta yhä edelleenkään en valita, koska luojakunta on saanut vaihtelua. Toivottavasti tämäkään helleaalto ei kestä viikkoja, vaan saadaan jo kohta nauttia viileästä. Näin on hyvä. Jette mykke braa.

Pääsin eilen leikkii turistii Lohjalle. Hups, siellä meillä menikin muutama tunti. Mikä se on näissä pikku kaupungeissa, aina löytää vaikka mitä ostettavaa? Kaikkee sellaista mitä ei välttämättä tarvittaisi, mutta on vaan niin kiva hiukka shopata. Onks se sitä, kun on lomalla ja kiireetön vai täytänkö ostelulla vain tätä kyllästymisen tunnetta? Enhau, oli kiva päivä.

Kuppi kuumaa
Mitäs sitä sitten tuli shopattua? Nyt ei kierretty kirppareita, ihan mentiin halpatavarataloissa. Vihdoin ja viimein, sain kaipaamani espressokeittimen. Päädyin sitten Pauligin Cupsolo keittimeen. Juurikin nyt, kupissani höyryää maistuva latte. Olen kokeillut muutaman kerran ja ei käy moittiminen. Kaunis creme, hyvä maku. Olen tyydytetty. Eikä laite ollut pahan hintainenkaan, rapiat seitkyterkkii. Menee mainiosti mökkioloissa ja miksipä ei ihan himassakin.

Viel vaiheessa
Kodin tavaratalosta lähti mukaan yhtäsuntoista tarpeellista. Miten sitä huomaakaan aina, että tätäkin tarvitaan, vaikka sitä ei olisi osannut kaivata. Tarjoustalossa sorruin sitten uusiin tekstiileihin ja istuinpäällisiin yläterdelle. Värimaailma hurahti uusiksi ja nyt saan huomata, että terde kaipaisi uusia mattoja. Huoks, onks ne nyt sit pakko uusia nekin? Värimaailma vaihtui turkoosiin, kieltämättä olin edellisiin jo kyllästynyt. Ja nyt ei matot natsaa alkuunkaan, tahtoisin raikasta sinistä tai jotain. Tää on just tätä, aloitat jostain ja huomaat kaiken menneen uusiksi. Joutavalla jotakin, sano. Mutta halavalla. Ei mun kannata mitään kallista laatua ostaa, kun vaihtoon ne menee kuitenkin. Oliko edelliset yhden vai kaksi kesää? Ei niis mitään vikaa, mutta vaihtelu virkistää.

Ai niin, löysin myös kauan etsimäni mustat collegeverrarit. Ne on aina erittäin vaikea ostos tahi löytö. Olen ruumiinrakenteeltani lievästi epämuodostunut. Tämmöinen heittopätkä persjalakanen. Edelliset, täydellisen ihanat verrarit löysin Londonista ja aika on syönyt ne pahoin. Hyvät verrarit ovat tarpeeksi löysät. Ne ei saa p u r i s t a a mistään. Ovat lahjepituudelta sopivat ja lahkeissa ei saa olla resoria, mutta lievähkö kuminauha kiriste. Vyötärönauha tulee olla sopivan leveä ja vatsaa tukevoittava. Olen etsinyt niitä kaikkialta ja kas kummaa, ne tulee vastaan Lohjan tarjoustalossa. Näin se menee. Kävi vain mielessä, et miks en ostanut useampia. Viihdyn vapailla collegessa. Olen collegemiäs.

Ukkorähjä osti uuden töllöttimen. Edellinen oli niin pieni tuumainen, että ikänäkö alkoi jo tekemään tepposiaan. Nyt näkee Marttakin möllää. Laitettiin näköradio seinälle ja näin saatiin sille asiallinen paikka. Vanhaa romuu nurkista pois ja vot, kylläpä nyt passaa.

Omaa tuotanoo
Kiva oli yhes touhuta. Jouduttiin odottamaan tovi, että toi möllykkä lopettaisi pahimman poltteen, mutta silti hikipäässä järjesteltiin. Ukkorähjä duunas töllön ja mä asettelin terdee ja kahvikonetta. Tein tonnikalasalaatin ja syötiinkin vasta puol ykstoista.

Niin hurahti yksi päivä onnellisesti. Sehän meni vallan joutuisasti. Tätä mää tarkoitan sillä, kun olen elämääni kyllästynyt ja meinaan kuolla tylsyyteen. Eli täytyy olla vaihteluu, täytyy olla jotakin tekemistä. Sitten jaksaa taas kyllästyä rauhassa. Tänäänkään ei voi kyllästyä, kai se on pakko lähteä Karjaalla piipahtaa, jos löytäisi uudet matot. Halavalla. Ja huomenna tulee vieras, silloin ei ole tylsää. Silloin on juhlat.

24.6.2013

Päivätön kimallus

Do diin. Kello on neljä iltapäivällä ja mie oon riehunnu koko päivän. Raparperitorttu on uunissa ja mökki on jumalauta järjestyksessä ja siivottu. Taiteilemaan en päässyt, pohjat on vieläkin märkii. Nyt paistaa arska ihan kybällä ja nostin ne paisteeseen kuivumaan. Jos ne ei nyt tokene, niin perseelleen mänt, minun taiteellinen exkursio. Tai mikä lie elämys ollutkaan...

Pumpuli taivaassa
Ukkorähjä soitti just, on tulossa. Tänään mie syön epsanjalaista munakasta ja Ukkorähjä varmasti mikromaksalaatikkoo. Tuhoan tähteet ja helepolla mennään. Saunaa en lämmitä, on tulossa kuuma ilta. Vielä se ei tavoita tähän terdelle ja tässä on kiva istua. Huilia hiukkasen. Parin tunnin päästä, tässä ei istu hullukaan. Tai hullu kyllä, mutta en minä. On tulossa läkähdyttävän kuuma. Saunominenkaan ei maistu tämmöisellä kelillä. Uimassa käyn alvariinsa, se hiukka virkistää. Tosin aamupäivä oli täällä pilvinen ja nyt taas paistaa. Tämä on vaihtelevaa, siksi se ei ahista niin.

Sade itkee
Paskahuussi pitäisi tyhjentää. Kauheen äkkiä täyttyy sekin. Sitä en alkanut yksin tekemään. Siihen tarvitsen apua. Eiks oo kauheen romanttista? Ukkorähjä tulee takas kyliltä ja pyydän heti kättelyssä:  "Rakkaani, tuletko kanssani tyhjentämään paskahuussin?" Näin meillä hoidetaan parisuhdetta. Suosittelen muillekin, se on niin terapeuttista yhdessäoloa ja niin sanotusti, sitä laatuaikaa perheen kesken.

