Kaduilla tuulee

Häh?! On taas perjantai ja viikendi reisillä. Kovin kiiti nopiaan tämäkin viikko. Mitä mainittavaa, mitä jäi käteen, jäikö mitään? Hetkinen, juon ensin kupin mokkoo ja poltan röökiin. Saan aivot auki... ja käyn kattoo millainen myrsky siellä riehuu, uhuuu.

Jahas, tää on sit se päivä, kun Suomi on sekaisin ja kaikki on myöhässä kaikesta. Liikenne sekaisin, ihmiset sekaisin ja kaikki on ihan sekaisin. Hei gamoon, nyt on talvi. Tää on ihan normaali. Hitto, minäkin olen niin sekaisin, että uimaan ei varmaan pääse. Vaikka just nyt, se olisi parasta. Sikamaisen ihana keli, se tuntuisi ihan munaskuissa asti. Rantareittini ei ehke ole se ensimmäinen joka aurataan auki ja siitä en saa nautintoa, jos lähden sinne kinoksissa rämpii. Skippaan sen ja otan kylmän suihkun. Rinsessa ruusunen oon.

Aleksin valot

Kävin taas kerran lekurilla. Hyvä miitinkin. Miksi naislääkärit ovat empaattisempi, asiaansa perehtyviä ja jotenkin ottavat ihmisen tosissaan. Eivät räplää sitä helvetin tietokonetta vaan aidosti välittävät potilaasta. JumanGegga, olin vastaanotolla toista tuntia ja lääkäri ihan oikeesti katsoi minuun ja kosketti kipeää ihmistä. Sain varmuuden siitä, että punkki ei ole purrut, reumaa ei tod.näk. ole mutta kaikki ei ole ihan kohdallaan. On niin ikävästi, että samaan aikaan useampi juttu painaa päälle. Hassua sinällään, että kaikki tulee yhtäaikaa. Ei tavatonta, mutta kurjaa joo. Ensimmäistä kertaa tohtori oli sitä mieltä, että ammatinvaihdos olisi paikallaan. Tällä niskalla ei kuulemma enää pitkälle pötkitä. Vai meneekö se niin, että sitä ramppaa poppatohtorilta toiselle niin kauan, että kuulee sen mitä haluaa kuulla. Ai dont nou, mutta tieto siitä, että en ole hulluksi leimattava luulosairas paransi mielialalaatua kummasti. Ja mikä tärkeintä, varmisti vielä sen, että uuden opiskelulle on selkeä tavoite. Työkyvyttömyys. Hip, hip huraa!

Ajatelkaa, jouluun on enää kolme viikkoa. Kohtahan pitää aloittaa joulusiivous. Ihguu, mä saan uudet tapetit seinälle. Se on mun lahja itselle. Tulee niin kuin joulukoti. Oisko sittenkin pitänyt valita punaiset tapetit. Joo, sellaiset missä olisi tonttuja. Sit ois joulu koko vuoden. Höps. Näyttäisi vähän sille, että tänä vuonna Martta laittaa joulua. Joskus se on ihan kiva, mut oisin mää voinnu paeta kaukomaillekin. En olisi vastaan pannut. Outo sana, onko yhdys. Vastaan pannut. Tahi kattilat. No joo, nyt aamutoimiin ja taistelemaan luonnonvoimia vastaan. Lähtekää ihmiset ajoissa, elekeekä hötkyilkö siellä liikenteessä.

Vaille viis

Ei tule uni ei. Melkein kävi vitutuksen puolelle, kun herättyäni vilkaisin kelloa. Vaille viis. Kiitti. Edessä pitkä päivä. Ensin lekurille ysiltä ( mikä aika, fuck!) ja siitä suoraan duuniin. Himassa vasta kasilta. Hirmukiva, jettejette. Mut turha unettomuudesta on hernettä nenuun vetää. Sitä pitää ajatella voimavarana. Olla silleen positiivisesti varautunut, niin siitä ei tule ongelma. On ihanaa herätä ajoissa. Eikä toi uni olisi enää maistunutkaan. Ei niin.

Vanha ja viisas tietäjä sanoo, että ilmassa on talven tuoksu. Se on tulossa ny. Vielä ei valkoista huttua näy, mutta kaivakaa vain ne lapikkaat esiin. Lunta on tulossa. Ankara, kylmä ja pitkä talvi on edessä. Hyvä, jos hengissä siitä selviämme. Tekeekö lumi joulumielen? Kyllä se puhtaudellaan saa aikaiseksi viattomuuden. Sen lapsenomaisen tutinan puntteihin. Oi joulu, oi kuusipuu. Laittaisinko kuusen tänä vuonna?

