Röpöti ruputi rumpsista rum

Unirytmi on sekaisin. Kipulääke pöhnäkäs lopettaa ilmeisesti vaikutuksensa ja herättää puoli kolme. Se on sitä kemikaalista unta. Sain kuitenkin vielä kiinni oikeasta unesta ja uusi tuleminen puol viis. Kaunis aamu, hunajainen. En tunne kipua ja huomaa, kaksi kättä koneella. Kantosidettä pitää ja saa ottaa pois, Tänään olen menossa ensimmäistä kertaa fyssärille, alkaa jo kuntoutus. Vähä se hirvittää, mutta olen toipunut niin hyvin, että ei se voi ottaa tätä minulta pois. Ihmettelen, ihanaa. En edes ylen määrin ole popsinut pillereitä. Kerrottakoon kaikille, että en ole siivonnut ja eilinen päivä meni sopivasti sängyn/soffan pohjalla. Sen verran väsy ( lääke), että nukuin koko päivän. Vai nukunko vain sitä kipu-univelkaa nyt veke. Kun minnuu ei satu. Ei satu. Outo tunne ihmisellä. Häpi, häpi, häääpiii!

Sinivihreää

Pientä harmillista oireyhtymää toki on. Minä, umpiotumiseen taipuvainen kaksijalakainen, en ole sit kakkinut viime tiistain. Alkaa olla aika täys olo. Tämä on tunnetusti lääkityksen inha sivuoire. Pureuduin asiaan täsmätuottein, jonka vaikutus pitäisi alkaa juurikin tuntua. Ei tunnu ei. Menen siis fyssärille kelli kakstoista ja rukoilen ulostuksen henkiä, että tapahtuma suolistossani käynnisty ennen lähtöä. Jos se iskee päälle siellä tai mikä pahinta, metrossa, niin sit mie oon lievästi sanottuna, en kuses, vaan ihan siinä itessään, auts! Röpöti, ruputi, rumpsista rum. Taikakakkaloru. Tule, tule.

Oikea silmä oikuttelee. Se on punainen, turpeinen ja jotenkin paineen tuntuinen. Voiko olla syyhteyttä operaatioon? Partsi on täynnä männyn siittiöitä, voisko se olla aiheuttaja? Miks vain toinen, eiks silloin molemmat. Sitä herkistyy kuuntelemaan itseään ja kaikki normista poikkeava on, niin no, se saa enemmän merkitystä. Täytyy kysyy fyssäriltä.

Näin nätti

Luettuani operaatiopäivänä saamaani toimintakertomusta, nauroin ääneen sen hassuutta, eikähän siitä ymmärrä oikein mitään. Itseasiassa en tälläkään hetkellä oikein tiedä, mikä siellä olkapäässä loppuviimeksi oli. Laitoin Topille ( mun toktor) iimeili ja kysyin tarkennusta. Enkä oikein muista juttujamme, kun olin niin pirun pöllyssä koko päivän. Tässä muutama ote.
Potilas yleisanestesiassa rantatuoliasennossa. Piirretään luiset maamerkit. Glenon etureunassa labrum on hieman rispaantunut ja nivelkapseli kranaalisesti on selvästi punoittava ja ärsyyntynyt. Bikepsin jänne on ohuehko, mutta ehjä ja kulkee sulkusessaan. Viedään skooppi subakromiaatilaan, joka on melko kapea, mutta bursa täällä varsin rauhallisen näköistä. Poistetaan bursaa shaverilla ja vaporisaattorilla. Tehdään akromionplastia luuterällä akromionin etulateraaliosaan. Hemostaasi vaporisaattorilla. 

Iltalenkki haudoille

Tänään meidän perhe muuttaa möksälle. Aika hurja tunne. Saan asettua sinne pariksi kuukaudeksi. Ei mittään kiirettä, ei mittään hättää pois. Helteitäkin on luvassa. Olen metsäläinen. Tukkoon en pese, partooni en aja. Ainut pitkä miinus on, että sanominen on kielletty pariksi viikoksi. Mökillä? Jossa saunotaan joka ilta. Voinhan mä aina leikkiä saunaa. Menen lämmittämättömille lauteille istumaan ja heitän mielikuvalöylyy. Mites saunakaljat? Niitäkään ei voi nyt ottaa. Otan vissyy, heitän joukkoon hiivaa. Ajaa saman asian. Jos tätä vauhtia kuntoutumiseni edistyy, niin mattopyykillä ollaan jo ensi viikolla. Vitsi, vitsi, mie en tee mittään. Sain neljä romaania asiakkaalta, luen niitä ja naatin. Vähä mulla on syyllinen olo, kun en nyt sit tämän kipeemmälle itseä tunne. Töihin tästä joutaisi. En mee, mie oon leikkauspotilas. Niin oonkii. Otetaan tästä nyt kaikki ilo irti. Huomaa ilo. En ole surkea.

ELOSSA, ai ihmettä!

no mitä? olipa hyvät bileet! saavuttuani osastolle tasan seven, huuleeni tökättiin heti diapami. hoitsu tykkäs, et ota jeppe ihan relasti vaan. ja minähän otin. jos nyt totta puhutaan, niin koko eilinen päivä taisi mennä aut of maind. sellasta sumuu, et eihän siitä voinut muuta kuin nauttii.

ees taas hiihtää

itse toimenpide oli tietämätön, lähes huvittava. kaikki tapahtui niin ajallaan, missään ei turhaan venailtu. kirurgi kävi kertoo ja jututtaa ennen toimenpidettä. mikä komistus! ja mikä nimi! topi aaretti laaksonen. topi, tooopii ! nuori heppu kun faan, mutta hyvä tyyppi. harmi vain, että olin niin pameissa, etten kyennyt älylliseen kommunikaatioon. töllötin vain kuin lehmä uutta navettaa ja olin antautunut.

pelätty nukutus oli hauska. nukutuslääkäri aloitti homman ja sanoi, että nyt ajattelet kivoi juttuja, niin tulee kauniit unet. vastasin, et mie on jo mökillä. hän siihen sanomaan, että lämmität saunan ja minä vastasin, tulilla on jo. sit tuli bläck ja humpsista. heräsin 11.55 lievästi sekaisin, niin kuin hyvissä bileissä kuuluu olla. näin ikävästi kaiken kahtena ja antoivat hiukka lisähappee, kun ei oikein oma meinannut kulkee. mut kärräsi osastolle hauska hoitsu, joka sanoi, että näyttääks hän lihavalle, kun näen kaiken kahtena. minä vastasin, että aika pullukka olet. siinäpä sitten pikku leposet vetäsin huoneessa ja sama hoitsu tuli jeesaa mut pissalle. kysäisi vielä kujeillen, et mites nyt, hoikka vai pullukka. vastasin, että olet uskomattoman hoikka. meinas mennä meitsillä lirut reisille, kun niin naurettiin.

osasto kuuden potilas

mä toivuin kaikesta tosi nopeesti ja karkasin heti röökille, hoitsun ehdottomasta kiellosta huolimatta. mulla oli vaan niin hyvä meno. täytyy myöntää, et pikkasen säikähdin ulkona, kun alkoi nikotiini kihahtaa nuppiin ja silmissä musteni. meni ohi, eikä tarvinnut vetää vaakaan sairaalan pihassa. ukkorähjä tuli noutaa neljän pintaan ja olin kerennyt hiihtää sitä ennen osastoa päästä päähän. lääkkeet kaiketi teki olon levottomasti leijailevaksi ja mun oli vaikee maata aloillani. mä halusin aistii maalimaa ( lue; kyttäsin söpöi mieshoitsui. )

siin se ny on. vamma.

mulla ei juurikaan ollut eilen kipuja. ukkorähjä on ollut niin liikkis. jeesaa hienosti, eikä ainakaan vielä valita. tuolla hää vetää sikeitä mun soffalla. se oli hospitaalin käsky, yksin ei saa tätä yötä olla. en tiedä mikä, olisko se nukutus, mut mä en saa nukuttua. jos se sotki mun luontaiset biorytmit, en tiiä. tai sit ne on nää lääkkeet. väsyttää ihan sairaasti ja kroppa nukkuu, mut pää työskentelee ja ajatus ei pysähdy. noustuani ylös klo: 02.31, en meinannut oikeasti saada silmiä auki, vaikka olin hereillä. säikähdin, että onks ne niin turvoksissa vai onko ne kuivunut päähään? ihan sekopoltsi kreisii ajatusta risteilee. musta ne ei oo unia, ne on jotenkin totta. näin esim. sellaista, että mulla oli pitkät, paksut rastat. mutta yhtäkkiä ne olikin paksuja käärmeitä, jotka kasvoi mun päästä. hei, mä korostan nyt, ettei se ollut uni. taitaa nämä bileet olla ohi ja pahemman kerran laskuhumalaa pukkaa päälle. nyt sattuu koko käteen ihan vitusti. pienikin liikahdus viiltäsee niin, että tuntuu syvällä koko kropassa. eli lääkekaapille ja nappia naamaan. eihän tätä kestä selevinpäin. ei kestä. ei kestä. ei kestä. ei kestä. ei kestä. ei kestä. oho, tais jäädä jotain päälle. päälle. päälle. päälle. ai sekaisin vai?

Viimeistä kertaa viimeinen kerta

Minä ajattelen. Ajattelen, että tänään on viimeinen päivä ennen huomista. Kaikki on viimeistä. Olen pessyt kaikki pyykit, tyhjentänyt jääkaapin vanhoista purtiloista ja valmistaudun kohtaamaan kohtaloni. Ilmassa on ylikypsää draamaa. Teenkö tätäkin nyt viimeistä kertaa? Pyyhkäisen pölyt ajanpatinoimasta perintölipaston mahonkipinnasta. Hellästi kuin vauvan pepusta. Viimeistä kertaa, ajattelen. Hetkinen, eihän mulla ole edes mitään perintölipastoa, on vain Ikean romua. Älkääs nyt, antakaa mun draamailla rauhassa. Viimeistä kertaa...