Sinulle
Näin olen saanut kokonaisen päivän menemään elämästäni. Eikä minulla ole ollut ollenkaan tylsää. Niin kuin jo totesin, niin se on siellä korvien välissä. Kyllä tämmöinen pikku puuhastelu antaa aina energiaa ja ihminen tuntee itsensä tarpeelliseksi tekemällä. Hassua, nyt on maanantai ja minusta tuntuu ihan päivättömälle. Mitä lie se sitten tarkoittaneekaan? Päivättömien päivieni kimallus?

Entäs sitten, mitäs sitten?

Taistelen kovin tylsistymistä vastaan. Ukkorähjä ei oikein ymmärrä, että olen ollut täällä jo kohta kuukauden ja mieli halajaa enemmän äksöniä kuin rauhaa. Mun rauhamittari alkaa olla tapissa ja tekemistä pitäisi olla. Mikäs hänen on, lähtee taas sukumökille duunaa kaikkee ( auttaa mutsiaan, okei ) ja jättää mut tänne nuolee nurkkia. Mä haluisin leikkii urpo turistii ja kokea kuinka kesäkatu onkaan kuuma. Istumaan ravintolan vastakatettuun pöytään ja nauttia kesäisistä herkuista ja vilvoittavasta viinistä. Juuri niin, että joku kantaa ne eteeni ja mä vaan istun perseelläni. Voisin noin niin kun nauttia. Nautinhan mää täälläkin, en mie sillä, mutta... No, kai mää tän viikon jaksan. Ensi viikolla lähdetään reissun päälle. Ei sen ihmeellisempää kuin kotosuomea veivaamaan, nyt ei ole euroja ulukomuan matkoihin. Joskin taitaisi tulla edukkaammaksi matkustaa muualle.

Ropo sai uuden värin



Kirppislöytö sai uuden pinnan
Kyllästyneenä siihen vetelyyteen ja painostavaan ilmastoon laitoin ateljeen taas pystyyn. Pohjamaalatut taulut ( hmmm, taulut...) saivat väriä pintaan. Oli ihanaa räiskiä! Olosuhteet eivät ole ihan parhaat mahdolliset. Joka paikka on sotkussa, välineiden puhdistus hankalaa ja piti olla kekseliäs, missä ja kuinka pohjia maalaan. Kesäkeittön tiskipöytä toimi maalaustelineenä. Hitsi, luomisen tuska tyydytti tekemisen tarvettani ja olinkin onnellinen aikaansaannoksistani. Tärkeintä ei ole se mitä syntyy, kunhan syntyy ja saa tehdä. Siinäpä muutama tunti hurahti niin, etten tajunnut ajankulkua. Vielä illalla vetäsin muutamaan pohjaan blingbling-lasyyrin ja nyt olen aivan kauhuissani, koska se ei ole kuivunut ja näin pilannut hienot pohjat. Kuivuuko vain hitaasti kosteudesta johtuen vai onko täysin sopimaton ainesosa kyseiseen pohjaan? Voi, voi, sinne meni elämää suuremmat taideteokset. Elämä on pilalla, minut on tuhottu. Kävelen lähdejärveen, kunnes jalat eivät enää ylety pohjaan. Se on siinä sitten. Adios. Ai niin, mä oon niin turvonnut ja pulskea, että pysyn pinnalla ilman pitämistäkin. Ei edes hukuttautuminen onnistu. Surkea taiteilija. Surkea hukuttautuja. Nyt olisi hyvä syy ottaa hiukka  huikkaa. Mut ei sekään kiinnosta.

Tästä pitäis tulla taulu
Saan huomata, että olen levännyt. Lukeminen ja makaaminen ei enää innosta. Taidettakaan en nyt voi luoda, pitää odottaa, että noi saatanan pohjat kuivuu. Nyt STOP tälle ajatusmaailmalle. Sehän on kuulkaa ihan itsestä kiinni, miten tämä ottaa. Olen sillä lailla mielikuvituksella rikastettu, että keksin kyllä tekemistä. Jahas, mitähän se sitten olisi? Siivota voi aina, mutta ei ole mitään siivottavaa. Okei, mökin ainut vaatekaappi on survoutunut täyteen ja sen voisi järjestää. Siihen saa menemään puoli tuntia. Ei jää enää montaakaan tuntia, mitkä pitäisi tappaa. Keittiön uudelleen järjestelyssä voisi saada kulumaan tunnin tahi kaks. Sit voisi puristella mustapäitä, siihen menee parikytminuttii.  Pitäiskö rakentaa jotakin? Haalin tontilla lojuvaa puutavaraa ja nikkaroin kiikkustuolin. Sellaisen joka ei kiiku, eikä siinä voi istua.  En mie tiiä, kohta voi aika käydä pitkäksi. Hassu sanonta tuokin. Pitkä aika.

Näistäkin saattaa tulla taidetta

Vapaus Veljeys  ja Tasa-arvo
Käytiin eilen juhannusajelulla. Pitkin poikin pikkuteitä. Mun oli päästävä tästä pihapiiristä hetkeksi ulkomaailmaan ja näkemään muita luomakunnan kädellisiä. Kaunista oli maaseudulla, niin vihreetä ja vehreetä. Karjaan ABC:llä oli hirvee trafiikki. Enemmän vähemmän juhlinutta kansakuntaa pysähtyi ostamaan kylmää juomaa ja suolaista purtavaa. Nuorisoa oli paljon liikkeellä. Pienissä vaatteissaan, ruskeina kuin rusinapullat. Luut pihalla ja toosat täysillä kaarasivat huoltamokeskuksen pihaan. Minä mölläsin kuin lehmä uutta navettaa. Ihmisiä! Kauniita nuoria! Laihoja! Minä lihava. Näin yöllä painajaista, että minulle sanottiin: " Hyi, kuin sää oot tollai lihonnut!" Söin iltapalaksi pikkasen makiaa. Lohturuokaa. Huomenna mennään Lohjalle. Niin mennään.


23.6.2013

Mitäs sitten juhlittais?

Juhlat on juhlittu, enkä arkeen suostu. Eikö elämä voisi olla yhtä juhlaa? Jos sitä vain päättäisi, että tästä eteenpäin elämä on pelkkä juhlaa. No, eihän se niin mee. Jos ei ole välillä arkea, niin ei ei olisi sitä ihanaa juhlan tunnetta. Mutta olkoon arkeni juhlava.