Desing-museo oli kiva eilen. Eipä ole ajatellutkaan, kuinka paljon ihmisten elämä on muuttunut lyhyessä ajassa. Kuinka elämisen toiminnot ovat aivan eri kuin parikymmentä vuotta sitten. Aika ennen tietokoneita, kännyköitä ym. sälää. Lopuksi askartelimme työpajassa palasen unelmien asuntoa. Kyllä, kyllä, leikattiin ja liimattiin. Oli hauska. Minä tein pilvenpiirtäjän katolle unelmien kylpyhuoneen. Poreamme ja silleen. Lattia oli timanteista. Se on muutoin jännä, kuinka aikuinen ihminenkin innostuu käsillä tekemisestä. Kaikki oli tohkeissaan. Suosittelen kaikille. Askartelupiiri pystyyn. Nyt porukalla niitä jouluenkeleitä väsämään. Hopi, hopi!

Kaikkea kivaa

Sisustusliike Aada Herttoniemessä on tutustumisen arvoinen paikka. Hirveesti kaikkea kivaa, suhteellisen edukkaaseen hintaan. Upeita lamppuja, huonekaluja ja sellaista pientä sisustuskamaa, mitä jokainen tarvitsee kotiinsa. Suosittelen. Klikkaamalla kuvia, saat ne isommaksi.

Vuota jos toinenkin

Hurautin ostaa eilen tapetit. Siis tänne himaan. Ei ollut kaiketi vielä tarkoitus. Mentiin ehtoolla kattoo RTV:lle tapettia lopputyöhön ja katso, tuli ostettua uudet kuosit itsellekin. Laitan kuvat rullista, en niitä täällä vielä sen ihmeellisemmin levittele. Näette lopputuloksen sit valmiina seinällä.

Tietysti olen ihan intopinkeenä ja saatiinkin asiasta perheriita aikaiseksi. Mä haluun ne seinälle imiididli, mutta Ukkorähjä ( paskahousu) on toista mieltä. Hän ei ennen joulua laita mitään tapetteja. Pehmittelen hiukka ja käytän naaras vetovoimaani, eiköhän me toi eteinen polokasta ensi viikonloppuna. Siinä ei paljon pintaa ole, se menee suit sait sukkelaan. Voinhan mä itsekin ne seinälle heivata, mutta siihen tarvitaan Ukkorähjän militanttia suorittamista. Tulee vuodat niin kuin suoraan seinään. Ja se olisi ihan suotavaa, koska kyseessä on pystyraita.

Himaan

Löysin vihdoinkin lopputyöhöni etsimäni tapettikuosin. Se teetätti jonkun verran duunii. Aika vaikea löytää pinkkiä tapettia. Vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein. Mutta tietyllä värillä ja kuosilla, ei välttämättä löydy. Nyt on, jee!

Lopputyö

Musta tuntuu, että alan käymään taas kierroksilla. Ensi viikonloppuna on duunin pintaremppa. Lopputyö pyörii mielessä 24 hoo ja nyt vielä tää himahomma. Sanoin Ukkorähjälle, että tässä on mulla opettelun paikka. En mää voi olla joka muutoskohteesta niin innoissani, että menen kierroksille. Miehän joudun parantolaan. Niin alkoi hyvin suunnittelijan ura. Innostu niin, että joutui psykoosiin ja nyt on titityy tillin tallin. Ehkä tää tästä rauhottuu. Mut ois niin kiva jo päästä tekee sitä lopputyötä. Piirrän kuvaa, mutta tahtoisi realityä. Tahtoisi nähdä lopputulosta livenä.

Saattaa vaikuttaa, että tällä olisi koko päivä täys höyry päällä. Eikä mitä. Kävin eilen fyssärillä, sellaisessa parin tunnin sessiossa ja herreminguudendo, ko olin sekaisin sen jälkeen. Ihan kuulkaa otin ja nukuin parin tunnin päikkärit. Kyllä, keskellä kirkasta harmaata päivää ja vielä maanantaina. Teki kyllä gutaa ja roppa kiittää. Fyssäri oli järkyttynyt käsieni voinnista. Hiukka tiukkaa on juu.

