Lemon Deco

TÄTEN TIEDOKSI SAATETTAKOON!

HÄN ON NYT VIRALLISESTI REKISTERÖITY SISUSTUSSUUNNITTELU FIRMA:
     
                                                      LEMON DECO


OU JEE! TÄSTÄ SE LÄHTEE......OU JEE!


P:S Kiitos asianosaisille!

Sori hei, ankeeta.

Voe Jösses! Eilen oli kyllä tylsistymisen ja väsyn huipentuma. Pimiää ko persiis ja niin antamatonta. Mikä ihme tässä syksyssä oikein riivaa. Missä on mun energiain? Okei, okei, sain kuutiotehtävän päätökseen, en siis ollut ihan joutava, mutta loppupäivä oli sellaista laahustamista, että meinasin hypätä parvekkeelta. Nukuttiin pikku koiran kans paritkin päikkärit, eikä se silti riittänyt. Raskas tylsyys leijui ympärilläni. Ei huvittanut edes tänne jorinoida ja se on jo vakavaa se. Kauheeta, oonks mie masentunut, onks mulla depis tai jotain. Ei oo mitään syytä, mut silti ei hutsita. Illalla, pimeän myrskyssä, oli pakko ottaa ja lähteä uimaan. Se hetkeksi piristi. Valitettavasti vaikutus oli vain hetkellinen...

Jäätykää jumalattomat

Ehkä pitäisi olla itselle armollinen ja antaa olla daun. Tämä ajanlaskumme ruokkii naminami possareita, vain luuserit masentuu. Jos myöntäisi, että korpee ja on väsy, niin antaisi tavallaan periksi. Antaisi tunteen tulla ja olla. Hetken se rassaisi ja sitten menisi menojaan. Kai. Ehkä. Joo. En tiiä. Voiks masentelu johtuu näistä jatkuvista kiputuloista, niskapaska jäkittää ja joka paikkaa kolottaa. Sekin voi olla syy sekä seuraus. Inhaa. Arvaa mitä, nyt päätin, että en yritä väkisin olla häpihäpi. Mikä toikin on, miksi vittu pitäis? Mulla on oikeus olla matala! Just niin.

Tunnelin päässä on...valo

Yleensä olen puuhastelevaa sorttimenttiä. Teen mieluummin kuin olen tekemättä. Siis laiska töitään luettelee, sano. Ei mut ihan tosi. Elän liikkeestä ja tykkään, että hommat toimii ja on niin kuin äksönii. Tämmöinen vetelyys ja huvittamattomuus tuntuu silloin erityisen ahistavalle. Sitä ei taho hyväksyä ja kokee sen huonoutena. Antaisi itselle armon olla vaan. Ei aina ole pakko suorittaa. Joo, sano se pässille joka jatkuvasti hakkaa päätä seinään. Ehkä tämä on kypsymistä ihmisenä. Kuuntele itseä, ole lepo ja rauha. Ole armo. Ole pimeä. Jaa, jaa, ota tuosta nyt sit selevä...

Mitä? Väriä. Ei.

Tämän tarinan opetus olkoon se. Niin siis mikä? No vittu se, että nyt mua ei huvita. Mua väsyttää ja olen daun. Huh, heti helepotti! Ulkona on ihana, raikas tuuli. Edessä on uusi päivä, täynnä mielenkiintoisia ja seksikkäitä haasteita. Ei ku kohti....

Onko kalju lopun alku?

Nukuin taas nopeesti. Kapula oli automaattisesti vaihtanut kelloajan talvelle. Hatutti herätä jo 05 jotain. Pöpperössä törmäilin mokan keittoon ja saatoin huomata, että kello onkin jo 06 jotain. Sisäinen aikani on siis oikea, tämä älytön vaihto sotkee vain. Vaikka nukuin kiireellä, niin yössäni kerkesi tapahtua. Olin lääkärissä ja tohtorit käyttivät mua seksuaalisesti hyväkseen. Se oli ihanaa. Ei se ollut mikään porno uni, sellaista softii kamaa vaan. Myös takavuosien suurirakkaus ilmoitti itsestään. Jos joku muistanee, niin se mun sveitsiläinen Markus on kadonnut elämästäni. Sitä ajoittain ihmettelen. Nyt selvisi syy sillekin. Hän on vaihtanut sukupuolta ja on nykyään nainen. Prosessi on kestänyt tämän kymmenen vuotta ja siksi hän ei ole ottanut yhteyttä. Ehdotti nyt, että alkaisimme olee, hän haluaisi olla mun rouva. Minä taas ehdotin, että voisin antaa muutaman meikki -ja tukkavinkin.