Kätkössä koivikon

Vihdoin vastoin

Surisiko korento
Meillä oli oikein kiva Mittumaaria. Erityisen ylpeä saan olla siitä, että jaksoimme valvoa aina tuonne kolmeen asti. Ruokailu aloitettiin ajoissa ja tehtiinkin niin, että lajien välissä oli pientä taukoa. Näin jaksettiin paremmin. Ja syötiin pitkän kaavan mukaan. Mikäs se on siinä istuessa, kaunis kesäilta ja leppoisan lupsakka olotila. Tuumasimmekin, että kyllä saamme olla onnellisia siitä, että olemme onnellisia. Vaatimattomuus kaunistaa. Nutturat vinossa oltiin juu, mutta se kuulu asiaan. Ei meillä kukaan räyhäämään ala, kyllä se enemmän ilon puolelle menee. Semmoista humpsuttelua, hups.

Kakkakuulikookos

Rapurapurallaa
Aivan kuin yläkerta olisi toteuttanut meidän säätoiveemme. Saimme nauttia mitä parhainta ilmastoa. Välillä oli pilvistä ja vilvoittava tuuli teki oleskelun miellyttäväksi. Oli hehkua, eikä missään vaiheessa tukalan kuuma. Juuri sellaista kuin kuuluukin olla. Eikä meillä noita huoranperkeleitäkään kiusaksi asti ole. Jokunen inisijä yritti, mutta suhteellisen rauhassa saatiin niiltäkin olla.

Käykää pöytään tehkää hyvin

Nieriäinen
Juhannuspäivä valkeni hieman tahmealla tunteella suussa, mutta polkaisimme bruntsit pöytään ja nautittiin illallisen tähteitä. Nehän uppos kuin metrinen halko ja sen jälkeen olikin ihana vetäistä parin tunnin päikkärit. Siihen vielä kylypeä rupsautti ja olo oli kuin uudesti syntyneellä. Pistettiin illalla hampurilaisbaari pystyyn ja varsin leppoisalla kaavalla mentiin. Muutama huurtehinen ja Martta antoi periksi ja kävi kympiltä jo uinumaan. Ei sitä kahta iltaa jaksa riekkua, eikä ole tarvis.


Makuna mansikka

Hyvä Suomiiii!!!
Hienoinen kaihomieli siitä, että yksi juhannus on taas takanapäin. Eihän se elämä tähän lopu. Ensimmäiset kesävieraat tulevat jo viikolla. Saan Lontoon elävän tänne ja onkin aivan mahtavaa nähdä pitkästä aikaa. Ihan on ikävä ollut. Viikonloppuna taiteileva sielunkumppani tulee myös vierailulle ja uskoisin, että siitäkin tulee ylen mukavaa. Eipä ole ihmisellä valitettavaa. Niin on herttaisen mukavaa.

21.6.2013

Juhannus Magiaa

Linnut lauleloo ja arska paistaa pilvettömältä taivaalta. On Juhannusaatto. Tuo juhlista jaloin. Olen pikku hiljaa laskeutunut vastaanottamaan keskikesän parasta festivaalia. Jussi on kiva, siinä on ihanaa tunnelmaa. Eilen siivottiin koko mörskä, saatiin puhtaat matot lattialle ja Ukkorähjä osti yhden uuden matonkin, vanhan ja liian paskasen tilalle. Ai, ai, nyt Martta tykkää. On siistiä ja tuoksuu puhtaalle. Mikäs on nyt laittaessa lapikasta lattiaan...

Meijän ryytimaa
Tehtiin ruokaisa täsmäisku kirkolle ja huh, olipa siellä muitakin nälkäisiä. Järkyt jonot ja ihmiset törmäili ostoskärryineen kuin maalimanlopun edellä. Mutta mulla hermo piti, en tuntenut pienintäkään vihlaisua hermojuurissani, sillä minähän olen lomalla, enkä tunnista kiirettä, enkä ärtymistä. Kotimatkalla poimittiin kaunis kimppu kesäkukkia koristamaan ja tänään haetaan juhannuskoivut ja vastat täytyy ehdottomasti saada. Jussin menyykin on redi, tekemistä vaille valmis. Mutta aloitan duunailun heti aamusta. Rakkauvella laitan, nautiskellen. Tässäpä hän.

Alkuruoka

Kukkakaalikookoskeitto
Rapuvartaat salaattipedillä
Aioli ja paahdettu ruisleipä

Pääruoka ( tarjoillaan seisovana)

Perunarätkäytys
Savustettu Nieriä
Siikatartar
Mäti
Tzatziki
Kylmäsavulohi
Tomaattimozzarellasalaatti

Jälkiruoka

Mansikkakakku ja kahvi

Olen päässyt hyvin loman makuun. Olen mielestäni rentoutunut. Nooh, niin rentoutunut, kun minä vain pystyn olemaan. Tilanne mahtava, kaikki on ajoissa tehty, ei paina kiire, eikä ressi. Ei ole tarvinnut istua väsyneenä ruuhkissa ja aloittaa kaikkea tätä hirveellä hässäkällä. Martta on tänään suloinen
Miss. Kesäheinä. Kymmenen pisteen kaunotar. Missityyppinen.

Niin on nättiä
Mitä perinteisiin kuuluu? Mökin saattaminen Juhannuskuntoon. Siivota tietenkin ja pestä sauna. Juhannuskoivut, vastat ja kukat tulee noutaman. Se on yksi ohjelmanumero. Lippu nostetaan nuppiin kello kuus ja raatio soittaa kesäillanvalssia. Ruoka on pääosissa ja olemmekin juhlakansan kera päättäneet, että yritämme rajoittaa väkijuomien käyttöä niin, että ollaan tolpillaan vielä silloin, kun syödään. Sen jälkeen on vapaata liitoa. Sauna ja ruokailu nautittaisiin ajoissa, eikä puolilta öin. Taikoja, tehdäänkö niitä? Ehkäpä. Vai olisiko siinä taikaa tarpeeksi, jos saadaan Martta sänkyyn nukkumaan eikä sammuisi rantakallioille huoranperkeleiden imettäväksi. Hyvinkin niinpä joo...

Juhannusmuistoja
Kello on vasta puol kasi, mutta voisin aloittaa jo esivalmistelut. Vastaranta kylpee auringon kultaamana, on ihan tyynikin. Touhuan hetken tehokkaasti ja otan sitten hetken lepoa. Jaksan sitten valvoa, nauttia yöttömästä yöstä ja olla ihan tilulilulei. Ukkorähjä virittelee jo savustuspönttöä, saadaan fisua pöytään. Mie voisin laittaa mansikkakakun maustumaan. Hei, kotimaiset mansikat maksoi kakstoista egee litra! Se vähän kirpas, mut nyt on Jussi. Ei olla köyhiä, eikä kipeitä!