Tänään mennään Desing-museoon. Odotan mielenkiinnolla. Meille on opastettu kierros ja sit joku työpaja. Tästä se lähtee taas tää viikko.

P:S Postaan taas kuvia tonne Lemon Decon alle. Sori, jos tulee toistoo.

SinneTänne ja Tonne

Viikonloppu hurahti taas niin tajuttomalla vauhdilla, että mietin oliko sitä? Hui, hai, oikein oli  mukava Lauantai päivä ja ilta. Joulukortti askartelu ei tuottanut tulosta, luovuus minussa ei ottanut kukkiakseen. Aina ei lähe. Sain aikaiseksi yhden kortin. Ehkä teen niitä joku iltaehtoo. Hyvää pöperöö laitettiin, puhuttiin syntyjä syviä ja virkattiin mattoa. Kyllä, luit ihan oikein. Ystävätär on innostunut ja Martan piti hiukka opastaa. Vanha virkkaajavirtuoosi. Eihän se sen ihmeempää ole kuin patalapun tekeminen. Isompi koukku ja matonkudinta. Hieno siitä tuli.

Astu pöytään

Alkuinen rapu

Sisäinen file ja muut härpäkkeet

Eilinen päivä menikin lopputyön merkeissä. Käytiin kohteessa ja vähän kattelee yhtäsuntoista. Illalla piirsin kasaan suunnitelmaani ja siinähän se päivä sitten olikin. Miten aika voi mennä noin nopeaan, tajuamatta. Huolestuttavaa. Kiirehän tässä elämässä tulee, jos meinaa kaiken saada tehtyä mitä on suunnitellut. Missä hemmetin vaiheessa valloitan kilimantsaaron, ratsastan norsulla, rakennan talon, menen naimisiin, otan ottolapsen, suoritan lentolupakirjan ja perustan bändin. Ai niin, idols ja talenttikin pitäisi voittaa. Voi, voi kiirus tulee. Carpe diem, sano.

Jälkkäri soosi. Mikä väri!

Freesiä.

Tänään on veepee. On siis mandei. On kiire. Pitää käydä fyssärillä. Lopputyö huutaa tuolla: "Tule jo piirtämään!" Illalla jatkuisi tapetin metsästys. On myös toimistohommia ja kotiakin pitäisi rakastaa. Kauheesti tekisi mieli polokasta käyntiin himassa pientä pintaremonttia. Ihan niin kuin himottaisi. Ehkä kannattaa odottaa aikaa joutavaa.

Nyt täytyy lopettaa. Täytyy kiiruhtaa. Uimaan pitää päästä. Roppa vaatii niin. Tai sielu se on joka huutaa kylmää kyytiä. Oikein onnistunutta viikkoa luojan luomat!  Pidä huivistas kiinni, se on ohi kohta. Viikko nimittäin. Kiirekiirekiirekiire......

LD

Uusi käyntikortti.

La la la laa Lauantai!

Huh, olipa ihminen eilen illalla väsy. Ihan tajuttoman väsy. Olin himas jo viiden huitehissa ja tarkoituksena olla tehokas ja aikaansaapa. Koneellisen pyykkiä pyöräytin ja siinä kaikki. Makasin tajuttomana soffalla ja tunsin huonoa omatuntoa. On kumma, että ei antaisi itsensä levätä, kun sille tuntuu. Aina pitäisi saatana suorittaa. Eikö oo hölmöö? Pidin itselle puhuttelun ja kaivoin esiin torkkupeiton, annoin levolle luvan. Siellä niin kökötin koko illan vällyn alla ja mölläsin töllöö. No joo, nautin hiukka jädee ja silleen. Vika jakso Vain Elämästä siivitti kivasti ehtootani ja illan kruunasi saunavuoron pyhärituaali. Olin siunattu.

Tänään on päivistä parhain. En herännyt täynnä energiaa mutta kohtalaisen hyvä pössis on silti. Lauantaissa on aina joku kiva lupaus ja odotuksen toivo. Se on sellaista vapaata kelluntaa. Ätshiii, miksiköhän aina aivastan aamulla, kun istun tässä koneella? Muutoin en sitä tee. Voiko tulkita, että olen algeerialainen tietotekniikalle. Kyllä näin, siinä syy miks se Sketsikin on niin vaikeeta. Tai yleensä TT. Tää näyttö on ihan räkänen, täytynee pestä.