Bella Italiaano

Eilinen päiväkin meni nopsaan. Kuinka tämä aika voikaan livahtaa käsistä. Päivät vain käyvät luonani ja menevät menojaan. Tehtiin välttämättömyys ostoksia Honkkarissa ( köyhän miehen stokka,) en löytänyt kirkasta valoo. Illaksi laitoin fisuu. Martallekin sattuu kyökissä vahinkoja. Paistoin injuktioliedelläni ensimmäisen kerran fisuu ja se otti perkele ja paloi. Kyllä sen syömään pystyi, mutta arvaa harmittiko. Kokkikisassa olisi tullut himaan lähtö, niin oli ala-arvoinen suoritus. Tuskin voin antaa itselle anteeksi. Ai niin, ja oli mulla ihan tuliterä paistinpannukin. Niilläkin on omat luonteensa ja ne pitää oppia tuntemaan. Eli vituiks mänt se illallinen.

Poltit sit perkele

Tänään leikitään haudankaivajaa. Ukkorähjällä on noita kuopattuja ja pitää kalmistot laittaa talvikuntoon. Ehkä siinä joutuu hiukka kaivaakin. Eikäpä siinä mitä, olen aina ollut hautafriikki. Siellä on hyvä henki ja rauha ihmisen olla. Niin elävän kuin kuolleen. Juppe tykkää myös. Ukkorähjä duunaa mestoi ja me Juppen kans leikitään kaivajia. Pervot on meidän pyhäpäivän vietot. Illalla olisi tarkoitus tarttua kuution. Se odottaa tekijäänsä. Liikkeelläkin pitäisi käydä, pikku puuhasteluu sielläkin ja mittoja tulevaa pintaremonttia varten pitäisi ottaa. Siinäpä se taas yksi sandei sujuu.

Mun on pakko kirjoittaa tää ääneen. Mulla on ikävä Matinkylään. Piste. Pyörin perjantaina Kampin kauppakeskuksessa, siellä niin, minne mun bussi tuli joka aamu. Se tuntui kotosalle ja tajusin salamana, että ikävöin kaikkea sitä. Ikävöin mun entistä himaa, matinraittia ja rantoja. Mun oli tarkoitus käydä katsomassa ex-kotia, kuinka uudet asukkaat ovat sitä remontoineet. En voi, enkä pysty. Enkä halua. Ikävä on niin suuri. Voisi olla, että menettäisin tunteitteni hallinnan ja alkaisin vain volaa. On parempi jättää kaikki se suosiolla taakseen. Joka vanhoja muistaa sitä halolla pyllyyn. Tämä on kaiketi sitä kotiseuturakkautta parhaimmillaan. Niin on. Sniif! Nyyh!

Vielä yksi tärkeä huomio. Mulla lähtee tukka päästä. Martta alkaa kaljuuntua. Sekin vielä, perkele. Eikö noissa rypyissä ja kolotuksissa olisi tarpeeksi. Tähän on tultu. Pitänee hommata tupee. Joku kikkara. Sexy pörrö. En luovuta. Ajanko kaiken pois ja olen virolainen diileri luuk ö laik. Tää on tätä. Tää elämä. Kaljua valjua etenemistä kohti lopun alkua.

Jou män! Aim in laav!