Tämä tunne on jännä. Aivan kuin olisin menossa kuolemaan. Mietin, mitä jätän jälkeeni, millaisen muiston. Mitä jäikään kokematta, mitä olisi vielä halunnut. Ei, en minä kuolemalla leiki, leikin ajatuksella. Olen kaiketi hieman pervo, mutta jostakin tuo ajatusmaailma on tavoittanut rohtuneen sieluni. Outo. Tai leikki. Ajatus. Enhän minä olisi valmis manalanmaille. Ehei. Mutta onko kukaan?Sellainen varmasti, joka tietää loppunsa tulevan. Niin paljon sanomatta jäisi. Nyt tuli kiire. Pitääkö minun sanomani kaikki mitä sanoman täytyy. Paljon olisi vielä sanoja rakkaille ja vähemmän rakkaille. Enää en kerkeä. Jos sattuisi jotakin odottamatonta. Sydän pysähtyy tai tapahtuu komplikaatio. Sinne meni Martta. Sai levoton vihdoinkin rauhan. Vai saisiko? Synnissä sikinyt, helevettiin tuommoinen joutaisi. Eikä! Armoa. Tahtoisi taivaaseen, kauniiksi enkeliksi. Mieluusti tummakiharatukkainen.

Eilen linjavaunussa vastapäätäni istui iäkäs nainen. Suu oli kuin pyllyreikä. Pystyin rypytetty ja huulet välillä suikkasi ja mielessäni vilahti pyllyinen reikä. Mua nauratti. Rouva oli tuikea, ylenkatsovainen. Kävi mielessä, että istuuko edessäni mieleltään hapan sitruuna, myrkkyelämän katkeroittama. On taivaltanut elämän tiukkana ja siitä suu jähmettynyt ryppyihin. Päätin, että en enää kireile. Naamani saa nauraa, ei pystyryppyjä suupyllyyn vaan ilonryppyjä silmille.

Nyt en kerkeä enempää. On niin paljon viimeistä tehtävää. Herra Jumala, vanhat ja kuluneet kalsarit on siivottava pois. Ei jää sitten muiden arvosteltaviksi, jos en ole niitä itse enää siivoamassa. Ai kauheeta, kaikki nuoruuden rakkauskirjeet on poltettava, eivät jää tänne tyhjinä leijumaan. Ai kauheeta, lista jatkuu ja jatkuu... Kerkeenks mää sinne leikkaukseen olemoisinkaan, on niin paljon viimeistä tehtävää. Hah, tästähän tulisi hyvä elokuva. Viimeinen tehtävä. Se kertoisi miehestä, joka tekisi kaiken viimeistä kertaa, valmistuisi lähtemään, eikä kuitenkaan lähtisi. Mitä jäisi? Höpö, höpö, nolla miinus. Jos musta ei nyt sit kuulu, niin se on Adios. Tavataan yläkerrassa. Siellä on ikuiset bileet!

Elämä on exstriimii

On aamu. Niin kuin se nyt tuppaa tähän aikaan päivästä olemaan. Yön aikana käytöstapoihini ei ole tullut mitään mainittavaa muutosta ja tässä istun terdelle mokkailee. Tuuli kevyesti tuivertaa vaalennettua, ylipitkää tukkaani. Näytänköhän seksikkäälle? Tuskin. Snadisti turvonnut, yön raiskaama ruttunaama yrittää karistella unen tomuja silmistään. Tuuli hyväilee...

Vinoko pino?

Yöni oli heikosti levoton. Nukuin mutta näin painajaista. Ikäväkseni en pääse teille sitä purkautumaan, sillä se on jo pyyhkiytynyt pois kovalevyiltäni. Pienen yksityiskohdan muistan. Ukkorähjä haukkui tekemääni puupinoa heikoksi ja minä unessa hänelle huutamaan: " Haista sinä iso paska!" Hih, kauheen omaperäistä voimasanan käyttöä. Asialla on ihan todellisuuspohjaakin. Tein nimittäin pinon puita ja se  on ulospäin suuntautunut. Niin kuin tekijänsä. Tämmöinen antava vosu. Kun Ukkorähjä tekee pinon, niin se on luotisuora ja lähes taidetta. Mitä tästä siis voidaan päätellä? Onko luonteen laaduissamme eroavaisuuksia. Toinen antaa ja toinen ottaa, sano. Pino kun pino, kunhan ovat kasassa.

Hyväile minua hetkinen

Öljysin terdekalusteet ja se on nautinnollista hommoo. On ihanaa levittää puuöljyä kuivalle, kuluneelle ja vuodenaikojen rasittamalle pinnalle. Se huutaa rasvaa ja kosketusta. Hellästi hyväilin rosottunutta pintaa ja katso, kuin uutuuttaan kiiltelevät ja minua kiittäävät. Samalla imppasin puuöljyn kiihottavaa tuoksua ja aloin nähdä tienoon vaaleanpunaisena. Ympärilläni hyppeli siniseet pupujussit ja rantakaislikossa kahlasivat valkoiset norsut. Huikee meininki! Piti lopettaa, sillä se oli viittä vaille etten jo ottanut ryyppyä öljypänikästä. Juoppo mikä juoppo.

Hämyile heikki

Ei käy valittaminen ilmojen suhteen. Olkoon päivä pilvissä, mutta illaksi saadaan aina hieno hehku. Syötiin eilen ensimmäistä kertaa ulkotiloissa. Siitä tietää, että kesä on saapunut. Ruokaan tulee oma pikantti maku, kun sitä nauttii ulkoilmassa. Siinä on jotakin alkukantaisen ravistavaa. Ape itsessään ei ollut mikään gurmee. Paistettiin uutta vanhaa pottua ja kyrsät rillattiin. Mentiin helepolla ja illaksi paistoin pannarii.

Ryytimaa rakkauvella

Ukkorähjä rakensi rakkaalleen ryytimaan. Sinne on nyt hyvä laittaa salaatit, yritit, potut, marjapensaat ja omenapuut kasvamaan. Joko ensi viikolla pakenen tänne sairastaa ja näin on hyvää aikaa hoitaa tiluksia. Asiassa on myös taloudellinen puolensa. Kasvattaa itse hän, niin säästää ja pysyy hengissä. Järvestä nostan fisua, pellosta muut elintarvikkeet ja Lidilistä haen halapaa kaljaa. Mikäs on ihmisen ollessa, omavaraistaloudessa. Hmmm...Pitäiskö hommata pari kesäkanaa. Saisi vielä munaakin. Mites lehmä tohon laiturin nokkaan. Millä mie muutoin maitoni maksan? Tästä tulee huikea selviytymistarina. Oikee ekstriimi seikkailu. Pitänee kuvata ja tarjota televisoyhtiölle. Kuinka paatunut rinsessahomo selviää alkukantaisissa olosuhteissa? Lisätään kiinnostavuusastetta ja poistetaan käytöstä kaikki kauneutta edistävät tuotteet ja meikapit. Ei harjakihartimia, ei papplejotteja, ei niin mitään. Ollaan aunaturell. Pitääks mun alkaa metsästää? Siitä saadaankin kunnon räiskettä. Martta heiluu verenhimosena haulikon kanssa ja lahtaa vahingossa vuokranantajan, kun luulee, että se on hirvi perkele. Hyvä keissi, tuotantoyhtiöt tappelee ja minusta tulee miljonääri.

Vastarannalla tulee niin, että koivut taipuilevat kuin balleriinat. Lehti puissa suhisee, se on kaunista syhinää. Sellaista kisailevaa. Onkohan koivuilla kivaa? Varmasti vaihtelua siihen paikallaan töröttämiseen. Niillä on nyt jumppatunti. Hah, koivut jumppaa. Minä jumppaan nyt tuonne, missä kuninkaallisetkin käyvät yksin. Tai mistä sen tietää? Voihan olla, että Vikke ja Danne käy sielläkin yhes, kun ovat niin lovelove. Adios Amigos!

Tasa-arvoista homoerotiikkoo

Pääsen kuin pääsenkin, kehua retostelemaan kuinka puuhkas, tarmokas ja esimerkillinen Martta olinkaan eilen. Käytiin kylillä hakemassa kesäkukkasia, uusia ruukkuja ja kanankakkaa. Ukkorähjä hoiti istutukset ja minä siivoisin koko mökin. Annoin rätin heilua, vein liiteriin nurkkiin kerääntynyttä rojua ja tämä kaikki oli niin palkitsevaa. Aamuinen pilvipeite rakoili ja luoja antoi meille taas sulokkaan iltahehkun. Puhelintoivekonsertti ja sauna kiittivät ahkeraa siivoojaa. Oli kiva päivä. Illaksi emäntä laittoi gurmeeta ja ylen oli nautittavaa. Paistettiin lohta, keitettiin kukkakaalia ja suomalaista uutta pottua Perinöstä. Ai jai, kun oli makiaa.

Mikä hehku hei!

Samettista ruusua

Minä kun vallan ihmettelen tätä lehtijuttua, missä heterot suutelevat samaa sukupuolta. Naiset naisii ja miehet miehii. Leikkiiks hyö niin kuin homoja? Voi pyhäperse tuasiissa! Kyllä minä sen ymmärrän, että tasa-arvoista avioliittolakia siinä kaikille yritetään, mutta miks ne ei ole homoja jotka kuvissa suutelee. Miks helvetissä heteroiden täytyy alkaa leikkiä homoa? Mennään noin niin kuin pöpelikköön heti alkumetreillä. Minusta tuntuu, että tämä asia on nyt mennyt pikkasen överiks. Se eräskin muotoilija oli vallan heittänyt housut pois ja nyt sit itteensä hinkaa alasti toista miestä (hetero) vastaan. Juu, sillähän sitä tasa-arvoa saavutetaan. Minä haluan olla vähemmistöryhmää, eikö tämä parisuhteen rekisteröinti olisi jo riittävä. Okei, halutaan saada sama sukunimi. Niin miks? Onhan hetskuillakin mahdollisuus pitää omat nimensä. Miks sit homoilla on niin hillitön tarve saada sama sukunimi. En tiiä, oonks mie vaan niin pöllö, etten tajua, mutta mun mielestä asiat alkaa esim. suomessa olla aika tasa-arvoista. Ymmärrän sen maissa, missä sinut voidaan tuomita tahi tappaa siitä, että satut nyt rakastamaan samaa sukupuolta.