HöLöKynKölÖkyN!
PYSYKEE VENEESSÄ! PITÄKEE HOUSUT NILIKOISSA JA JUHLIKAA RAKKAUDELLA! 
MAHTAVAA JUHANNUSTA! 

19.6.2013

Jäsentämätöntä järjestelyy

Mökillä parhautta on se, että voi aamulla pulahtaa uimaan suoraan sängystä. Mikä onkaan ihanampaa, kuin unenlämpöisenä, pöpperöidä kylmään ja virkistävään järveen. Kertalaakista elämä kirkastuu ja ajatus on heti tässä ja nyt. Karisee unihiekat ja muut pierupallerot. Vielä kun harjaa hampit, niin yön tahmeus on muisto vain. Uusi päivä edessä. Hip, hip hurraa!

Belissima!
Mulla oli eilen hyvä fiilis. Mulla oli niin kuin juhlat. Yksin. Ukkorähjä tuli vasta ysin kieppeillä ja mä sain tenuttaa täällä ihan rauhassa. Kylypiä rupsautin ja naatin elämästä. Kuuntelin radioo ja olin hetkessä. Eikä siihen hetkeen, että se tuntuisi juhlalta, kovinkaan paljoa tarvita. Nuorempana piti olla rytkyn, rytkyn rairai, mutta nyt riittää vähempikin. Väsäsin itselle tomaattimozzarellasalaatin ja olin hyvinkin tyydytetty. Jopa niin, että painuin höyhenille jo ennen kymppiä. Alkoi niin ihanasti ramasee ja illan lumo haihtui, kun Ukkorähjä oli kyttäämässä.

Tämmönen puu tällä kertaa
Eilisen illan puuhastelu ja saunajooga kipeytti kuitenkin käpälän. Heräsin kello kolme ja oli pakko ottaa särkylääkettä. Mitä tämä kertoo? Vielä ei voimistella, pahus. Sitä tahtoo kokeilla ja uskoo olevansa voimallisempi mitä onkaan. Nappi auttoi ja nyt on ihan jees. Varmasti pikku hiljaa voi liikerataa viedä ääriasentoon, niin varsinainen jumppa heinäkuussa ei tekisi sitten niin kipiää. Tahtoo olla silleen valmis kuntoutukseen.

Aamuni on viipyilevä. Ja mikäs on ollessa, kun ei ole kiire mihinkään. Pysähdyn välillä tuijottamaan järvelle. Odottaen, että yhtäkkiä vesihirviö tai joku muu ihmetys nostaisi päätään pintaan. Ihan mitä tahansa voisi käydä. Ukkorähjä ja pikku koira tuhnuttavat vielä unta onnellisena. Kello lähenee jo kymppiä, on pitkä aamu. Vielä, kun joku tarjoilisi vastapaistetun roissantin ja viileää hunajamelonii ilmakuivatulla kinkulla ja kyyti pojaksi kermaisen latten. Ei taida tarjoilu toimia tässä residenssissä. Keitänpä itse puuron. Sellaisen luomukauran. Se on hyvä. Se on kakkakuriiri.

Heijastuksen kangastus
Yritän jäsenellä tämän päivän ohjelmistoa. Se on vaikeaa, koska ei ole juurikaan mitä jäsennellä. Taulupohjat pitää pohjamaalata ja johonkin pitäisi saada se ateljee pystyyn. Hmmmm, siinä taitaa olla tämän päivän elämän tarkoitus. Jussin menyyn voisi suunnitella, jonkun uuden kokeilun tahtoo tuoda perinteisiin. Niin kuin edellä jo totesin, niin perinteitä ei saa liikaa sorkkia, mutta jotain vaihtelua voisi aina keksiä. Eiks tossa ole jo tälle päivälle ihan tarpeeksi? Ensi juon vielä kupin mokkoo, kun lattee ei oo. Sit alan potkia noita laiskimusmadoniuksia ylös. Hopi, hopi hommiin! Hirvee rääkkääjä.

18.6.2013

Talar du Svenska?

Täällä sitä ollaan taas! Paratiisipöpelikössä. Arska yrittää paistaa, mutta tuuli pitää ilman aikas raikkaana. Mun uus kampaus menee tässä terassilla ihan sekaisin. Hitto! Ai niin, nyt ollaan landella ja täällä on ihan sama mille mun fleda näyttää. Döööönt wörriiii... Sauna on sytyttämistä vaille valmis ja Ukkorähjä ampas heti kylille, kun tultiin mökille. Se on alkanut taas. Se kylillä ramppaaminen. Joka kesä sama juttu. Se rakastaja asuu varmaan täällä jossakin lähellä. Tai siis, mullahan on aika vilkas mielikuvitus ja kuvittelen mielelläni kaikenlaista. Lähinnä draamaa. Ja rakkautta.

No mut joo...Mökillä ollaan taas. Lämpimästi se meidät vastaanotti. Vieraat ( tutut) olivat pesseet mattoja ja siivonneet paikkoja. Oli kiva tulla puhtaaseen mökkiin. Ja kakkahuussikin oli tyhjennetty. Huippua. Kiitos. Pikkuhiljaa aletaan valmistella jussin juhlia. Perinteitä pitää vaalia ja kunnioittaa. Ne on tärkeitä, koska siksi tiedämme, ketä me olemme ja mistä tulemme. Lueskelin tossa vanhoja jusseja ja saan kyllä ilokseni huomata, että meillä on aika vahvat perinteet. Sauna, ruokaa rakkaudella ja pikku kännit. Semmoset hilipeät. Ensin mietin, että alan toistaa itseäni aina juhlapyhinä... Mutta ymmärsin onneksi, niiden olevan juuri niitä perinteitä. Eli samalla kaavalla mennään, niin kuin aina aikaisemminkin.

Olo on hyvä. Kipuja ei ole. Iltani tulee olemaan hyvin meditatiivinen. Olen paljon keskenäni, se on aina hyvää harjoitetta oman mielen kanssa. Saan saunoa ja siellä voisi jo kokeilla pikku hotjoogat. Ei nyt mitään nousevaa koiraa, kunhan edes kapiseen rakkiin kykenisi. Silleen lempeesti ja terveen keppoisasti. Pakkohan tässä on pikku hiljaa jo päästä aktivoitumaan. Tai kohta mää oon sellainen norsu, etten ovista sisään mahdu. Siihen tietysti voisi auttaa myös se, että ei tartteisi koko ajan vetää sitä nisupulla ja unelmahöttöö. Täytyykö tässä oikein suuttua itselleen? On niin helppo vedota "muka" siihen, että mä oon liikuntarajoitteinen. Kyllähän mulla jalat toimii, lenkille vaan sitä, paskamatolaiskuri! Just niin!