Ai kauheeta, ko ihanaa! Mie oon ihastunut! Amorin vaaleanpunainen nuoli osui kohteeseen eilen illalla. Maata röhnötin kotisoffalla, lihavana ja elämääni kyllästyneenä, kun tunsin tämän koulutyttömäisen keveyden sydämessäni. Puun takaa yllätti, varoittamatta. Olin toki jo muutamana perjantai-iltana pannut merkille tämän salskean, ja tavoiltaan kohteliaan nuoren herran houkuttelevan olemuksen. Eilen oli pakko antaa tunteilleni periksi ja myöntää tämä ihana sekasortoisuus. Vanha ihminen tällä lailla... Niin, kysymyksessä on tietenkin, tuhansien tyttöjen päiväunien unelma, räppäri Chiisi tai joku. Onko nimellä niin merkitystä, jos ihminen on rakastunut? Ei ole niin, ei ole. Teeveessä ihastumiseni kohde avasi itseään koko kansalle niin, että taisin tuntea hieman mustasukkaisuutta. Mutta sehän on Vain elämää. Jos en olisi näin ylipainoinen, niin voisin lähestyä häntä kauniilla rakkauskirjeella. Ehdottaisin meille suhetta. Viattomasti etenisimme. Antaisimme tunteidemme rauhassa edetä elämää suuremmaksi rakkaustarinaksi. Oi Cheesi, olet jotakin sanoinkuvaamattoman koskettavaa. Hukun sun suloiseen hymyyn. Jos meille tulisi suhe, niin voisin silittää sinun paitasi, mutta vain sillä ehdolla, että räppi vaihtuisi kotimaiseen iskelmään. Rakkaani, en varmaankaan jaksaisi kovinkaan pitkään kuunnella tuommoista ränkytystä. Ei, älä käsitä väärin. Musiikkisi on taidetta, täynnä sanoja juuri minulle, mutta sinäkin vanhenet ja on aika vaihtaa genreä. Kyllä ihastuneen ihmisen elämä on ihanaa! Kokeile, se pelastaa pimeältä.

Eilen yritysvierailtiin valaisinliike Highlightissa. Se oli valaiseva kokemus. Se ei kuulkaa ole mitenkään yksinkertainen asia tämä valo mitä ympärillämme näemme. On osattava ottaa huomioon monta monituista asiaa. Vaikka olen pimeän lapsi, olen aina rakastanut valoa. Valo on tärkeä. Aamuisin valoa pitää olla niin, että tajunta räjähtää ja illalla vastaavasti sen pitää saatella minut rauhoittumaan. Minulla on himmentimet, enkä voisikaan kuvitella elämää ilman niitä. Alkaa jo tuo ikänäkökin hämärtää, joten moni kohde kaipaa tarpeeksi Lumenia. Tiesitkö, että valon määrä ilmoitetaan Lumeina, ei suinkaan watteina? Tiesitkös mitä on Kelvin? Tuiki tarpeellinen tieto sekin. Se on hyvin jännä, että me pohjolan ankea kansa, joka vaellamme suuren osan vuotta pimeässä, emme panosta enemmän kotiemme valaistukseen. Sehän on jo suuri kansallinen häpeä. Vai onko se tietämättömyyttä. Jos minulla olisi elovuosia jäljellä enemmän, aikaa ja energiaa, niin ottaisin elämän tehtäväkseni tuoda teille valoa. Se olisi arvokasta. Se olisi hieno ammatti. Joo, toki sisustussuunnittelu on osa sitä, mutta siihen(kin)  (valoon) voi(si) erikoistua. Valossa on niin paljon. Hieno päivä taas.

Aamu sarastaa jo. Vai onko se jo silloin päivä? Tämä aika vuodesta on siunattu pimeällä. Eikö silloin aamu ole pimeä ja päivä saatettakoon valolla. Kesällä, aamu on valo, päivä on valo, ilta on valo ja yökin on valo. Missä siis menee aamun ja päivän raja? Onko se häilyvä käsite, meneekö se vuoden aikojen mukaan. En tiiä, nyt meni liian vaikeeks. Ulkona on pakkasta. Ulkona on liukasta. Ei voi enää pyöräillä rantaan. Martta rakastaa vanhoja luitaan, eikä uskalla riskeerata. Voi tulla rikkipoikki poksista. On mentävä apostolin kyydillä. Mutta nykyaikaisesti lykin sauvoilla. Mites se menikään, oliko apostolit Jumalan sanansaattajia vai mistä moinen sanonta? Jakoivatko jalkaisin herramme sanaa, siitäkö moinen? Olikohan niillä sauvat? Voi olla, että jotkut kepit oli mesissä. Semmoiset puiset kompurat. Eli ei sauvakävely ole mitenkään uutta. Se on jo vanha keksintö. Enivei, tämmöiset aamut ovat sitä parhautta. Pakkanen panee ( hui, ihanaa) ja vesi on kylmää. Helvetin raikasta, ah!

Toimintasuunnitelma tälle päivälle on avoin. Täytyy luuhastella marketeissa, pientä kodin välttämättömyystarviketta on haettava. Tahtoisin myös löytää sellaisen kirkasvalokorvanapin. Jotakin tähän tahmeuteen on saatava. Sain vinkin, että se auttaa. Ei taho olla tahmea. Tahtoo olla elastinen ja täynnä elämän iloa. Tänään tahtoo myös kalaa. Illalliseksi joku fisu valmistetaan. Kala on kevyttä ja ravitsevaa. Tallennuksessa kaksikin X-faktorii, on La-ilta pelastettu. Koti-iltaa parhaillaan. Ai niin, kruunukynttilöitä pitää muistaa ostaa. Se on se valo. Muistakaa se valo. Valo on tärkeä. Te elätte valosta. Valoisaa viikonloppua jokaiselle siunatulle!