Mun office

Pernön pottuu, ah!

Sitä kun on elänyt ajan, jolloin oli parempi pitää turpansa kiinni siitä, että on joku geeni heittänyt vituralleen ja se on aiheuttanut vääränlaista vipinää puntteihin. Silloin oltiin oikeesti vähemmistöryhmää. Ei nykyajan nuoret koe homoutta mitenkään outona. Se on osa elämää, jos naapurin mikapetteri tykkääkin petterimikasta. Eihän tota tarvitse muuta, kun avata töllö, niin jo on joka kanavalla joku hompsuli sisustamassa tai sua stailaamassa, puhumatakaan puutarhasi hoidosta. Homoa tunkee joka tuutista. Tässä saattaapi pian käydä kuulkaa niin, että heterot ovat katoavaa kansanperinnettä. Mites sitten suu pannaan? Jos kovasti lähdetään tasa-arvoa tavoittelemaan, niin pahimmillaan se saattaa syntyville kansakunnan pelastajille olla merkki siitä, että homous on veri okei. Loppuu niin kuin lastenteko ja kansakunta kärsii sukupuuton. Et eiköhän pidettäisi vähemmistöt yhä edelleen vähemmistönä ja annetaan kaikkien kukkien kukkia rauhassa vaan. Jätettäsi tämä älämölö vähemmälle. Kiitos.

Miss. Daalia

Kuunliljojen uudet himat

Tähän onkin luontevaa laittaa ikään kuin loppukevennykseksi arjen homoerotiikkaa. Mitäpähän siinä keittiön puolella yhes touhutiin, kun taputin ohimennen Ukkorähjää takapuolelle. Hän tuumaamaan, että ootpa sinä hurjana, älä innostu liikoja. Että näin meillä edistetään tasa-arvoa. Ihanaa, tänään on vasta lauantai!

Sisäinen ääni huuteloo

Käki kukkuu stereona ja se triblaantuu pitikin järven selkää. Koko tienoo on ihan kukkuu. Se kuulostaa kivalle. Ennen vanhaan, ammoisina aikoina, laskettiin naimisiin meno siitä, kuinka monta kertaa käki kukkui. Minun kohdalla käellä hirtti aina päälle, eikä se lopettanut. Jatkoi vain ja minä en päässyt koskaan naimisiin, höh. Homoutta ennusti jo silloin, voi onnetonta.

On kaunis aamu. Järven pinta on peilityyni ja lokit liitelevät, kisailevat maisemassa. On aivan hiljaista, lukuun ottamatta käkiä ja muita siivekkäitä. Ilma on softis ja hellästi harmaa. Istun terdellä, litkin mokkaani ja pikku koira tuhisee sylissä. Voihan perse, paratiisiin luikerteli käärme. Vastarannan pöpeliköstä alkoi kuulua isojen koneiden jyräys. Onko siellä joku metsätyömaa ettei vallan rakennusurakka. Tämä olikin liian hyvää ollakseen totta. Aamuinen rauhani on menetetty. Inha jyrinä. Toivottavasti tuota ei tarvitse sietää koko kesää.

Vihreä vehreys on saapunut

Tänään ajattelin siivota koko mökin. Silleen reippaammin. Ei tartte sit yhdellä kädellä räpeltää onnettomana. Matot pihalle ja rätti heiluu. Saunan voisi pestä huomenna. Sit voisi rauhassa keskittyä tekemättömyyteen. Olisi meillä tuossa puusavottaakin, ei mitään sen ihmeellisempää, mutta ne pitäisi kasata kauniiseen pinoon mökin alle. Olisivat nekin pois jaloista. Olisin noin niin kuin valmis sairastaa. Laiska töitään luettelee, mie mittään tee. Makkoon vain. Tänne kirjuutan, että teen sitä ja tätä, olen muka hirveen toimelias. Syön, juon ja haisen. Ajatella, jos sitä eläisikin sellaista mielikuvaelämää. Sehän olisi helppoa. Eläisi muka niin kuin kirjoittaisi. Todellisuudessa makaisi pimeässä kammarissa lukien verenhimoisia vampyyritarinoita. Olisi laihan luiseva, kalpea haamu eikä ehtoisa pullalle tuoksuva emäntä. Niinpä, mikä onkaan Martan todellisuus, jospa tämä kaikki onkin vain eetterielämää ja totuus on aivan toista. Jospa en olisikaan mökillä vaan jossakin ihan muualla, toisessa todellisuudessa? Ellen peräti olisi kutsumaton ulkoavaruudesta?

No nyt lähti juttu liian levottomaksi. Luulette vielä, että se onneton on hulluksi jurahtanut. Enhän mie, tää aamuhetki on vain sellainen, että se ruokkii mielikuvitusta. Täällä ajatukseni ovat villisti vapaat, täällä ei ole mielen esteitä liitää, lentää ja leijailla. Täällä sielukin on avoin. Miksiköhän mökillä ajatus on syvällisempi tai paskat, se mitään syvällisempi on. Sitä vaan kelailee kaikkee. Ihminen pysähtyy, ajatus pysähtyy ja sisälläsi kuluu ääni. No just joo, nyt mun sisällä kuuluu jo ääniä. Joku puhuu. Ei se ole kukaan muu, minä itse vain. Minun sisäinen minäni pohtii elämää. Niin kuin sitä, että voisi mennä käymään aamukakalla. Nyt olisi hyvä hetki. Ihanaista viikonloppua rakkaat lukijat! Olkaa avoinna, ottakaa vastaan elämän riemu!

Älä sielua leikkaa

Hipsun pipsun, täällä ollaan! Mökillä meinaan. Saavutimme paratiisin jo torstai-iltana. Olin kaukaa viisas ja olen siirtynyt vapaiden suhteen jo kesäaikatauluun. Ja hyvä niin, sillä täällä voi valmistua tulevaisuuden koettelemukseen. Lämpäsin saunan tulille, saan kylvettyä viikon kivistykset alimpaan helvettiin. No mitä? Intterjööri on räjähtänyt ihan hedelmille, on niin vihreetä, että sattuu. Ilma on kalseahko, ruumishuonekin on lämpöisempi. Mutta sade rapsuttelee hellästi ja tienoo on sumukka. Kalsea joo, mutta surullisella tavalla kaunis. Villasta ylle ja terde puhuttelee. Saunan savu kivasti kampeaa tähän tuoksullaan. Se on muisto jostakin, en vain muista mistä. Hyvä se on. Muisto.

Pari päivää duunia ja sit on se lahtari. Totta helvetissä, se pyörii mielessä yön päivin. Jännä, koska ajattelin se olevan mielessäni mitättömämpi. Mulla on tunne, että mun koskemattomuuteen kosketetaan. Ei se satu, mutta olen täysin muiden armoilla. Ja se on tunne, josta en erityisemmin pidä. Olen aina tullut toimeen omillani, selviän yksin, enkä tarvitse apua. Nyt on pakko nöyrtyy ja antaa elämänsä muiden käsiin. Kauheeta. Aivan kauheeta. Ehkä se on ihan hyväkin, että tajuaa olla tavallinen kuolevainen. Omasta mielestäni, minä olen kuolematon, pystyn kaikkeen, enkä tarvitse ketään oman elämäni hallintaan. Olkoon tämä pysähdys myös psykofyysinen kokemus. Eihän sitä jumalauta tiedä, kuinka vielä tässä valaistun, elämäni ehtoolla. Huomaan, että ihminen ei sittenkään tule toimeen ihan yksin. Surkeaksi en ala, ehkä ihan pikkasen... Potilas saa olla. Hieman surkea.

No mut joo. Tää blogi onkin varmaan sairaskertomusta muutaman viikon. Ketä ei kiinnosta, niin voi vaihtaa kanavaa. Mie kerron just sitä mikä on pinnalla ja hei, voitte olla varmoja, että yksityiskohtaisen selvityksen tulette saamaan sairastamisestani. Kiitos ja anteeks, pyydän jo nyt. Keskiviikko aamuna täytyy olla hospitaalissa jo seveniltä. En oo vielä tavannut leikkaavaa kirurgia, toivottavasti ei oo harjoittelija afrikan savanneilta. Ei sillä, etteivätkö olisi ammattitaitoisia, voi hyvinkin olla, mutta mie oon kuitenkin homokampaaja. En afrikkalainen tasmaani. Enkä viidakkosoturi. Toivottavasti kirurgi on kommee. Semmonen grein anatoominen. Ehkä myö kohdataan yhteinen rakkaus leikkaussalissa. Mistä sitä koskaan tietää?

Miä mie laitan päälle? Tää on tää ikuinen ongelma heti, kun on jotakin spesiaalia.  Tahtoo olla nättinä, mutta helppoa rytkettä täytyy olla. En pysty laittaa mitään takaa napitettavaa kukkaismekkoa, se on liian vaikea pukea. Jotkut löysät ja helpot verrarit ja kengät ilman nauhoja. Joku kiva pieni toiletti  (henkilökohtainen) laukku täytyy myös mukaan pakata. Laitan sinne erilaisia hygieniatuotteita ja ihanalle tuoksuvia ihorasvoja, sekä palsameja. Ai niin, ei pidä unohtaa kasvopeiliä. On tärkeää, että voi heti nukutuksesta herättyään tarkistaa, että kaikki on lärvissä ookoo. On niin kuin rypyt ojennuksessa.

No joo, bastu on nyt redi. Mie lopetan tähän. Kylypiä rupsautan ja annan itseni valmistua tulevaan. Olen valmis, olen avoin. Antaa tulla, mitä on tuleman. Kaikki vastaan otetaan. Olkoon pyhä henki ja enkelit läsnä. Kunhan eivät sielua leikkaa... Pliis.