Nyt tyrkkään kuulkaa saunan tulille. Pikku koira kaipaa evästä ja minun läsnäoloa. Odotellaan yhes, että sauna lämpiää ja raatio soittaa ihanaa iskelmää! Hej so lengge! ( Ukkorähjä ei oo paikalla, enkä voi tarkistaa kirjoitusasua. Onhan se tietysti nolo, kakskielinen perhe ja mä en osaa talar svenska tai jotain...) Mut hei, Jussi on tulos ja elämä täys! Eikö?


Urbanisti

Kaupungista sinä olet tullutkin ja kaupunkilaiseksi olet jälleen tuleman.

Vahvasti lähti tämä aamu, en tiedä mistä moinen lause jäi nuppiini vaeltamaan. Erikoisuuden tavoittelua, sanon minä. Enihau, urbaanis ollaan ja tämä syke on tehnyt kivaa. Pyykit on pesty ja laskut maksettu. Kinkkiläisessä karrikanaa vedetty ja raxissa paskamättöö. Alet humputeltu ja tein ihan sikana löytöjä! Nykyiseltään en enää jaksa niin hirveesti noiden rättien päälle, enkä varsinkaan mitään ale-myyntejä, mutta nyt ostin enemmänkin, kun halavalla sain. On ihan pakko laittaa tänne fotoo ostoksista, koska yleensä suomifinlandian alennusmyynneissä on vain vanhoja rättejä edellisiltä vuosikymmeniltä. Itiksen Stokka yllätti. Kivoja kuoseja, ihania värejä ( ostin muuta kuin mustaa ) ja hillittömän edukkaasti. Hei, mitäs sanotte, takki, neule, paita, T-paita ja shortsit rapiat kuuskyt erkkii. Ei paha, olen ylpeä shoppaaja. Tämmöiset pitää olla alennusmyynnit.

Kivoi värei
Kävin duunissa ja sain uuden tukan. Liimaletti läks ja nyt ollaan taas lyhyttä versioo. Miks lyhyt tukka tekee alkuvaikutelman, että olisin muka lihonut? Naama näyttää orvokin turvokkeelle, enkä voi millään hyväksyä, että se ei ole harhaa, vaan se on totista totta. Muutamat pukukopissa viettämäni hetket, sai minut pahoinvointiseksi, kun satuin pakosta vilkaisemaan peiliin. Oksensin sinne niin, pukukoppiin ja heti tuntui paremmalle. Totta kai sitä ihminen lihoo, kun ei tee mitään, syö vain ja haisee. Laihdutan sit, kun alkaa uus elämä. Nyt ei jaksa. Oli kiva nähdä tyttöjä, duunis oli kova hässäkkä ja kaikki ennallaan. Mun kättä särki illalla, ehkä kaikki oli kuitenkin vielä tuu mats.

Nyt riittää rätei
Kaupunkilaisessa elämän tavassa on paljon hyvää. Kuinka ihanaa onkaan käydä suihkussa. Saa hanasta lämmintä vettä ja peseytyä antaumuksella. Järvivesi, niin ihanaa kuin se onkin, ei pese ihmistä puhtaaksi. Sauna on jumalten, mutta puhtaaseen tunteeseen tarvitaan citivesi. Vai kuvittelenks mää vain? Ihanaa on myös kakkia vesiklosettiin. Saapi silleen rauhas istuu, eikä tartte pelätä, että joku touhuaa jotakin epämääräistä mun takapäässä. Mua pelottaa möksällä aina, että joku kärpiäinen munii mun pyllyyn munat ja sit mä tuun raskaaks tai jotain. Ulkohuonees ei voi relaa, enkä ainakaan minä voi jäädä sinne ujokakkoja odottelemaan. Jos ei tuu kerralla, niin saapi olla tulematta. Toista se on kaupungissa. Saa istua tunti tolokulla ja houkutella. Voih, kuinka intresanttia!

Näillä mennään seuraavat kymmenen vuotta
Mää olisin viihtynyt asfaltilla pidempäänkin, mutta Ukkorähjällä on joku tapaaminen Tammisaaressa. Hän jää tänään lomille ja vain mökkielämää osa 2 ( viideskymmenes uusinta ) alkaa tästä. Lahottuani jo lähes kolme viikkoa mökillä, niin mulla ei ole nyt sitä pakottavaa tunnetta, että on pakko päästä pakoon pöpelikköön. Toivottavasti en kyllästy heti alkumetreillä, koska täytyyhän mun ymmärtää ja hyväksyä, että toinen tahtoo olla rauha ja levätä raskaan talven jälkeen. Hommasin puuttuvat taiteilijatarvikkeet ja miehän laitan pystyyn ateljeen. Siellä niin toikkaroin punkkupäissäni ja luon jumalauta taidetta koteihin.  On silleen jotakin tekemistä joutavalla. Siihen händy kykenee ja sehän voi olla sellaista käsivammaistaidetta, lisää noin niin kuin mielenkiintoa markkinoilla. "Ajatelkaa!" Huudahtavat ihmiset  Kiasmassa. "Nämä upeat luomukset on tehty yhdellä kädellä!"

16.6.2013

Katosin aikaan

Pyhäaamun erottaa vaikka ei tietäisi, että nyt on sunnuntai. Ilmassa on jotakin kristillistä, linnutkin laulaa puhtaammin ja korkeammalta. On harrasta ja hiljaista. Olen yrittänyt miettiä, kunka pitkään olenkaan ollut jo sivilisaation ulottumattomissa. Kaksi vai kolme viikkoa? Joko täytyy alkaa miettiä, että tämä ihanuus alkaa olla takana päin? Ei kai vielä, mutta kyllä se takaraivossa jo kummittelee. Höpsistä, tiedän sen, että saatuani tämän pari kuukautta päätökseen, olen aivan valmis, valmiimpi kuin koskaan, palaamaan sorvin ääreen ja tylsään arkeeni.