Luomutupakkia, jeejee!

Pitäisikö ostaa kirkasvalolamppu? Auttaisiko se tahmeuteen. Auttaisi se, jos oikein kovasti uskoisi. Kaikki auttaa, jos ihminen uskoo. Hän on uskossaan luja. Voisi työpaikalle laittaa sellaisen, sinne niin henkilökunnan lepohuoneeseen. Antamaan valoa ihmiselle. Kotona sitä ei kuitenkaan tule nautittua. Hyvä idea.

Sarvikuonot kävelee jo kaduilla

Olen siirtynyt luomutupakointiin. Asematunnelissa on tupakkakauppa Feel. Ostin Italialaista, oikeaa röökiä, ilman niitä tuhansia muita myrkkyjä. On terveellistä. Hassu systemii. Menet sinne niin, ostat pussillisen tupakkia, filtterit ja kone rupsuttaa sulle 200 kpl. terveystupakkia. Hintakin on edullisempi, kun normi röökin. Kartsalle tulee hintaa 29 erkkii. Joo, joo, tiedän, että olen paskahousuluuseri ja mun pitäisi lopettaa kokonaan, mutta... Jos ketä syntistä kiinnostaa, niin suosittelen kokeilemaan. Maku on pehmeä ja aromaattinen. Ennen röökin teollistumista, ei tunnettu tupakan ( aidon) aiheuttamaa keuhkosyöpää. Uskoo ken tahtoo, mutta katsotaan auttaako ilmenneeseen aamukäheyteen. Näin lupaavat.

Luomua pussissa

Valmista kamaa

Sekö jo lunta lupailee? Tulee pitkä ja tuskainen talvi, jos nyt sen jo tekee. Ei talvessa mitään pahaa ole, mutta ne helvetilliset kinokset ei kiinnosta. Selasin tuossa juuri vanhoja valokuvia ja viime joulun Thai-matka sattui suoraan sieluun. Oi, voi, oispa niin kiva. Eipä nyt valiteta. Kaivetaan se sisäinen hehku ja hymyä pyllyyn vaan!

Hyvä huono ihminen

On tällainen muka touhukas aamu. Järjestelen mutta en tee mitään. Menen duuniin vasta iipee ja pyörin tässä kuin puolukka piipissä. Ei oikein osaa aloittaa mitään. Uimassa kävin ja ilmatilan viileneminen on  tervetullutta. Raikasta. Viime yö meni levottomasti. Painajaisen pirut valvotti ja piti sytyttää valot kesken unien. Se auttaa, jos ihmistä pelottaa. Oliko tuo liskojen yö, ai dont nou. Mutta liiallinen väkijuomien hölövääminen käy Martan hermorakenteisiin ja joskus saattaa seurauksena olla levoton yö. Voi, voi, huono ihminen ja silleen.

Eilen olin hyvä ihminen ja käytiin Ukkorähjän kanssa lenkillä. Ei, älkää nyt, herra jumala, kuvitelko, että olisimme juosseet. Ei, kävelimme reippaasti. Edellisestä, yhteisestä lenkistä, onkin kulunut aikaa. En paljon valehtele, jos sanon, että kokonaiset kymmenen vuotta. Olinko aistivinani, että Ukkorähjä haluaisi aloittaa terveellisemmän elämäntavan kanssani. Ehdotin, että ostaisimme samanlaiset kahisevat. Mulle pinkki ja Ukkorähjälle liila. Samanlaiset tupsupipotkin voisi olla kivat. Somasti sitten tupsut keikkuisivat, kun pistämme menemään Vuosaaren raittia. Ai, ai ko söpöö.

Nimiehdotelmat lähti takas kaupparekisteriin. Tässä järjestyksessä. Toivotaan, että nyt nappaa. Hassua, kun en ollut varautunut moiseen nimenryöstöön.
1. Lemon Deco
2. Le mon Design
3. Lemon Style
Kiitokset siis kaikille asianosaisille vielä kerran. Teistä oli suunnaton apu.