Jörkän järkky ja mä putosin

Toistaiseksi vielä kaksi kätinen tilannekatsaus. Ei tämä mikään kymmensormijärjestelmä ole, vaikkakin olen käynyt konekirjoituskurssin. Ihan totta, yläasteella oli mahdollisuus valinnaisaineisiin ja mulla ne oli kotsa ja konekirjoitus. Hah, kk:hon mentiin vaan siksi, kun siellä oli kaikki muutkin häiriköt ja päästiin mahdollisimman helpolla. Juu, juu luuseri olin jo silloin. Eipä sitä taitoa ole pahemmin tarvinnut. Ei tullut Martasta sihteeriä, eikä nämä nakit vieläkään taivu järjestelmään.

Mua alkaa pikkuhiljaa nyppiä nämä töllön julkkis realityohjelmat. Voi pyhä perse, nyt se luumanni ja indreen jo hyppäävät kilvan uimahyppyjä! Haloo! Ketä oikeesti kiinnostaa. Mikä pistää ihmisen tunkemaan naamansa joka helevetin ohjelmaan? Jei jymmärrä. Mun mielestä, tämä tämmöinen alkaa olla jo katsojien aliarvioimista. Samat saatanan naamat on joka kanavalla ja joka ohjelmassa. Missä on hyvä kotimainen teeveedraama?! Niin missä??!! Nyt herätkää siellä päättäjien palleilla! Jos joku kanava haluaisi menestyä ja saada katsojalukuja, niin se olisi varmasti kotimaisen kunnon teeveeviihteen aika. Kai suomessa löytyisi tekijöitä, onhan noita saatu nauttia takavuosina. Mieleen nousee mm. Puhtaat valkoiset lakanat, Lotto, Tahdon asia ja Vuoroin vieraissa. Tuota realitypaskaa tulee joka kanavalta. Heivaan kohta töllön jorpakkoon. Onneks pääsee mökille pakoon, siellä en töllöö möllää. On parempaakin tekemistä.

Toinen asia mikä mua jurppii vietävästi on nykyajan jäätelöt. Minne ovat kadonneet kaikki perinteiset maut? Tilalle on tullut sellaisia makuhirviöitä ettei niitä syö erkkikään. Tai ehkä erkki, mutten minä. Ovat niin ällön imeliä, eikä niistä enää ota selvää, syökö jädee vai jotain muuta. Ihan totta, yritin tuossa männä viikolla etsiä perinteistä suklaatuuttia. Ei löytynyt. Oli pilveä, kismettiä ja vaikka vallan mitä, mutta ei sitä perinteistä. Minä, pullamössö rinsessa, vaihtaisin nisun kesällä mieluusti jädeen. Mutta olen luovuttanut. Jäätelökitskankin tarjonta on outo ja ne perinteiset ( mitä vielä on jäljellä ) maut ovat imelämpiä kuin ennen. Onks mun makuaisti muuttunut vai lisätäänkö niihin nykyään enemmän sokeria? Kesä on pilalla. Armotta. Että ottaa pattiin...

Valituksesta erotiikkaan. Näin toissa yönä ihanan unen. Varoitus, tämä on nyt pornoo, jos se ei sovi herkälle sielullesi, niin hyppää yli. Mää olin Jörn Donnerin kans silleen. Ja silleen aika ihanasti. Uni oli pitkä ja sanoisinko, hekumallinen. En nyt ihan koko juttuu pura tässä, mutta muutama yksityiskohta. Kävelimme Jörkän kaa läpi kesäöisen Helsingin. Ilma oli sellainen linnunmaito ja lokit kirkuivat taustalla. Juttelimme syntyjä syviä ja ihastuin suunnattomasti hänen älykkyyteen. Muistan, kuinka ihastelin unessa antamiaan elämän ohjeita. Olivat niin viisaita. Vietimme yhteisen hetken kampissa, joku asunto? Yhdyimme kiihkeästi. Jörkällä oli suunnaton molo ja ihmettelin sitä, kuinka noin iäkkäällä miehellä voi olla noin järkky stondis. Noh, mää hyppäsin satulaan ja mulla oli hirvee kiire tulla. Jörkkä kuiskasi hellästi, etten turhaa kiirehtisi. Ja me  r a k a s t e l i m m e pitkään ja antaumuksella. Se oli jotenkin niin täyttä ja hellää. Uni jatkui vielä oudoissa merkeissä, mutta ei siitä nyt sen enempää. Herättyäni aamulla, olin saaneen oloinen ja ihan kuin suupieleni olisivat hiukasti hymyssä. Kiitos Jörde, se oli mahtavaa.

Viime yönä näin taas paniikkiunta. Olin korkean mäen laella, josta lähti kivinen ja erittäin jyrkkä polku. Yritin päästä varovasti alaspäin, mutta jyrkkyys teki sen, että vauhti oli liian kova. Putosin, putosin ja aina välillä sain kiinni jostakin. Pysähdyin ja yritin päästä uudelleen alas, mutta sama toistui useita kertoja. Polvet, kädet veressä tein matkaa ja aina putosin. Loppu viimeksi polku oli aivan pystysuora ja minä vain putosin tyhjyyteen. Katosin. Mitäs tää nyt sit kertoo? Olenko kadottamassa itseni vai kummitteleeko tuleva leikkaus? Alitajunta pelleilee...

Unihörhöistä tähän todellisuuteen. Mulla on sellainen olo, että mun pitäisi tehdä kauheesti kaikkee sellaista, mitä voi vielä tehdä, kun on kaksi toimivaa kättä. Tyyliin, pese ikkunat, matot, vaihda kukkiin mullat, leivo pakastin täyteen bullaa, täytä ruokakaapit ettet joudu näkemään nälkää ym ym. Hetkinen, mualiman loppuko se on tulossa? Jospa nyt antais kaiken mennä ihan vain omalla painollaan. Mitä ei oo, sitä ei tuu, eikä sitä tarvita. Hah, vähäks mie oon fiksu... Ulkona tuulee ja sataa. Menen uimaan, juuri nyt se on kaunista.

tämä on kokeilu. kokeilu.

huomenta. kokeilen tässä, kuinka onnistuu kirjoittaminen yhdellä kädellä. olen harjoitellut yksikätisyyttä ja olenkin saanut huomata, että aika moneen asiaan tarvitaan kaksi kättä. kyllä luoja on ollut fiksu, kun se luodessaan loi ihmiselle kaksi kättä. sanoisin, että se on ollut loppuun asti hiottua muotoilua. ajatelkaa, jos meillä olisi vaikka kolme jalkaa ja vain yksi käsi. olisi elämä varmasti ihan toisenlaista. niinpä, nytkin saan huomata, että isoja kirjaimia ja numeroita, sekä noita, miksi niitä nyt sanotaan, erikoismerkkejä, ei pysty käyttämään. ei ole huuto, eikä kysymysmerkkiä. elämä on niin kuin tasapaksua pötköä. niin se on. yksikätisellä.

hämis landelta

mikä ei tapa, niin se vahvistaa. olen laittanut yläkertaan iimeilii, että huolehtisi nyt lapsosestaan niin, että mulla olisi tulevaisuudessakin kaksi toimivaa kättä. ettei nyt vaan sattuisi mitään sellaista vahinkoo, että jäisin yksikätiseksi. jos nyt niin ikävästi kävisi, niin kai se pitäisi opetella käyttämään varpaita. tulisipahan niillekin joku tärkeämpi tehtävä. ai kauheeta, mun täytyykin tehdä pedikyyri, että ovat varuilta nättinä. pitäiskö laittaa vallan kynsilakkaa. joo, joku pirteän punainen. lakatut varpaan kynnet. ai mut hei, en mää voi. leikkauspapereissa luki, että kynsilakat on poistettava ja operaatioon on tultava ilman meikkiä ja puhtaissa vaatteissa.

oonks mää maininnu, että mua jo hermostuttaa tää homma. ei pelota, eikä suoranaisesti jännitä. tahtoisin niin, että kaikki olisi jo ohi. odottavan aika on helvetin pitkä. ensi viikon keskiviikkoon pitäisi jaksaa sinnitellä. odottaminen ei ole koskaan ollut se mun vahvin puoleni. jos vois, niin lopettaisin odottamasta. mut mun aivotoiminta ei toimi niin. se elää omaa, tahdostani riippumatonta elämää. voi pöhköys.

tulen liekkinä saavuit kerran

en nyt jaksa yksikätisenä enempää. kokeilenpas kuvien postausta. tarvittiinko siihen kaksi käpälää. hidasta on tämä näin. mutta sittenhän mulla on aikaa...

Lettua lättyyn

Ihana aamu! Eilinen painostava ilmanala on väistynyt ja aamu on tuore, tyyni ja lämmin. Aivan kuin taidemaalari olisi käynyt siveltimensä kanssa roiskimassa maisemaan vihreää. Ei mikään turha jäpikäinen, on sen verran taidokasta värien käyttöä. Vihreän eri sävyt loistavat kilpaa aamuauringon kanssa. Tätä taideteosta ei kyllästy mölläämään.

Kuolemasta syntyy uusi elämä

Yksinäinen joutsen lensi juuri mökin yli. Huuti niin perkeleesti, toivotti kaiketi kesäasukkaat tervetulleeksi. Missähän on partneri, toivottavasti ovat vielä kimpassa. Joutsenet ovat kuulemma uskollisia toisilleen läpi elämän. Täällä hengailee useampikin pariskunta. Mökkimme sijaitsee lahdenpohjukan suulla ja paikka näyttää olevan hyvinkin suosittu höyhenväen keskuudessa. Ja mikäs, mulle se passaa. On hauska seurata niiden kokoontumisajoja.