Olkapään kypsyminen etenee hitaasti, mutta varmasti. Se leikkauskipu on mielestäni poistunut, mutta ihmettelen miksi se vanha vamma tuntuu vieläkin. Ihan kuin se ei olisi poistunut häiritsemästä. Ihan kuin siellä olisi vieläkin tulehdus, joka jäytää käsivartta. Diagnoosihan oli ahdas olkapää ja siitä syntynyt kiertäjäkalvosimen tulehdus. Olkapäätä höylättiin ja näin saatiin tilaa liikkua, mutta jäikö pitkällinen tulehdus päälle, eikö se lähde jo menemään? Kyl mää sen kans toimeen tulen, kestinhän sitä lähes vuoden. Mutta lähtökohtaisesti odotan kyllä kivutonta elämää. Saas nähä, asia kaipaa varmaan tutkiskelua ja suattaapi olla, että olen taas vaan liian hätäinen.

Rakastan, rakastan
Eiliset puutarhurin juhlat olivat oikein kivat ja tarjoilut maukkaita. Nuori herra, kokonaiset kaksikymmentä vuotta, elämänsä keväässä, valmistui kolmen vuoden uurastuksen jälkeen puutarhurin ammattiin. Samalla juhlittiin kaksikymppisiä. Oih, on niin ihanaa katsoa ja tuntea nuoren ihmisen elämä on edessä ajatusmaailmaa. Kaveri on lähdössä syksyllä kiertämään maailmaa ja totta hemmetissä, koko elämähän on edessä päin. Tunsin monenlaista tunnetta. Tunsin onnea hänen puolestaan, kateuden piston siitä, että olisipa vielä nuori ja nätti. Muistelin omaa nuoruutta ja sitä pelotonta tunnetta millä elämää söi ja viinistä päihtyi. Minähän nyt en kovin pitkälle päässyt, sitä Kuopion toria veivattiin aamua iltaa. Haaveiltiin vaikka mistä, mutta aika oli silloin toinen. Nyt kaikki on niin paljon valmiimpaa. Nythän mää taas höpisen, enhän mää ollut kuin yheksäntoista kesäinen, kun ensimmäistä kertaa maalimalle läksin. Interreilasin Italiaan ja sinne oli tarkoitus jäädä. En jäänyt ja se harmittaa vieläkin. Kyllä nuoret on ihanii! Bella, bella!


Oih!
Eilinen aktivoituminen teki hyvää. Jopa niin hyvää, että tänään on mukava lähteä isolle kirkolle. On ihanaa päästä oikeaan suihkuun ja elämään ilman ökkömönkiäisiä. Ja niillä tarkoitan kaikkia näitä pörrääviä ja ryömiviä eläinkunnan ihmeellisyyksiä. Ei sillä, että ne olisivat kauhistus, mutta se on aina outo tunne, kun tulee maalta kaupunkiin, eikä tarvitse olla koko ajan huitomassa tai tappamassa jotakin mönkijää reisillä. Sekin on rauhaa. Se on kaupunkilaisuutta. Alemyynnissä tahtoisin käydä. Joku rätti halavalla voisi virkistää mieltä ja ryppyvoidetta silmän ympärille olisi saatava. Pelotta, surutta käyn ihmisvilinään ja sitten on taas autuaallista palata tänne herran huomaan viettämään mittumaariaa. Sehän on juhlista se jaloin ja minulle aina vuoden kohokohta. Niin on.

Nyt vetäydyn hetkeksi vielä buduaariini. Mulla on loppuhetket käsillä Jonas Gardellin kirjasta Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Itseasiassa se on kolmeosainen sarja ja tämän ensimmäisen kirjan nimi on Rakkaus. Loput kaksi julkaistaan suomessa ensi vuonna. Odotan kovin. Ensimmäinen osa on ollut vaikuttava lukukokemus. Vaikuttava myös siksi, että minun on niin helppo päästä sisään kirjan ajatusmaailmaan, sillä olenhan itse kokenut sitä samaa, mitä elämä oli vielä silloin, kun homoseksuaalisuus ei ollut niin luontevaa kuin tänä päivänä se on. Lukiessani romaania, mieleeni on tullut, että aikamoisen tarinan saisin aikaiseksi henkilökohtaisista kokemuksistani. Elämäkerta, perkele. Jos olisi aikaa ja rahaa, niin en pitäisi mitenkään ihmeellisenä kirjoittaa sellaista. Ehkä sitten eläkkeellä.

15.6.2013

Herkästi väräjää taiteilijasielu

Täällä ollaan. Hengissä ja vahvasti. On pitänyt lomalaisen tehdä töitä ja aikaa ei riitä moneen. On niin kiire. No joo, olen kirjoittanut seuraava kolumnia Kauniit Kodit lehteen. Joko mie oon mainostanut, että  kesäkuun numerossa on mun ensimmäinen juttu!!?? Ihan tyrkkäsivät aukeamaksi, vähäks huippuu? Kipaseppa kioskille ja tutustu. Höplään siellä rakkaudesta kotiin ja sisustamiseen ja muutaman ottamani kuvankin laittoivat kaunistamaan. Oih, tuohan on juuri sitä mitä tykkäisin tehdä. Olen tärkeänä, totta hitossa.

Ihana saderintama kostutti meitä vuorokauden. Kylymä oli kuin kesällä konsanaan, mutta minuahan sellainen ei haittaa. Päinvastoin, kaivattua vaihtelua siihen helteeseen. Tämmöisestä mie tykkään, vaihtelusta. Ei käy elämä tylsäksi. Ja sitä osaa arvostaa molempaa ilma-alaa paremmin, kun välillä kärsii kummastakin. Tai nauttii, whatever.

Näistä "löydöistä" tulee taidetta

Näistäkin saattaa tulla taidetta
Mainitsemani päivien mitättömyys on herättänyt sisälläni uinuvan taiteilijasielun. Olen haalinut tarvittavaa materiaalia ja eilinen päivä vietettiinkin kirpputorien kätköissä. Se penkominen ja tavaroiden tutkiskelu on kyllä antoisaa. Ihan kuin etsisi aarteita. No okei, mielessä pyörii kaikenlaista hauskaa ja tarvitsen sellaista tekemistä, missä en rasitu, mutta sieluni saa siunauksen. Tarvikkeet on nyt lähes kasassa, jotakin hankintoja isolta kirkolta on vielä tehtävä. Mie alan tehdä tauluja vahoista esineistä. Annan niille uuden elämän. Kokeillaan, eihän se ota, ei anna. Ja sitä paitsi, sehän voi olla ihan hillittömän hauskaa. Voin laittaa niitä tänne sit myyntiin. Ties vaikka kohta ollaan MoMassa. Nykytaiteilijoista taiteilijoin. Hah! Anna mun kaikki kestää. Mutsi tuumaisi: " Kyllä tuas koiranperse kummittelloo!"