Pakko mainita pari töllöohjelmaa. Maanantai-iltaisin tulee suomalainen stailausohjelma ( joku tuhkimo) jossa Outi Broux stailaa naisia, joilla on takana kova elämän kohtalo. Ohjelma on erilainen kuin yleensä ton genren höpötykset. Outi on aivan mahtava! ja jotenkin ohjelma saa minut syvän liikutuksen valtaan.  Tiistaina tulee muistaakseni ykköseltä brittiläinen ( kai se on britti?) draamasarja Veripunainen ja lumivalkoinen. On taas niin taidokkaasti tehtyä, ettei voi muuta kuin ihastella. Tarina jännä ja henkilöhahmot ovat satumaisen upeita. Tänään tulee jo kolmas jakso ja odotan sitä hyvin innolla. Suosittelen.

Jahas, mitä tekis, että mainittais. Huomaatko tämän lievän tylsistymisen? Otanpa pikku jooghat ja sit lähen hoitaa asioita. Ai niin, se mun uus puheelin vittuilee. Miks aina kaikki koneet on mulle niin hankalii. Miks ne ei vain vois toimii? Soitin Soneralle ja nyt se helvetin kapula pitää kiikuttaa takas. Laittavat huoltoon. Joo, joo. Siellä on aina hirvee jono ja mun kallista aikaa menee ihan hukkaan jonottaessa. Nyppii tollanen. Hirvee rumba yhen puhelimen takia. Hitsin vitsi!

Hupsista Keikkaa!

Hip, hip, hurraa! Tavanomaisen tylsä lauantai-ilta sai yllättävän käänteen. Siinä illallista valmistaessani ja asiaan kuuluvaa valmistusjuomaa nauttiessani soitin naapurustossa asuville ystäville. Pikku hutikassa sain päähäni, että pannaan sittenkin juhlat pystyyn. Paahtopaistia ja muita härpäkkeitä oli riittämiin, joten, jos teillä ei oo muuta, niin tulukaa toki nauttimaan kanssani. Harvoin tämmöinen onnistuu, ihmiset ovat niin varatusti orientoituneita, että extempore yllätysjuhlat ovat harvinaista herkkua. Ehkä tähän vaikutti se, että mullahan piti olla juuri tänä kyseisenä viikonloppuna tupaantuliaiset yhdellekin muuttoporukalle, mutta olin ne perunut, vedoten kiireisiin ja yleiseen saamattomuuteen. Juhlia ei kannattaisi koskaan perua, ne ovat elämän suola ja sokeri. Sori kaikille asianosaisille, mutta saanen anteeksi, jos lupaan järjestää korvaavat illalliskemut tuota tuonnempana. Kauhiaa, elämä on yhtä juhlaa.

Ruoka oli hyvää ja ilta niin mukava, että päätimme jatkaa sitä tanssiruokalassa. Martta siis toden totta, lähti baariin ja pilkkuun asti vedettiin. Jotenkin mulle tuli sellainen tunne, että olin sen tarpeessa. Olen niin juntti, että väitän alkkomahoolin rentouttavan muutoin niin kireää mieltäni, sieluani ja whatever. Humphala oli jyrkkä mutta lievennän asianhaaraa sen harvinaisuudella. Hyvä minä, ei vielä niin seniili kuin ulospäin saattaisi luulla. Kaamea kankkunenkin oli ansaittu. Huokaista piti kerta jos toinenkin, mutta kestin sen kuin mies. Vieläkin on tukka tahmea, mutta hintansa väärti.

Mitä, mitä? Mikä on tuo hehkuva valoilmiö, joka häikäisee tajuntaa. Nyt pitäisi kiirehtiä ulos ulkoilemaan. Vetämään valoo pimiään sieluun, nauttimaan joka solulla. Ehkä mulle tällä hetkellä sopisi paremmin tumma harmaa, lohduton sade. Höpsistä keikkaa. Hyppään satulaan ja poljen rannan kautta fysioterapiaan. Olen valo. Olen aurinko. Hah, tuota et usko itsekkään!

Virsi lyhyt kaunis

Tulin uimasta. On pimiää ja lämmintä. Vesi on kylmää ja ilmassa on paljon happea. Olen siis raikas ja hapetettu. Tänään menen töihin. Yksi poka. Se on vain pala kakkua. Tänään on lauantai, on se viikon paras päivä. Teen illaksi illallisen. Laittaisin paahtopaistia. Teen myös jälkiruokaa. Juustokakkua tekee mieli. Sitä siis. Ottaisinko punkkua? Joo, elämässä pitää olla runkkua. Hyi, tuo oli kyllä joku hittirenkutus vuosien takaa. Sori.