Murkkiaisten ruokatunti

En mie mihinkään kirkolle eilen selvinnyt. En jaksanut lähtee. Katsoin parhaaksi ottaa ihan levon kannalta. Toden totta, köllöteltiin pikku koiran kans ja sehän se on just niin kiva, ettei täällä ole pakko, jos ei taho. Päiväunista ei meinannut tulla oikein mitään. Ne sekopää ampparit ja maikki mehiläiset tunkevat jostakin sisälle. Poukkoilevat ikkunasta ikkunaan ja pitävät sellaista pörinää ettei nukutuksi saa. Heivasin niitä ulos ja aina, kun olin asettautunut uudelleen, niin jo kohta joku karvapylly pörisi ikkunassa. Valitettavasti on tehtävä kaasutus toimenpide, niillä on tod.näk. pesä jossakin rakenteissa. En mie muuten, mutta pelottaa, että tökkäävät piikkinsä Juppeen. Ja se saattaisi olla kohtalokasta. On siis pakko laittaa rakkaudet prioriteettijärjestykseen. Sinä kuolet, rakkain saa elää. Julmaa on elämän kohtalo. Hups, joku tilitanttinen tuli moikkaamaan. Tohon tupsahti pöydälle. Hassuja noi lintuset...

Aih ja oih!

En mää ny ihan laiskapaska ollut. Keitin rakkaudella oikein kunnon lihasopan. Hassua, olin viikolla saanut makunystyröihin aistimuksen lapsuuden lihasopasta ja sitä alkoikin tekee mieli. Ukkorähjä tuumasi saman eilen aamulla ja siksipä päätimmekin keiton keittää. Voi ristus, kun se olikin hyvää. Annoin sopan hautua lähes neljä tuntii ja niin no, en voi sanoin kuvailla.... Uppos. Pikku koirakin meni ihan sekaisin ja pakkohan sille oli antaa vielä ekstra annos. Keiton kiehuessa miedolla lämmöllä, tein hiukka pihahommii. Uhmasin kättä ja haravoin ja siivosin pihaa. Nyt ne on kaikki tehtävä, kohta musta ei ole minkään tekijäksi. Ukkorähjä kyllä haravoi, mutta hän ei saa niitä kasoja tunkiolle. Ja mun tehtävä tässä elämässä on olla se paskakuski. Tyhjensin vielä ikään kuin pisteeksi iin päälle paskahuussin. Olin noin niin kuin yhtä elämän kans.

Lettua lättyyn

Meidän perinteisiin kuuluu paistaa viisuletut. Mie tein taikinan ja Ukkorähjä paistoi. Laitoin kaveriksi marjaisan rahkajugurttiviritelmän. Oih, kylläpä olikin raikasta! Plätty on jumalten ruokaa. Virittäydyimme eurokanavalle, mutta jostakin kumman syystä, en ollut mitenkään erityisen fiilareissa. En mää sillä, kivahan niitä on kattoo, mutta ei se musa oikein enää uppoo. Toista oli takavuosina, silloin euroviisuissa oli vielä ihan kuunneltavaa musiikkia. Nykyään se tahtoo olla sellaista renkutusta. Kaikki menee samalla kaavalla. No mut joo, jaksoin kattoo suomen ja sit aloin pilkkii. Katsoin parhaaksi poistua takavasempaan ja näin yöllä unta, että suomi oli tokavika. Uneni oli tietäväinen, ihan huvitti aamulla, kun koneen aukaisin. Että semmonen sensaatio oli taas suomi.

Tavallisen taivaallista

Meijän perhe nukkua posotti melkein kymppiin. Pikku pisut käytiin toki tekemässä kuudelta, mutta sain kuin sainkin vielä unta palloon. Nukun pois viikolla kertynyttä unikipuvelkaa. Joo, kipu kädessä herättää öisin ja herättyäni aamuisin, olen ollut väsy. Sattuu se täälläkin, mutta se on eri asia. Mökillä kipu on sellaista luonnonläheistä. Tänään saa ottaa päikkäreitä, levätä väsy pois, että jaksaa vielä yhden viikon.

Outo luontoilmiö on laskeutunut Lähdejärvelle. Maija Mehiläiset toikkaroivat sekaisin. Mikä niillä on? Ihan kuin ne olisi kännissä. Olen nyt törmännyt jo useaan tapaukseen, että ne pörräävät vain paikoillaan, eivät pääse eteen, eikä taakse. Kaatuilevatkin oudosti. Nyt on lämmin, ei ne voi kohmeessakaan olla. Olen jeesannut niitä pois mökistä, niitä karvapyllyjä en tohi hengiltä ottaa. Kiikutan niitä ulos, mutta ei niistä oikein eläjää tule. Outo juttu, kumma tyyli. Pitäiskö soittaa luontoiltaan?

Tän mää ottaisin

Katsoitteko viikolla Huvilan ja Huussin? Se oli taas niin mahtava! Hitonmoisen homman tekivät, ja pikku itkut ilosta tirskahti, kun lopputulosta esiteltiin. Niin oli upiaa jälkeä. Tuollainen kohde, missä saa ja voi hyödyntää kaikkea vanhaa, on kyllä suunnittelijallekin mielenkiintoinen. Ainut mikä ohjelmissa harmittaa on se, että ei kerrota mitä se kaikki tulee kustantaa. Tuo remppa ei ihan pikku rahalla lähtenyt, varmasti upposi yhden pienen mummon mökin verran. Hienointa mun mielestä on se, että Anita hurautta reippaasti toiminnallisuudet ihan uusiksi ja keksii kaikkea kivaa. Tuota minäkin haluaisin tehdä ja toivoisin tulevaisuudelta sellaisia kohteita, missä saisi/voisi keksiä jotakin ihan uutta. Mii laik veri mats!

Martan valtakunta. Terde hehkuu.

Toisin olen ihan kyllästynyt Marko Paanasen ohjelmaan. Sehän ei välttämättä ole enää mikään sisustussuunnitteluohjelma, vaan se on ohjelma hänestä itsestään. Enkä minä ymmärrä sitäkään, että miks näiden töllösuunnittelijoiden ( en tarkoita Anittaa, enkä Jenniä) pitää olla niin iteensä  täynnä. Olkoonkin vaikka kuinka ameriikan meininkiä. Nyt ollaan suomes, eikä tuommoinen leuhkailu sovi näille leveysasteille. Harmittaa oikein, koska haluaisi nähdä kunnolla muutoskohteita, mutta nyt ne on vain pienessä sivuroolissa. H&H:ssa se on erityisen palkitsevaa, että näkee kuinka kohteessa hommia tehdään. Siinä samalla oppii ja se on aina mielenkiintoista. M. Paanasta en enää nykyisin jaksa edes katsoa. Niin on mielenkiinnoton. Harmi.

Jahas, pitäs lähtee kirkolle. Pitäskö jo käydä kesäkukkia kattelee? Ajattelin keittää tänään lihakeiton. Siitä on sata vuotta kun viimeksi söin hyvää lihakeittoa. Illalla on ne viisut ja lettukemut. Jee, jee meil on bileet!

Elävä ja tuore ihminen

Hei rakkaat lukijat! Raskas viikko takana ja nyt saa nauttia. Ei voi olla ihanampaa tunnetta kuin se, että saapuu tänne rauhaan ja asettautuu mökkeilee. Siihen liittyy omat rituaalit, mutta ei niistä nyt sen enempää. Jokainen tietää, mitä mökillä kuuluu tehdä ennen kuin voi asettautua nauttimaan. Saunavesien kantoa, puun pilkkomista ja ruuan laittoa ym. Nyt aletaan olemana voiton puolella, kaikki suoritettava on suoritettu ja elämä voi alkaa. Auts, kun mie nautin. Meillä arska paistaa kybällä ja terdellä on jo, helevetti, kuuma. Sori, ei sais tämmösii valittaa. Enkä mie valita, mutta kuuma on. Ihanoo!

Tein muutamia järjestelyjä, että pääsinkin lähtemään jo klo: 12.02 intercityjunalla Karjaalle. Saavuttuani kylille otin pirssin ja huitasin möksälle. Ukkorähjä joutui olemaan töissä myöhempään ja mulla oli kiire mökille. Mikäs, yhteys tänne julkisilla on varsin snäppärää. Oikeesti, mä voin tulla mökille junalla ja taksilla?!! Aikaa se vie pari tuntia ja siihen on suoritettu myös kauppaostokset. Mutta pääsin siis viettämään mökkiviikonloppua jo hyvissä ajoin. Sauna lämpiää ja illallinen on esivalmisteltu. Nyt on aika nauttia. Ja sitä mie teen ihan antaumuksella.

Nooh, mitä siihen nautintoon tarvitaan? Hyppysellinen luontoa, kourallinen rauhaa. Muutama tölkki olutta, ehkä pari siiderii. Eukalyptyslöylyt ja puhelintoivekonsertti. Ilta-aurinko kimmeltää järven pinnasta niin, että ei meinaa näppäimiä nähdä. Mutta luonto antaa rauhan, ja olo alkaa olla seestynyt. Jos nyt ei ihan, niin ainakin sinne päin seestynyt. Mökillä on vaan niin ihanaa. Sori, kun taas hehkutan, mutta en voi sille mitään. Tää on jotakin rakkautta. Kai. On se. En tiiä. Kyllä.

Suomi pääsi sitten finaliin. Täytyykö mun alkaa perumaan mielipiteitäni ja alkaa hehkuttaa sitä, että suomi voitta euroviisut! Just joo, biisi on renkutus yhä edelleen, mutta artisti hoitaa hienosti hommansa. Onnekas se lesbokielari oli muuttunut hempeäksi "tyttöjen väliseksi" pusuksi. Pitääkö mun nyt antaa suomelle mahdollisuus ja ottaa pikku viisukännit huomennakin? Eihän niitä voi selevinpäin kattoo. En tiiä, haukuin Lordinkin ja häpesin jopa osallistumista. Mites kävi, fanitin kuitenkin täysillä ja huusin niin, että mökkitienoo raikoi. Tässähän voi vaikka käydä ihan samoin, hui. Ding, Dong!