Tänään menen vierailulle ystävän luokse. Hän on hän, joka on luovan minäni heimolainen. Askarrellaan joulukortteja, laitetaan hyvää pöperöö ja ollaan taiteellisesti herkkiä. Kiva, tulee hyvään saumaan. Tarvitsen juuri tätä.

Käyntikortit ovat tulleet painosta. Pakkohan se on tänne eetteriin laittaa. Olen tyytyväinen. Työkaveri sanoi, että kortista tulee mieleen Art Deco. Tyylisuunta josta pidän. Aika hyvin. Vihattu fontti vaihdettiin ja järjestystä hiukka selkeytettiin. Kiitos kuuluu myös rakkaalle ystävättärelleni, kortti sai alkunsa hänen ideasta. Postaan kortin kuvan kaksi kertaa. Haluan kuvan tonne LD tunnisteen alle ilman tätä jorinaa. Älkää siis käsittäkö toimenpidettä väärin, en halua toistaa itseäni, mutta en muuta keinoa keksi. Sori.

Tietääkö joku fiksu, mistä saisin vanhoja ulkomaisia sanomalehtiä? Olisi aivan mahtavaa, jos ne olisi jopa hieman kellastuneita. Hätätapauksessa suomalaisetkin kelpaisi. Tartteisin niitä yhteen ideaan. Olisin tiedoista kiitollinen. Kiitos kiitos. Oikein mahtavaa viikonloppua jokikiselle!!

La Cumbersita

Hah! Edellisessä postauksessa oli taas hassu sanahärö. Silitän patani ja lähden. Piti tietysti kirjoittamani, silitän paitani ja lähden. Mutta kukaan ei varmaankaan kyseenalaistanut pataa, koska niitähän minä joka aamu silittelen enivei. Ovat niin rakkaita juu.

Opittiin taas hienoja juttuja koulussa. Sitä vain en ymmärrä, että yritin toistaa juuri oppimaani, mutta kas, ei toimi niin kuin ajattelen. Katson oppikirjasta, annan komentoa ja ei. Ei wörki. Sehän siinä on ihmeellistä, että en edes tiedä mitä teen väärin. Omasta mielestäni en tee mitään väärin, mutta kone on toista mieltä. Milloin viisaat keksivät sellaisen tietokoneen jolta voisin kysyä: "Rakas, kerro mulle mitä mä teen väärin. Älä oo hankala, kultsu. Gamoon hani, älä ny leikistä suutu." Olin ajatellut, että kertaan oppimaani näin aamutuimaan ja pääsen sinuksi tekemisiini. Luovutin, plääh!

Olisipa hauska tehdä sellainen testi tahi koe. Menköön se nimellä Valon vaikutus Etelän hetelmään. Tehtäisiin niin, että tuotaisiin tänne pimiään pohjolaan normi perhe ( äiti, iskä ja pari kersaa) ikuisen valon ja auringon maasta. Jostakin Cuba Librestä esim.  Sanotaanko näin, että saapuisivat sopivasti syyskuun sateisiin. Lyötäisiin asumaan vaikka Jakomäen lähiöön, sinne niin kivaan kaksioon. Annettaisiin toppatakkia ja kumisaapasta. Tulkki voisi toimia apuna, kieliongelmista ei tarvitseisi kärsiä.  Seurattaisiin tieteellisesti kuinka valon vähyys ja tämä helvetin harmaus vaikuttaisi etelän hetelmän aivokemiaan. Alkaisiko pikku hiljaa latino lanne hyytymään, eikä hormoonit enää hyrräisi. Näinkö jaksaisi bellabella vielä hymyillä. Ettei vallan puteliin tarttuisi ja lohtua väkijuomasta hakisi. Rouvalta lähtisi tukka päästä ja isukki alkaisi käydä väkivaltaiseksi. Pennuista tulisi häiriköitä ja esikoinen haksahtaisi huumehiselle tielle. Kuopuksesta tulisi ikävästi yökastelija. Saattaisipa perheen yllä leijua mykkä ja tumma synkkyyden pilvi. Terapiaa kaipaisivat ja valoa huutaisivat. Siinä ei ruishuttu auttaisi, ei ripsipiirakka, eikä kalakukon eksotikue. Koti-ikävä jäytäisi, eikä siihen auttaisi edes Joulupukki. Eipä moista testiä loppuun voisi viedä. Kotio, valoon ja aurinkoon olisi poloiset päästettävä. Isäntä uhkasi ottaa päiviltä koko pesueen. Ensin ampuisi muijan ja sitten hukuttaisi mukulat. Ittensä joisi hengiltä. Vaarallisia ja ihmisoikeuksien vastaisia tuommoiset testit olisivat. Niin olisivat.