Alkaa kotimaisuus olla maistissa, ah!

Oh, aika ärjyy!
Eilen meillä oli pienet grillikemut. Ei mitään rairai, vaan sellaista mukavaa touhuamista ja hyvää ruokaa rakkaudella. Perjantaiseen tapaan, sain käydä saunassa ja u i m a s s a! Voi miten onnelliseksi ihmisen mieli voikaan tulla pienistä asioista! Ei siihen tarvita miljoonia, kalliita urheiluautoja, kauniita naisia  (sori, miehiä) tai muutakaan mediaseksyä. Se on saatana niin, että suomalainen hompsu on onnellinen, kun hää saa saunoo, uida ja ottaa muutaman bissen. Niin on vissi juu. Ymmärsin, että olen etuoikeutettu saadessani olla onnellinen pienistä asioista. On arvot kohillaan, vaikka ei ihan äkkiä uskoisi.

Tänäänkin meillä on juhlat! Nyt menee jo ihan överiks. Häh, voiko juhlia koskaan olla liikaa? No mut joo, mennään meidän yhteisen kummipojan valmistujaisjuhliin. Hänestä on tullut puutarhuri. Minusta se on hieno ammatti. Mahottoman hieno. Luvassa pienet puutarhajuhlat, ei me sinne asumaan jäädä, mutta on oikeinkin tervetullutta päästä hiukka sosialisoitumaan. Siellähän voi olla nuoria ja kauniita puutarhurin alkuja huru mykke ja silloinhan Martta viihtyy. Mitä mä laitan päälle? Enhän mää mahdu mihinkään mun mekkoihin. Lähen iliman. Lähen alasti.

Ensimmäinen osio toipulomasta tulee päätökseen. Huomenna olisi tarkoitus sukeltaa piäkaupungin sykkeeseen. On pakko käydä hoitaa asioita ja päästä kampaajalle. Vähä pelottaa se urbaani syke, on kerennyt pulssi ja verenpaine laskeutua landelukemiin ja se saattaapi ottaa pumpun päälle. Tuo urpotuminen stadiin. Huh. Mut ihan kiva, että tulee vähä vaihteluu. En nyt suoranaisesti kaipaa elämää ympärilleni, mutta... Mitä mä oikein selitän? On hillittömän hauskaa vaihtaa maisemaa hetkeksi. Varsinkin, kun tietää, että tänne pääsee takaisin. Hei, aurinko paistaa taas! Kiva.

12.6.2013

Ihan fiilareis hei...

Iltahämyinen hetki. Taivaanranta on maalautunut punaisen ja kullan eri sävyihin. On järkyttävän kaunista, on järkyttävän hiljaista. Kuikka huutaa surkeena jossain, mutta se on vain sävel kaipauksesta. Muutoin ympärillä humisee hiljaisuus. Minun maisema, minun rakas. Tämä on lähellä täydellisyyttä. Ei ole kuuma vaikka aurinko paistaa. On aika ihanaa!

Tämä taitaa olla niitä hetkiä ettei ole sanoja kertomaan siitä. Tai on jotenkin niin ihana ilta, että sitä ei sanoiksi saa, vaikka kuinka yrittäisi. Kaikki sanoma jäisi niin kalpeaksi, mitä tämä oikeasti on. Ei tätä voi valokuvata, ei tätä voi kirjoittaa. Tämä pitää tuntea. Tämä pitää itse kokea ja nähdä. Kauneus tässä illassa ei ole keksitty, se on oikeasti olemassa. Meillä on paljon kaunista katsottavaa, kuin vain ihminen osaa katsoa. Olenko etuoikeutettu kaikelle tälle kauneudelle, vai näenkö vain enkelin silmin? Olenko jo niin höperö? Mökkihöperö. Landejyväjemmari vai mikä se oli, se landepaukku? Voi hitsinvitsi, onpa ihanaa, kun saan olla mukana tässä kauneudessa, tässä maisemassa. Ouh!

Uuni kyljykset, kasvisnyytit grillissä, tomaattisalsa ja uutta suomalaista pottua.
Mökki ja sairaanhoitaja ovat vetäytyneet jo off-asentoon. Minä viipyilen vielä hieman tässä. Olen tämän valon valaisema ja minulla on rauha. Radion säätiedotus lupaa lempeästi sadetta, ehkä viileämpää. Mutta tämä ilta on täydellistä täydellisempää, melkein jo mielikuvituksellista. Kaikki värit hehkuu tummana ja pilvet roikkuvat alhaalla. Niitä voisi melkein pitää uhkaavana, mutta minä olen vahva. On sata tyyni, ei pienintäkään tuulen virettä, ei edes aistimusta siitä. Nyt laskeva aurinko on värjännyt taivaanrannan vaaleanpunaiseksi. Se antaa kaikelle romanttisen kosketuksen. On niin kuin lempeetä. Ja aivan äänetöntä. Tämä hiljaisuus on käsittämättömän kokemisen arvoista. Olen onnellinen, kun voin tästä nauttia. Ja kiitollinen. Ketä kiitän, en tietää voi? Ilman tätä, elämä voisi olla aika yksinkertaista ja aika kaupunkilaista. Ei tahi, tahoo olla lande...

Tänään handmaid tikinpoisto oli ensiluokkaista sairaanhoitoo. Tämmöistä palvelua ei kuulkaa terveyskeskuksissa ole tarjolla. Ihan leppoisasti kotioloissa hoidettiin asia itse. Kunnon pihdit, vanhat parturisakset ja paljon desiainetta ja noin lähti tikit näppärästi. Niin on siistii jälkee, että ei taida pahemmin arpia jäädä. Harmi. Rakastan arpia! Niissä on aina jotain elämää tai vaaran tunnetta.  Nyt tuntuu ihanalle, kun kehossa ei ole mitään vieraita aineita tai ompelusotkuja. Mitään botox tai silikoonitäytteitä ei tietenkään lasketa vierasperäisiksi aineiksi. Eikä niitä minulla juurikaan ole. Jokunen piikki jossakin, mutta se ei nyt ole vielä mitään. Minä en ole näiden kauneusleikkausten kanssa niinkään nökönnukaa. Jos haluu tehdä jotain niin ihan fine... Eikähän sitä koskaan tiedä, missä leikkauksessa minäkin olin? Kenties hiukka kohotettu jostakin...