Bastu huokailee: " Tule Martta, tule, tule...." En voi vastustaa kiusausta. Minä menen. Menen saunomaan.  Menen puhdistautumaan. Minusta tulee pyhä ja puhdas. Olen uudesti syntynyt, olen tuore, olen elävä. Hyvää viikonloppua kaikille. Naattikee!

Ruman kaunista

Uskoo ken tahtoo, mutta tämä on jo toinen tuleminen. Kävin tässä koneella kello viis. Heräsin, luovutin ja mokkailin postaamaan. Istuin tässä hetken ja tajusin, että muahan väsyttää vielä vietävästi. Miksi siis ihminen ei nukkuisi. Ihan vittuillessani panin koneen kiinni ja painuin pehkuihin. Vedin vielä makoisat unet ja nyt olen tyydytetty. Duuniin vasta iipee, joten ei ole mitään hillitöntä hoppua. Ou jee!

Huh, helevetti tätä hellettä. Nyt partsi alkaa olla polttavan kuuma. Ihan oikeesti. Etkö usko muka? Sinne paistaa aamuarksa aina tonne iltapäivään ja tekee paikan tukalaksi. Kyllä, ovenkahvat, tuolit, tuhkis ovat kädelle polttavan kuumat. Viime kesästä viisastuneena, teetätin sinne syssyllä rullaverhon. Näen siitä läpi, mutta se suodattaa polttavan hehkun ja näin Martan on parempi istua ja päivystää. Oli fiksu teko.

Rumasti kaunis

Kuivasti kuollut ei elossa

Mun parvekekukkaset on heikos hapes. Minä, kukkaislapsi, olen tuolla lailla raiskannut rakkaimmat. Totuushan on se, että en ole sinne mitään laittanut, kun poistun kuitenkin maisemista. Nämä kuivuneet rähjäkkeet ovat toimittaneet rysänteemien virkaa. Teen sellaista käänteistä estetiikkaa. Niin ruma, niin kuollut, että siitä tulee kaunista. Ääh, meneeks tää läpi. Pitää vain osata katsoa. Kaikissa meissä on jotakin kaunista.

Vähäks hyvä?

Kauniista tuli mieleeni, että nyt mua kaduttaa, kun sillä lailla  ( sivistysanakirjan mukaan tämä kirjoitetaan erikseen. Outoa, musta se olis yhes ) eilen rumasti kirjoitin siitä, kun suomi voittaa euroviisut. Tuhmasti sanoin, kun sanoin, että Krista voisi mummoaan eurolavalla panna. Enhän mää sitä silleen tarkoittanut. Se oli vain vertauskuvallinen arkumentointi. Kai työ jo mut tunnette, että välillä lyön yli ihan tarkoituksella. Hyi, hyi, ei saisi tuommoisia tuhmia meediassa sanoa. Joku voi vielä loukkaantua tai mikä pahinta, laittavat vielä idean kiertoon ja silläkös suomi viedään voittoon. No niin, nyt olin taas räävitön...

Mutta sitä minä ihmettelemään, mikä on tämä muoti, kun ihmisen pitää pukeutua liian pieniin vaatteisiin. Vai pitäiskö tämä muotoilla uudelleen? Liian lihavat ihmiset pukeutuvat tiukkoihin vaatteisiin. Tyttärillähän tämä on ollut havaittavissa jo jonkun tovin. Eiks se oo pissisuniformu? Mutta nyt olen huomannut tämän saman ilmiön myös urospuolisilla lajitovereilla. Mis on ihmisen häpy? Vai pitäskö tässä tapauksessa sanoa peenis? Kuvitteleeko hän, että sulloutumalla tiukkaan teepaitaan, näyttäisi noin niin kuin tiukemmalle. Läskille ei slimfit slimmaa, sehän vain armotta paljastaa totuuden. Ei sillä, mun puolesta jokainen voi vetää päälleen vaikka tiskirätin, mutta on se jotenkin hirveetä kattoo, kun valkoinen ihra roikkuu puntin ja paidan välis. Mun vaatekomerossa slimfit teepaitoja on parikin tusinaa ja siellä saavat rauhassa odotella. Kauhukseni tuossa tajusin, että siellä ne ovat jo yli kolmekymmentävuotta odottaneet. Kyllä, kyllä minussakin asuu se jumalainen vartalo, mutta ei se ajatuksen tasolta ole vielä tähän kesään kerennyt. Ehkä sit ensi kesänä. Varmasti kyllä joo.

Ei maar. Nyt mää hyppään ratsuni selkään ja karautan biitsille. Aamu-uinti on ihanaa. Ai niin, semmoinen juttu vielä. Voisiko joku suositella mulle hyvää lukemista? Olen ajatellut opetella lukemaan uudelleen. Sairauslomalla aika on pitkä, eikä tekemään pysty, niin lukeminen olisi hyvä herättää taas henkiin. Minä kuuluun siihen uuteen ilmiöön, että keskittymiskyky lukemiseen on kadonnut. Ei jaksa. Ennen vanhaan luin paljonkin. Hölömöö.  En tykkää dekkareista, eikä kirja saisi olla raskassoutuinen. Kotimaisesta tykkään. Tarinan pitäisi lähteä viemään, draamaa ja rakkautta, jotakin syvällistä voisi olla myös. Ottaisin ilolla vinkkejä vastaan. Kiitos!

Saa tulla pyyhkimään!

Heräsin klo. 03.41. Kaivauduin jostakin syvältä. Joku minussa sanoi, elä nouse, mutta joku pakotti. En saanut enää unta. Hiukka spuugi fiilis. Jotenkin. Istuin mokka lapasessa ja rööki huules partsilla ja ihastelin elämää ympärillä. Linnut kaupungissa pitävät erilaista ääntä kuin linnut mökillä. Ovat kai stadilaisiin. Maalla linnutkin ovat landelaisii. Ääni on kaunis molemmissa. Taivaanranta on verenpunainen, hetkinen, ei se ole verenpunainen. Se on enemmänkin sellainen neitseellinen puna. Siihen sotkeutuu purppuraa, kultaa, orangea ja se hehkuu polttavasti. Eiks se oo silloin neitseellinen? Aamu on kaunis joka aistille. Ilmakin lämmin kuin linnun maito.

Ostakee, ostakee! Ostakee ihan kaiekkee!

Mä käyn kierroksilla. Tytöt duunis kuittas eilen, että taitaa olla taas maaninen menos. En tiiä. Tuleva leikkaus pyörii alitajunnassa ja sotkee mun biorytmit. Toissa yönä, kävin unissani koko leikkauksen läpi. Tiedän sen nyt. Sain yksityiskohtaisen selonteon ja se sattui. Kaikki siinä sattui. En mää kipua pelkää, mut kai mua hiukka ahistaa. Tajusin tuossa, että enhän mää voi edes siivota (!!) operaation jälkeen. Mun parhaita puolia ei koskaan ole ollut tekemättömyys. Kyllästynkö kuoliaaks? Toimintakyvyttömyysaika on pitkä. Taloudellinen tilannekin ahistaa. Tuleeko perikato ja hukka perii? Meneeks kaikki ihan putkeen ja silleen. Mä nyt oon vaan tällanen höperö, turha olisi murehtia etukäteen. Niinpä. Mut minkäs teet.

Made in Viking Line

Jotain hauskaakin asian tiimoilta. Ystävättäreni, joka on lupautunut hoitaa mua ja taloutta mökillä, kysyi viime viikonloppuna, että kumpiko käsi se leikataan. Minä vastaamaan, että vasen. Hän kysymään, että kummallakos sää pyyhit pyllys? Oikealla vastasin. No onpa hyvä, ettei mun tartte sun persettäkin pyyhkiä. Hah, meitä nauratti kovin.

Syö sika possuu

Euroviisuhuuma käy taas kuumana. Krista on niin ennakkosuosikki ja herättää himmeetä suosioo joka puolella missä liikkuu. Finaalipaikka on satavarma ja voittokin tuotu jo melkein kotiin. Voi tsiisus taas, en paremmin sano. Esittäjässä ei ole mitään vikaa, mutta onhan se biisi onneton renkutus. Ja toivottavasti hän ei vedä niitä lesbokielareita vastaanottimissa. Se on niin laastsiison. Pitäisi keksii vähä jotain muuta. Panis vaikka mummoonsa lavalla,  siinä olisi jo jotakin uutta ja eksoottista. Hyi, nyt sanoin rumasti, mutta mua ärsyttää tää ennakkohehkutus. Kyllä meillä viisut katsotaan ( jos jaksan valvoa.) Perinteisiin kuuluu, että paistetaan viisuletut, mansikkahilloo ja kermavaahtoo. Eikähän sitä koskaan tiedä, jos suomi voittaa... Ai kauheeta...

Sano se kukkasin

Eiliselle vapautui yllättäen pari tuntii. Väärinkäsitys asiakassuhteissa ja minä pääsin vapauteen, pääsin aurinkoon. Leikin turistii lähimaisemissa. Helsinki on heräämässä kesään ja kauppatorilla oli jo iloinen kuhina. Aika paljon jo oikeitakin turisteja, ihmettelin. Vedin torikahvilassa possumunkin ( senkin sika ) ja olin niin kuin lomalla. Sitä katsoo talven jälkeen taas erikulmasta kotikaupunkiaan. Se on herännyt eloon. Muutaman foton nappasin ja puhuin venäjää. Toljotin joka kadun kulmassa ja olin ihan pihalla. Silleen ihanasti. Suosittelen. Se on eksoottista.

Pehmeesti kesään

Pikainen postaus, sillä tuhnutin nukkua veri leit. Piti oikein väkisin repiä ittensä ylös. Se on tuo maalaiselämä, joka antaa ihmiselle unta. Ihan oikeesti, mökkiviikonlopun jälkeen on jotenkin väsyneempi. Johtuuko se siitä, että elämänsä eteen joutuu tekemäänkin jotain, eikä makaa vaan raatona sohvalla. On noin niin kuin aktiviteettia.