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan. Siihen uskominen, muuta ei voi. Eiks oo kiva, kun on näin lämmin? Kyllä se sademetsäilmiö vai mikä se nyt olikaan, on tänne näin saapunut. Hyvä on ihmisen, kun ei palele, eikä pakkanen pane. Etkö tiedä, voi yksinäisen miehen viedä Marraskuu, soittaa raatiokin.

Ykköslaatua edulliseen hintaan!!!

Ei mulla oo mitään asiaa. Olen siis asiaton. Sen vaan sanon, että tekisi mieli hypätä aurinkoon. Ottaa valokylpy tai jotain. On niin pimiää, hirveen pimiää. Herättyäni, sytyttelen valoja silleen varovaisen hämärästi. Raahaan läskiperseeni partsille, vedän sen ensimmäisen kupin moccoo ja röökin. Sen jälkeen tulitan kaikki valot täysille, verkkokalvot janoavat valoa. Se herättää. Huoks...

Mull on jano sun lähtesi mettä...

Viikko on polokastu käyntiin. Päivät, viikot ja kuukaudet menevät ohitseni hirvittävällä vauhdilla ja minulla on olo, että en saa niistä kiinni. Hirveällä kyydillä vain vilahtavat. Eilisellä duunimatkalla pohdiskelin syvällisesti aikamme laskua. Mihin onkaan aikani mennyt, minne on menossa ja mitä jää jäljelle. Missä olen, kuka olen ja miksi. Kauheen syvällistä. Yksinkertaisuudessaan yritän olla minä, tässä ja nyt. Martta, keski-ikäisyyden irvikuva, istuu metrossa, keskellä ei mitään ja matkalla sorvin ääreen. Ei siinä sen kummempaa. Vai onko? Kauheeta, mistä tämä kyseenalaistaminen kumpuaa? Ei kai mulla jumalauta ole jo viidenkympin kriisi. Olen aina ollut varhaiskypsä. Nuorena jannuna oli hirvee kiire elää ja aikaa oli huru mykke. Tanssiravintoloihin piti päästä alle täydeniän. Hah, Martta juoksi kuppiloissa ja rapiat kuustoistkesäisenä. Piti näyttää vanhemmalta. Jalassa suoraahousua, yllä kauluspaitaa, villasliparia ja se seppälän nahkaskraga. Nenän alla järkyt räkäjarrut, oltiin niin äijää, mutta täynnä epävarmuutta. Tuntuu, että sehän oli eilen, vain hetki sitten. Aikani, älä jätä mua. Ei taho kiirehtii. Sloudaun pliis!

Pitäisikö panostaa laatuun? Hyvä idea. Täytyy olla tarkkana, mihin aikaansa käyttää, mihin jälkensä jättää. Onko elämä pelkkää suoriutumista päivästä toiseen ja näin tärkein unohtuu, elämisen laatu. Meillä on oikeus vaatia ykköslaatua ja tässä iässä, vaille viidenkympin, jumalaut myös edulliseen kauppahintaan. Ykköslaatua elämään edulliseen kauppahintaan!! Just niin.  Ei, tämä ei ole reklamaatio korkeimmalle taholle. Enhän mää suinkaan valita. Ai valitan? Asioita saa ja pitää kyseenalaistaa, ei se mikään synti oo. Sitä vaan saa huomata, että aika on rajallinen. Sille pitää antaa jo arvonsa. Nuoruuden voimassa ja siinä ihanassa huumassa, aika voi olla mitätön vai sanoisinko rajaton. Siksi on tärkeää, että ymmärrämme elää aikaamme. Ettei se soljuisi ohi huomaamatta tässä ikävässä harmaassa. Eläkee ihmiset, eläkee!!!

Ei mulla muuta. Seinälamppuni on pölyinen. Se pitää pyyhkäistä. Olisi aamiaisen aika, ei oo näläkä. Söin jo piparii. Silitän paitani, otan ja lähden. Päivä toistaa eilistä mutta annan sille latua. Hah, tuli latu kun piti tulla laatu. Sama se, havuja perkele!