Iltahehku. Ei kuuma, ihana valo!
Samuli laulaa raatiossa Ihana ilta. Siitä tulee hyvä fiilis. Mä voisin mennä nukkumaan, mutta toisaalta on virkistävää vähä valvoa. Nää on näitä iltahetkiä... Eikä mulla tosiaankaan ole kiire minnekään. Ei nyt, eikä huomenna. Mun pitäisi enemmän olla tässä hetkessä. Niin kuin nyt. Tumma yö. Minä. Radio. Kesäillanblues. Ei näitä monta mahdu vuoteen. Muutama kesään. Yhden illan nauttia  saan, kiitos jo siitä ja uskossa vahvassa lisää toivoen. Kesääää!!!

Ääniä hiljaisuudessa, hyyssssss....

Tiistai on vaihtunut keskiviikoksi ja minun päivät ovat menettäneet merkityksensä. On aivan sama, onko tiistai vai keskiviikko. Ainut päivä, jolla on minulle merkitystä, on perjantai, koska silloin tulee puhelintoivekonsertti ja silloin pitäisi olla juhlat. Elämäni rytmiä en ole vielä menettänyt. Menen nukkumaan kuuliaisesti viimeistään yhdeltätoista, ei vanha jaksa valvoa ja miksi pitäisi? Tietysti, yössä on se oma taikansa, silloin ovat liikenteessä ihan eri maahiset ja muut mömmiäiset kuin päivällä. Minun kyllä tulisi tavata yönhenkiäkin. Se olisi kohteliasta äiti maata kohtaan.

Näen kaunista väriä...
En vieläkään pääse kehua retostelemaan tekemisilläni. Sillä en ole tehnyt mitään. Tavallaan siinäkin on jo kehumisen aihetta. Vai mitä sanotte tästä? Olin vaaka-asennossa eilen aina tuonne kello kolme iltapäivään. No joo, kävin aamulla suihkussa ja päivystin tässä koneella tovin, mutta... siinä kaikki. Kova tuuli ja kylmyys houkutteli kaivautumaan vällyjen alle ja katoamaan tästä todellisuudesta. Lueskelin ja otin sellaisia pieniä torkkuja. Silmäluomet alkoi luppasemaan tuon tuosta ja pudotin romaanin käsistäni ja hups, uinahdin. Tätä näin harrastin koko päivän. Ihan hyvällä omalla tunnolla. Nyt kun loma on näin pitkä, niin ei ole sitä järkyttävää pakko tehä, pakko nähä stressiä. Voi vallan mainiosti heittää hukkaan hyvää aikaa. Vai menisikö se ihan päinvastoin? Heittämällä saat kaksinverroin takaisin. Täydellistä, tyydytettyä aikaa. Nyt olen jauhanut tästä tekemättömyydestä jo ihan tarpeeksi. Alan toistaa itseäni ja kohta Jumala pudottaa ison kiven pään päälle, että oppisin olemaan nöyrä. Kiitos ja anteeks.

Varpaat nauraa
Otimma sitten iltapäivällä ja lämmitimme bastun. Minäkin sain kylpeä. Virallinen kylpypäivä olisi tänään,  mutta ei se nyt yhdestä päivästä voi kiinni olla. Tänään nimittäin lähtee tikit ja sit voi yrittää tehdä kaikkea mahdollisuuksien rajoissa, fantastico! Oli ihanaa saunoa. Kuten varmasti tiedätte, Martta on kylpijäkansaa. Nautin, nautin. Uimassa en tohtinut vielä, mutta pedikyyrin tein ja oli ihanaa tonkia varpaita, viilata ja höylätä.

TikkaMasala
Karppilasagne sai uuden elämän ja se syntyi intialaiseksi tikkamasalakarriksi. Tähteillä siis mentiin ja se onkin niin mielenkiintoista. Katsot jääkaapin uumeniin ja alat siitä rakennella nälkää näkevälle pesueellesi jotakin purtavaa. Keitin tujakan karririisin ja pilkoin lassun uuteen elämään. Lisäsin hiukka chiliä ja siinä se oli. Ilmielävä Intialainen. Entäs salaatti? Jämistä sekin. Näinkin yksinkertaisesti. Tomaattia, kurkkujämä, viinirypäleitä ja cheddarii. Joukkoon hyvää oliiviöljyä ja oman maan yrttilöitä. Sen maantieteellinen sijainti saattaisi mennä akselille Ohio-Lähdejärven rantakaislikko. Hyvää oli, niin hyvää, että tuli syötyä liikaa. Mussun tussun...

Holittomat saunadriksut. Ihan totta!
Tänään saadaan vieraita kaupungista. Ja minä saan romaanin, jota odotan kuin impi neitsyytensä menettämistä. Huh, oliks toi rumasti sanottu? Eiks tossa ollut jotakin poikkitaiteellista hekumaa. No joo, kirjalta odotan erittäin, erittäin paljon. Se on talvellakin sarjana ilmestynyt, Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin ja kirjoittaja on Jonas Gardell. Voin vain toivoa, että tässäkin tapauksessa kirja tekisi oikeutta sarjalle ja lukuelämys olisi vähintäänkin yhtä voimallinen kuin sarja. Toivottavasti alkaisi sataa vettä ja tulisi sellaiset sänkykamarikelit. Voisi rauhassa maata siellä vällyjen alla ja nauttia lukemastaan ja fazerin sinisestä. Täytyykin tilata kaupungista tsukulaadee. Täällä maalla kaikki tuommoinen ei ole niin yksinkertaista. Eihän meillä ole ärrää kulmilla. Täytyy tehdä tilaus.


Näen kaunista valoa...
Tämä hiljaisuus alkaa viehättää minua päivä päivältä enemmän. Kauanko olen nyt ollut mökillä? En pysy mukana aikani juoksussa, ja onko senkään nyt niin väliä? Minä väitän, että ihmisen aistimaailma herkistyy hiljaisuuden kehdossa. Paitsi se, että alat kuulla itseäsi, alat myös aistia kaikkea ympärilläsi olevaa herkemmin. Ei ole sitä jatkuvaa äänen tuotantoa, on vain tämä tuulen hetki, lintu puussa ja taustalla saatanan moinen metallihevi. Juu, juu, raatio huutaa yötäpäivää satanistikanavalla. Elämässä pitää olla runkkua, sano. Hulluksihan sitä muuten tulisi. Jos ei ääntä olisi. Hah, et kai jo uskonut? Meillä toosakin on pysynyt hiljaa, uutiset silloin tällöin ja muuten tämä ihana rauha. Jotakin tämä voisi ahdistaa ja minuakin varmasti jossain vaiheessa, mutta nyt... Jumalat puhuvat ja minä olen hiljaa. Ihan hiljaa... Kuin pieni metsäshiiri pesäisessä kolossaan.