Enihau, tultiin cityyn jo la-iltana. Mulla oli Su maalaushommia asiakkaalla ja Ukkorähjä lähti taas reissun päälle. Hiukka kirpasi jättää ihanainen kesäilta ja tulla stadiin, mutta joskus sitä joutuu joustamaan. Ja saatiinhan tuota nauttia, kolme kaunista iltaa. Ainakin meillä päin, tuolla rannikon suunnalla, oli oikeinkin upeat, kesäiselle haiskahtavat illat. Ei mittään valittamista. Toistan. Ei mittään valittamista.

Pehmeetä pehmeelle

Neljän päivän veepee vilahti niin, että aivokatekuori ei oikein pysynyt mukana. Hirveetä kattoo, kun aika menee niin nopeesti. Silläkin on tietysti puolensa, enää pari viikkoa ja leikkaus lähenee. Se tulee todeksi. Vähä jännittää. Ei mua muu, mutta se nukutus hiukka. Jos se onkin viimeinen uni. Mikä pahinta, jäisi tilaan, että olisi elävä kuollut. Hui, eipä anneta homodraamalle valtaa. Ei niin.

Homodraamasta tulikin mieleen eilinen kotikatsomon Juurikasvua. Hah, en ole sitä kokonaan nähnyt aikaisemmin ja nyt sain parit hyvät naurut. Komedia pariskunnasta, jotka muuttavat hektistä elämää pakoon maalle rauhaan. Täytynee todeta, että joitakin yhtymäkohtia omaan elämään löytyy kyllä. Poijaat olivat käyneet lähimarketissa ruokaostoksilla, eikä kauppias ollut edes kuullut kofeiinittomasta kahvista. Saatikka espressosta. Täytyykö meidän juoda juhlamokkaa? Repesin kyllä. Toinen osa tulee ensi sunnuntaina, kandee kattoo.

Näin meillä, entäs teillä?

Kävin eilen ystävien kans iltakävelyllä. Käpyttelimme pitikin aurinkoista lahtea, vedettiin jädet ja toden totta, kohta vihreä räjähtää. Oli kuuma, piti huppari heittää veke. Kesä on täällä tänään, viimeistään huomenna. Jee, jee. Oliko talvi pidempi kuin ennen, ankarampi, pimeämpi ja kylmä? Oliko elo kuin helvetissä? Ääh, helvetissä on kuuma. Huono vertaus. En tiiä, olen odottanut kesän tuloa hartaammin kuin koskaan ennen. Kesällä kaikki on paljon paremmin. Jos ei ole liian kuuma. Höpö, höpö. Kesä on ihmisen parasta aikaa!

Pintoja ja voikukkaa

Toisessa tämän kevään muutoskohteessani alkaa olla valmista pintaa. Kävin tänään maalaamassa erikoistekniikkaa ja remppareiska oli laittanut tapettia. Kohde on kalustuksiltaan vielä kesken, verhotkin, valot ym. puuttuu, mutta laitan tässä muutaman fiiliskuvan. Valmiista kohteesta kuvia tuota tuonnempana.

Pylväs ylväs ja tepettiseinä vieres

Keittiöön päin seinä sai myös maalipinnan

Sama pinta mutta vaakakuvaa

Kohteessa oli ikävä pylväs nurkassa. Kun sitä ei voi hävittää, niin tuokaamme se esille. Maalasin sen erikoistekniikalla ja sävymaailma uppoaa uuteen tapettiin kuusnolla. Kuvissa ei välttämättä näy, että tapetissakin on harmaan eri sävyjä ja kevyt shaini pinnassa. Olin tyytyväinen. Kuten myös asiakas.

Mikä valo!

Taidetta, eikö?

Tekisikö mieli puhaltaa?

Pikku eteisen ja aula/olohuoneen väliseen oviaukkoon haluttiin joku näkösuoja. Kuitenkin niin, että se saisi laskea valoa läpi ja olla helposti liikuteltavissa. Keksin siihen lasisen liukuoven, johon on teetätetty sisutustarra läpinäkyvälle kalvolle. Kuvan olen ottanut meidän mökiltä. Toden totta, kun astuin eteiseen ensimmäisen kerran, niin tuli hassu olo. Aivan kuin olisit mikämikä maassa ja keskellä voikukkasten höytyväisiä. Valo siivilöityy juuri sopivasti läpi ja ovi on itsessään taideteos. Kuvan toteutti Art4you Nina, ja jälleen kerran upeaa työtä. Vinkkinä vaan kaikille, jos tarvitsette tilajakajia, liukuovia tai muuta vastaavaa, niin ei kannata tyytyä siihen ihan tavalliseen. Omista kuvista saa upeita juttuja aikaiseksi ja jos oma tieto/taito ei riitä, niin aina voi käyttää suunnittelijaa ( vink, vink.)

Hellut ihan pihalla

No nyt on Martalla mennyt helat, hellut ja helluntait ihan sekaisin. Joku jo varmaan kuvittelee, että siellä se on ympäripäissään, eikä tiedä, mitä juhlapyhää viettää. Onko ihme, jos kohta toivottelen hyvää uutta vuotta tahi joulua. Kuka noita kaikkia jaksaa muistaa? Minusta on riittävää, että olen kartalla siitä, onko nyt talvi vai kesä. Sori, sori...

Tätä mää möllään

Maisema on paksun sumuharson peitossa. Vastaranta kylpee maidossa, eikä sitä näy. Atmosfääri on käsinkosketeltavan pehmoinen pumpulipallo. Sumu tekee sen, että äänet korostuvat. Et näe, mutta kuulet. On sanomattakin selvää, että luontoconsertto on parasta klassista laatua. Lämpötila pysyttelee siedettävässä ei palele terassilla lukemissa. Koko mökki heräs jo seveniltä siihen, kun Ukkorähjä lähti liikennekasvattaa tulevaisuutemme toivoja. Eläkkeidemme maksajiksi heistä tuskin on. Eikös se järjestelmä ole tikittävä aikapommi ja räjähtänee käsiin, ennen kuin Martta saisi siitä nauttia. Harmittaa tuo tuommoinen. Mutta en nyt viitsi tosta hernettä nenuun vetää. Varsinkaan näin aamutuimaan ja varsinkaan täällä mökillä. Täällä eläkejärjestelmämmekin on lupaus paremmasta tulevaisuudesta. Todellisuus saattaa kuitenkin olla ihan muuta. Olokoon.

Asetelma. Taiteellinen. 

Eilinen päivä touhuttiin tehokkaasti. Pesin ikkunoita, en toki kaikkea kerralla, ettei vaan pääse rasittuu ja jätinkin fiksuna Marttana muutaman myös tälle päivälle. Näin ikävästä kotitaloustyöstä tulee hauska puhtaanapito toimenpide, jota haluaa ehdoittomasti jatkaa seuraavanakin päivänä. Otin ja pesin myös kaikki astiat. Pikainen tarkistus kattila ja kaiken kipon ja kupin säilytyskaapistoon, kertoi sen ikävän tosi asian, että hiirulaiset ovat majailleet myös siellä. Pestävähän ne silloin on, ettei tule lavantautii tai jotain muuta inhottavaa kulkutautia. Mistä noista tietää. Tuollainen, isohko pesutapahtuma 2013, oli jotenkin meditatiivinen ja sielua hivelevä toimenpide. En tiiä, oonko puhtaudelle perverssi, mutta on aina ihanaa pestä jotain. Palkitsin toki itseäni tölkillisellä Lidilin kesäolutta. Olin sen ansainnut. Oli hyvää.

Vaikka eilinen olikin juhlaa, niin ei tämä keski-ikäinen ryhmittymä jaksa enää valvoa. Jouduin oikein odottamaan, että pääsisin vetäytymään neitsytkammariini yöpuulle. Jossakin on raja vedettävä, eikä nyt ihan vielä ysiltä voi nukkumaan mennä. Kymppiin kuin jaksaa, niin sitten voi jo luovuttaa ja antaa unelle periksi. Täällä tämä raitisilmapuuhastelu tekee varmasti sen, että ei tartte unijukkaa tai muitakaan suluhasia pahemmin odotella. Uuuh, nukkuminen on aina ihanaa! Toistan. Uuuuh, nukkuminen on aina ihanaa!

Arska ei paista, vielä. Aamut on luojallekin hidasta aikaa ja ennen kuin hän on saanut koneistonsa käyntiin, niin ollaan jo puolilla päivin. Meillä on tänään rillijuhlat ja siihen kuuluu upea iltahehku. Tilauksessa on ja luoja on sen luvannut. Hiukka hitaalla se menee, mut kyl se siitä vielä lähtee. Kirkollakin pitää tänään piipahtaa. Ai niin, tänään on perjantai ja raatiosta tulee puhelintoivekonsertti. Tästä tulee hyvä päivä. Täydellinen.

Hei hei helluntai...

Heräsin eka kerran siihen, kun sade rummutti peltikattoa. Siinä vasta hyvä saundi. Se on unettava. Peittoni alla oli ylen pumpulista, lämmintä ja turvallista. Uinahdin vielä hetkeks. Heräsin siihen, kun Ukkorähjä ja pikku koira tekivät aamupissukalle lähtöä. Koiralle mökki on paras paikka. Voit laskea ovesta ulos ja elämä on ihmeellistä ja helppoa. Johtaja Tassunen tutkii tarkkaan ympäristön ja voi sitä olemisen riemua. Jos asuisin aina näin, minulla olisi parikin pikku koiraa, tai kolme, tai neljä...