Aim ö Piparimän

Mandei mooorning ja valtakunnassa kaikki hyvin. Viikonloppu hurahti pikkupuuhastellessa. Kaiken näköistä tarpeellisen joutavaa suorittaessa. Minua niin huvittaa nykyään, kun olen tämmöinen pienipyöreäpallero puuhastelija ( PPPP.) Koko ajan on muka kauhiasti paljon tekemistä ja aikaan saanti on rajallista. Ennen muinoin, nuoruuteni hehkeimmässä kukassa, hommat hoidettiin vasurilla tuosta vaan ja suit sait sukkelaan. Nykyään kaikki ottaa oman aikansa ja välillä pitää ihmetellä elämän menoa. Joku voisi kutsua sitä seesteisyydeksi, minä taas ihmettelen, mihin se aika katoaa. Ihmeellistä on elämä. On on.

Tuiki tuiki tähtönen

Lauantaina pyörittiin lattia kaupoilla. Lopputyötä varten teen vertailuja ja etsin juuri sitä oikeaa lattiaa. En ole varma löytyikö. Jatketaan. Ostin partsille joulukaamosvalot. Niin kivasti siellä nyt tuikkivat ja valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa antavat. Kynttilöitäkin ostin ja pari uutta lyhtyä. La-iltana tuikkasin kaikki hohtamaan, kylläpä oli kaunista.

Holiton, suosittelen

Lauantaina piti kirota pärskäyttää vihlovasti. Olin ostanut vahingossa ykkösolutta. Olin niin ajatellut, että siinä pikkupuuhastellessa saan nauttia parit olssonit. Eipä aikaakaan, kun pettymys kääntyi ymmärykseksi. Näinkö yläkerta johdattaa Marttaa kaidalle tielle ja tarjoaa ykköstä? Tämä oli joku merkki. Käänsin asian voitoksi ja nautin olostani ihan samoin, jos olisin ne holilliset naamani kurmaissut. Jatkoin tätä yleellisyyttä ja aukaisin jääkaapissa lojuneen holittoman kuohuviinipullon (pikkolo.) Se on rienannut siellä viime keväästä ja nyt tohdin sen nauttia pois. Yllätykseksi se oli oikein aito pirskahteleva makuelämys. Nyt minä kysyn teiltä, mihin tarvitaan alkohoolia? Tämä alkaa vaikuttaa jo huolestuttavalle. Ukkorähjä heittää volttia ja on ihan ihmeissään.

Eilinen oli sellainen leisi sandei. Käytiin tukussa hakee duuniin glögihässäkät. On taas se aika vuodesta, että asiakkaat saa piparii ja glögii. Olen itsekin pääsyt jo piparin makuun. Jos muistanette, niin olen armoton piparimän. Ainoa oikea Annas pepperkaakkor vie tajun mennessään ja niitä on syötävä nyt, ei niitä kukaan enää jouluna halua. Silloin syödään sikaa.

Joulusta puheen ollen. Ihan kuin varkain, takavasemmalta, tajuntaani hiipisi outo joulufiilis. Tiiätkö, sellainen tontut kurkkii jo, tuleeko se pukki perkele ja kauheeta, mitähän mää saan lahjaks ja lanttulooroo en ainakaan syö. Mullahan on kaksi vaihetta. Joko joulu on tai sitä ei ole. Jos se on, niin kybällä mennään. Helvetisti hikoillaan ja suoritetaan niin, että hermot paukkuu aattona. Hah! Tänä vuonna tilanne on ihanteellinen. Jouluun laskeutuminen alkaa jo Pe, aatto on Ma. Siinä kerkee sillit ja tillit, tällit ja töllit duunaa ilman ressii. Ai ko kiva. Tänä vuonna julistan joulun juhlittavaksi ja olen ihan tipetipe tap. Montako yötä ennen kuin pukki tulee?

Mun työhuone alkaa näyttää ihan toimistolle. Kankaita, lehtiä ja kansioita kasoittain. Maalimalleja, kyniä ja kaikkee joka paikka täys. Hiukka mua hermostuttaa tämä epäjärjestys. Hei, lattialla on pinossa sisustuslehtiä. Lattialla! Ennen kuulumatonta Martan huushollissa. Täällä täytyy tehdä tilaihmeitä. Tästä täytyy tehdä toimisto. Kirjahylly ja uusi pöytä pitäisi laittaa. Olin ajatellut myös tehdä pientä pintaremonttia olohuone/eteis akselilla. Sain iiiidean. Tahtoo mustan seinän eteiseen ja joku kiva tapetti toiselle seinälle. Tämä ajatus ei nyt jätä mua rauhaan. Menen siis sitä kohti. Jouluksi uutta kivaa. Jos duunin pintarempasta jää maalia tähteeksi, niin ne huitasen tohon olkkarin seinille. Niin teenkin, ei mene hyvät maalit hukkaan. Onpahan joutavalla jotakin...

Bravo Bravoo!

Nyt on niin, että tulin kotiin pikkujouluista jo ennen puolta yötä. Harvinaista kypsyyttä vai tilapäinen mielenhäiriö. Heräsin tähän päivän täynnä mielialahormoonia ja olen erittäin tyytyväinen itseen, kun tukka ei ole kippee ja olo on freesi. Päivä / ilta oli mukava ja varsin riittävä juhlavaksi tunnelmaksi. Mistään ei pitänyt jäädä paitsi vaikka en notkunut baariloissa pilkkuun asti. Aikuinen nainen mä oon...

Ime ime

Juu juu juustossa löytyy

Pieni selonteko tapahtumasta. Pantiin putiikki kiinni yhdeltä ja aloitettiin itsemme huoltotoimenpiteet. Uutta tukkaa kaikille ja Nu Skin kasvohoidot. Kyseinen hoito imeytetään jollakin sähköhärpäkkeellä ja lupaa tehdä sinusta nuoremman, kauniimman ja paremman ihmisen. Näin kävi. Olimme uudelleen syntyneitä. Juustoja ja skumppaakin nautittiin. Aikaa kaikkeen tähän meillä oli viitisen tuntia, mutta kiirehän se tuli.

Katsomon katto

Kappelin valot

Tähtinen kakkis

Seuraava tajunnan laajennus lähestyi meitä Argentiinalaisen Tangon muodossa. Olipa hottia ja sopi mukavasti tähän harmauteen. Suuria tunteita, intohimoa ja sexyä. Ensimmäinen puoliaika oli hiukka pitkästyttävä. Samaa vatkaamista, asut oli mitättömät ja kärsin liiallisista hajuvesistä. Voi että, miks daamit työntää hajusteita niin, että meinaa tukehtua. Edessäni istui vanhempi rouva, jolla oli varmaan viikon vanhat ödöörit yllä. Joku järkky raskas lemu, joka meinasi viedä multa tajun. Onneksi väliaika pelasti ja hei, Savoyteatterin Katsomo ravintola on aika namu. Upeat puitteet. Sinne pitää mennä syömään joku kerta. Toinen puoliaika oli sitä mitä odotin. Huh, mikä meno ja intensiteetti. Bravo, bravo! Loppuviimeks jäätiin plussan puolelle ja kokemus oli mielihyvää tuottava.

Aikaa pöytävaraukseemme jäi sen verran, että pysähdyttiin Kappeliin nauttimaan neuvoa-antavat. Espa on saanut jouluvalonsa ja hetken olimme valo. Kyseistä juottoruokalasta on mainittava se, että remontin jälkeen paikka on syntynyt uuteen kukoistukseensa. Ihailtavaa oli valaistuksen onnistuneisuus. Erityisesti paskahuussin epäsuoravalo on kokemisen arvoinen.

Tapas

Sardilli

Potkaa

Punainen risotto

Ai jai

Misut 

Illallinen nautittiin ravintola Pure Bistrossa. Hauska, pieni ja tunnelmallinen paikka. Tosi yksinkertainen miljöö ja aika edukkaasti kasattu. Aina ei tartte olla kallista, ollakseen hyvää ja tyylikästä. Kymmenen pistettä tulee siitä, että taustalla ei pauhannut musa, ja pystyimme myös keskustelemaan. Ruoka oli kautta linjan hyvää ja tasalaatuista. Ei ole kuulkaa, moitteen sanaa. Alkuruokana syötiin Tapas-lajitelma, jossa oli kivasti kaikkee, mukavasti esille pantuna. Minä söin pääruokana Karitsanlapaa, ja suurin osa tyttäristä punajuuririsottoa, joka oli taivaallisen hyvää. Oikein onnistunut illallinen ja voin kyseistä paikkaa lämmöllä suositella. Ai niin, palvelu pelasi tosi hyvin. Taimaus oli just, eikä melkein. Ten points!