Johtaja Tassunen

Nukuin hyvin. Nukuin kuin possulapsi. Mikä olikaan possulapsen nimi? On emakko ja karju, mutta mikä oli possubeibe? Porsasko vain? Minä en suinkaan ole possubeibe, enemmänkin emakko. Valtava emakko, mutta nukuin täyteläisesti. Mökillä uni on jotenkin, niin no, se on semmoista, että herättyä on hyvin, hyvin levännyt. On onnellinen. Vai johtuuko kaikki vain sitä, että täällä ei suoriteta. Ollaan vaan ja nautitaan elämästä. Luonnolla on myös varmasti oma vaikutuksensa. Ympärillä on hyvää energiaa. Puut, kasvit ja muut kasvikunnan ihmeet sitä tuottavat iloksi ihmisen. Näin se on nähtävä.

Aamuinen sade on väistynyt. Arska arkana rakoilee, se on siinä ja siinä, että alkaisi paistaa. Lämmin on yhä ja se on mieltä ylentävää. Tänään on helluntai. Kellä hellu helluntaina saa kärsiä siitä koko kesän, sano. En nyt just muista, mikä tarkoitus olikaan helluntain. Pitääks se muistaa, olenko seniili, jos en? Oliks se näin, että Jösse nousi kuolleista tai jotain? Vai ilmestykö se kuolleista ja pelotteli pelikaverit niin, että paskat housuissa juoksivat pitkin kylänraittia? Antakee anteeks, mun uskon sivistyksessä on raamatun mentävä aukko. Uskon, uskon, mutta lihani on heikko.

Ukkorähjä rapsuttaa pihaa ja pikku koira kantaa kortensa kekoon. Minä en moiseen kykene vaikka pihahommista tykkäänkin. Yritän ikkunan pesua yhdellä kädellä, siinä mulle tekemisen sarkaa. Tänään meillä on pienet juhlat. Silloin on aina juhlat, kun on ystäviä paikalla. Tosin, en mie juhliin aina tarvitse ystäviäkään. Osaan bilettää yksinkin. Mutta onhan se ehdoittomasti antoisampaa, kun on seuraa. Kotiruualla mennään. Ihan niinkin eksoottisesti kuin makarooniloudaa. Se on hyvä ape. Tänään pääosassa on hyvä seura, viini, naiset ja laulu. Vai mites se nyt menikään? Huomenna voisi pitää rillipartyt. Oikein ticotico.

Paratiisi Martta

Kuuntelen poikkeuksellisesti iskelmäraatioo. Ei ole perjantai, eikä puhelintoive. Nyt on keskiviikko ja ollaan jo mökillä. Arki-iltaisin raatio suomes tulee paljon keskusteluohjelmaa ja mä haluun suomi-iskelmää. Sellaista rakkauslaulua ja intohimoista tunnetta. Hetkihän on varsin tunteellinen ja tilanne on intiimi. Arska laski hetki sitten allensa, kerettiin nauttia siitä puolisen tuntia. Nyt on hämärä. Kynttilät polttaa ja luo valojen leikkiä. Rauha koskettaa ja mikäs on ollessa. Mökki oli lämmin pesä ja varsin kutsuva, etten sanoisi vastaanottava. Hei, eikä oo kylmä! Näppi ei kangistu ja ilmassa on jo selkeesti tyyni tasalämpö. Ei se enää pakkaselle pistä. Tää on nyt kesä. Kesäkesäkesäkesä...

Mökkikyytiä odotellessa. Kappeli.

Huoranperkeleetkin ovat laskeutuneet kiusaksemme. Siinä vasta luontokappale, joka ei saa multa mitään sympatiaa. Uusille tuttavuuksille kerrottakoon, että kysymyksessä on tietenkin hyttyset. Nuo pirun pikku lähettiläät. Ne eivät ole Jumalasta. On ennustettu, että tulee karmea hyttyskesä. Alku lupaa hyvää, mutta yleensä meillä päin on päästy suht vähällä. Olen armoton murhaaja, ja läiskinkin näitä armotta hengiltä, ajattelematta lainkaan sitä, että kaikilla olisi oikeus elää. Minussa asuu pimeä puoli ja tahdon tappaa. Tahdon tappaa kaikki huoranperkeleet. Huh, mikä voima tässä arkulaatiossa! Olen verenhimoinen murhaaja. Joukkotappaja. Minä?

Tuolta se tuli ja tuonne se meni. 

Vaikka ilta olisi antava ja terdellä elämän hehku, niin annan kuitenkin periksi ja painun hikkupiljaa yöpuulle. Nautin pientä iltapalaa ja otan iltalääkkeet. Huomenna tulee ystäviä iloksi. Onkin mukava saada höpötys-seuraa. Saunotaan, syödään ja ollaan kuin siat pelossa. Sitähän se on tää. Mökkielämä parhaimmillaan. Täällä siis ollaan taas. Paratiisis. Adjö ja kud naith!

Polttaa kesäkatu kuuma

Joulupukki herätti taas, eikä mikään ihme. Tiedossa hellepäivä ja meittin perhe pääsee taas jälleen kerran möksälle. Nyt en viitsi enemmän hehkuttaa, eihän tätä enää kukaan usko. Kyllä tämä tästä rauhoittuu, se on aina tää alku niin voimallista. Mulla onkin neljä päivää veepeetä, siinä kerkeää jo snadisti pusikoitumaan. Pussikaljoittumaan. Höpö, höpö, leikkiä laskin ja käsiä yhteen lyön. Tapu, tapu.

Eilen, ihan selkeästi, ilmassa oli jo kesän merkit. Vaikka pihassamme on kasoittain sulamatonta lunta, punkee rysänteemiä ja kasvun ihmettä sieltä täältä. Lämpö kutitteli kivasti nenän päässä ja ilmassa tuoksahti kesälle. Puissa orastava lehtivihreä kerää voimaa viimeiseen ponnistukseen. Joko tänään tahi huomenna, syntyy monta pientä lehtivauvaa. Onks uudet lehdet noin niin kuin lehtivauvoja? Eiks ne nyt kuitenkin ole syntymän tulos? Aika hedelmällistä porukkaa nuo puut ja kasvit. Voi että, mää sanon.

Kukkia siellä kukkia täällä

Lämpö vaikuttaa silleen relaksoivasti, että askel ei ole niin kiire. Sitä tahtoo nauttia ja eteneekin hitaammin. Espalla jo kaupungin pikku puutarhurit olivat täydessä työ touhussa. Kukkia, enemmän kukkia. Paljon kukkia. Ihan piti kuva ottaa. Niin tuli hyvä mieli. Sama juttu illalla. Lampsin duunipäivän jälkeen kiireettömänä metrolle päin. Jengi oli jotenkin niin kesä. Käännyin Aleksin kulmalle ja koko katu kylpi pitkässä ilta-auringossa. Mun päässä alkoi hetoitis soimaan Dännyn polttaa kesäkatu kuuma.

Hottis kamaa

Kävin vetää nuudelit wrongissa ja istuin akkunapöytään. Siinä puikkoillessani katselin ohi vilisevää ihmismassaa. Jotenkin suomalainen oli herännyt. Naiset oli kauniimpia ja miehet komeempia. Väriäkin löytyi. Ihmiset hieman hymyili, ei liikaa, että hulluksi leimattaisi. Kundit olivat paljastaneet nilkkansa. Ei siis sukkaa ja lahje rullalla. Jollakin jo puolihousua. Se ei ole shortsi, eikä pitkälahje. On siltä väliltä. Tyttäret olivat hyljänneet paksut ja harmaat topat, pikku takeissa viilettivät, tukat ponnarilla tahi villisti auki.

Nuudelson

Astellessani metroon, ympärilläni pyörähti lauma teinityttösiä. Sellaisia neljäviistoistkesäisiä.  Kauniita olivat. Hirveän energisiä. Selvästi jo kesähulluutta pikku persikkarinnoissa. Hirvittävää älämölöä pitivät. Kiljuivat kuin hanhet ja kilvan juoksivat metrotunnelia. Nauroivat huolettomasti ja olivat kuin villi varsat laitumella. Oih, tuota ihanaa nuoruutta, minä tuumin. En ärsyyntynyt lain. Se on kesä. Ihan selkeästi se on.

Kohtasin eilen myös kesän kuumentamaa nuorta lempeä. Bussissa vieressäni istui nuori mies. Siisti, mutta sellainen venkula kolli tyyppinen. Pysäkiltä nousi kyytiin nuori neiti. Suihkun raikas, mutta selkeästi elämää nähnyt ja kokenut. Hän istahti eteemme. Katseesta huomasin, että heidän välillään on ollut jotakin. Oliko se rakkautta vai pelkää panoa, sitä ei tarina kerro. Tässä laavstoori, eiks tää oo jo aika lempee ( kundi=K, neiti=N.)

N: "No, mitä äijä?"
K: "Ymmm, mitäs täs."
K: "Mistä sä oot tulos?"
N: "Mitä vittuu se sulle kuuluu. Ei vains, tuolta."
N: "Mihin sä oo menos?"
K: "Vittu, seuloihin."
N: "Ai, mihin? Meet sä Vuokkiin?"
K: "Ei ku, ne on Hakikses."
N: "Meneeks puhtaasti?"
K: "Mä oon kyl muuten, mut vappuna vähä...vittu"
N: "Oot sä ollut ilman?"
K: "Mä kusetan ne jotenkin."
N: "Ai seulat vai?"
K: "Joo, vittu. Mun pitäs saada se ajokortti."
N:"Joo, joo, lopeta tollanen. Toi on pikkupoikien touhuja, sä oot jo isomies."
K:"Kai se vittu pitäs. Sait sä jo sen kortin?"
N:" Joo ja mä ostin auton. Toyota, makso tonnin."
K:" Ei ollu kallis."

Menen tänään vasta iipee duuniin. On aikaa tehdä viikkosiivous. Se on pakko tehdä selevinpäin. Voi, kuinka tylsää. Tässä mökkeilyssä on se huono puoli, että koti jää huonolle huomiolle. Aina viikonloput pois ja viikolla ei jaksa, ei kerkee. Mut nyt on aikaa hoitaa kodinhoidollisia kotitalousaskareita. Laitanpa pyykkärin laulaa ja piipahdan uintireissulla. Nyt se on parasta. Nyt se on aurinkoa, nyt se on elämää!