Ilta teki jatkoaan ja osa meistä kurvasi Pataässään. Perjantai-iltana tietysti pikku jono ja siinä jonotellessa Ukkorähjän yhteydenpito sai aikaan sen, että halusinkin väistyä takavasemmalle ja tahdoin kotiin nukkumaan. Kyllä, luit ihan oikein. Ommaan sänkyyn maha sylissä makkoomaan. Mahtavaa. Kiva ilta, ihanampi aamu. Ei oo energiat tukossa ja elämä on täys.

P:S Mulla on maailman parhaat duunikaverit!

Stip Stap hupsistakeikkaa!

Pikainen postaus ennen kuin alan hoitaa menetettyä kauneuttani. Naamiot ja muut härpäkkeet pitäisi viritellä naamalle näin aamutuimaan, sillä juhlat käynnistyvät het iltapäivästä. Ei kuulkaa kerkeä kauneusunille, saatikka muutoin tällääntymään. Höpsistä, ei taida enää tällingistä olla apua, se kauneus kumpuaa sisältä sydämestä. Niin just, kun ei muuta voi, niin uskoo siihen. Hah, raatiokin soittaa Leevin olet sopivasti lihava. Pääsen kivasti pikkujoulutunnelmiin. Tip tap.

Mitä mainittavaa? Elämää suurempaa? Eilen Dance oli huikee. Kaikki neljä finalistia olisivat ansainneet voiton. Hasa oli hyvä valinta. Hän tanssi sydämellä ja sielulla. Oli koskettavaa polkkaa kaikki tyyni. Martta pillitti taas. Ymmärrän Markoa veri mats.

Kaksi ärsytystä. Näin raskaana olevan nuoren naisen joka poltti tupakkaa. Tuli paha mieli. Oli viittä vaille, että en käynyt sanomassa. Ei pidä puuttua vaikka pitäisi. Ja mikä olen tuomitsemaan, itse nikotiini orjana. Mutta se pieni syntymätön ei voi valita, eikä puolustautua. Säälitti.

Miksi hyvin palvellut kahvinkeittimeni on alkanut kusettaa. Tänä päivänä on vaikea löytää keitintä joka A) keittää kuuma kahvia B) pannu ei kuse reisille kaadettaessa. Löysin sellaisen Bosch, mutta nyt, jostakin kumman syystä, valuttaa kaffet reisille joka aamu. Että mua ärsyttää...

Hah, tilasin Tikkurilasta isommat värimallit mun lopputyön värimaailmaan. Olin saanut uuden tittelin! Ei riitä enää se, että kuvittelen olevani sisustussuunnittelija, nyt mennään jo arkkitehtinä! Miehän alan olla kuin konsanaan valetohtori. Ei ku taloja piirtämään...

En sit saanut uutta printteriä. Itiksessä huono valikoima ko. laitetta. Stokkalla joo, mutta oli niin huono myyjä ( stokkalla!) että jäin hyvin epävarmaksi. Ei oikein tiennyt asioista, sellaista ympäri pyöreetä. Ehkä on, ehkä ei. Pikkujoulu paituliksi valikoitui musta neule. Häh? Neule? Takana ovat ajat, jolloin Martta pukeutui tiukkaan slimifit seksyyn. Kyl kaik ol ennen vanhaan niin paljon paremmin. Toi taitaa olla jo mun slougani. Joo, joo, näillä mennään.

Nyt on jo kiire. Pikkujouluuuuuuu!!!!

Lemon Deco

Tän postauksen tarkoitus on aukaista Lemon Deco tunnisteen alle hiukka fiiliksii. Ennen kuin saan nettisivut aikaiseksi, ajattelin käyttää tätä blogia kuvien välittämiseen. Ei siinä sen kummempaa. On joku mesta missä ne on kaikki yhden otsikon alla. Ei hirveen pro, mutta saa luvan kelvata näin alkuun.

Osalle nämä kuvat onkin jo tuttuja ( sori toisto.) Mutta tulevaisuutta ajatellen, näin voin näyttää mitä olen tehnyt ja LD-tunnisteen alle tulen laittamaan tästä lähtien kaiken mitä teen. Ovat sit täällä helposti esiteltäväissä. Vähä niin kuin nettisivut, heh. Kuvaa likkaamalla saat sen suuremmaksi. Jep, jep!