Kaikille nimiehdotuksia antaneille isot kiitokset. En ole kaikkiin henk.koht. vastannut, vaan tässä kiitän nyt ja näin. Tälle hetkellä eniten mielenkiintoa ja kannustusta on saanut Lemon Deco. Se on alkanut elää totta. Sepä siis. Ehkä. Kai. Kenties. Sain niin monta hyvää vinkkiä. ISO KIIIIITOS!!!!

Nyt. Äksön. Hiljaisuus. Kamera käy. Menox. Viikonloppua!!!

Rakasta ryppyjäsi!

Heräsin unettomana 04.18 Poks! Yritin kyllä vielä yrittää unta, mutta virkeystila voitti ja luovutin. Tällä elämänkokemuksella olen oppinut sen, että on turha jäädä pakkomakaamaan. Se on ylös noustava ja kohdattava elämän raaka totuus. Onko muutoin ylös noustava yhdyssana? Jos sitä miettii tarkemmin, niin outo sana kaikkinensa. Ylösnousemus, on yhdys, mutta jos nousen ylös, niin onko se sama asia? Nouseeko jumalalliset ylös? Eikö ole sanonta, ylösnousi taivaisiin. Olenko siis jumalolentoja, kun tällä lailla nousen? Olkoon miten on, en siis saanut enää unta. En ehke jumala, mut jos siipirikko enkeli. Ai ko soma, olen siipirikko enkeli. Pieni sellainen.

Vaikka elämäni on ( lue; pikku pää ) täytetty kouluasioilla ja tekemistä, menemistä ja tulemista riittää, niin silti olen kerennyt miettimään outoja asioita. Eilen julkisissa liikennevälineissä äidyin ihmettelemään ihmisten elämää. Kanssamatkustajia oli ruuhkaksi asti ja kaikilla tuntui olevan kiire. Kiire ei mihinkään? Minne kaikki menevät, ovatko onnellisia? Mitä tarkoitusta kaikella on? Mitä tapahtuisi, jos elämä yhtäkkiä pysähtyisi, mikä silloin olisi tärkeää? Ja mikä oikeasti on tärkeää? Ajatelkaa, jos joku päivä pysähdyttäisi ja laitettaisiin tämä hillitön tuotantokoneisto pauselle. Annettaisiin aikaa sille, mikä oikeasti elämässä on olennaista. Pysähdyttäisiin kuuntelemaan, oltaisiin vain. Mitähän mahtaisi tapahtua? Ei varmaan mitään mullistavaa. Ihmiset saisivat hetken vain olla. Onkohan mulla jo orastava viidenkympinkriisi? En mää tiiä taas. Mutta voisihan sitä kysyä: Hei, mitä sulle kuuluu? Mihin kiirehdit rakkaani?

Martta on saanut ensimmäiset tuotesponssit kokeiluun ja arvioitavaksi tänne blogiin. Noh, ei ne ihan itsestään ilmestynyt, hiukka piti ruinata. Thänks Minttu! Sain kokeiluun Vichy Homme miesten kosmetiikkasarjan tuotteita. Marttahan on sikäli otollinen kohde, että olen hyvinkin hoito-orientoitunut persoutuma. Ikuisen nuorekkuuteni salaisuus on hellä hoito ja suunnaton itserakkaus. Leikki sikseen. Olen tutustunut ko. tuotesarjaan jo aikaisemmin ja käytänkin tällä hetkellä tuoteperheen kosteusvoidetta päivittäin. Minulle kosteusvoiteen koostumus on se juttu. Inhoon, jos se jää rasvaisena lillumaan iholle. Sarjan Hydra Mag C+ tuntuu juuri oikealle. Harmiton tuoksu ja oikea koostumus ja kosteuttaa hyvin. Silmänympärysvoide ( Hydra Mag Stick Yeux) on tosi näppärä puikko. Antiperspirantti on holiton ja lisäaineeton, se on tärkeä juttu. Uusi tuttavuus on myös Partabalsami ( Sensi-Baume Mineral) joka selkeästi rauhoitti ihoani parranajon jälkeen. Voin suositella sarjaa miehille, jotka välittävät itsestään. Vichy-sarja löytyy apteekista, eikä hintakaan huimaa. Baithivei, eilen aamulla tajusin, että minähän voin myös rakastaa ryppyjäni. Ei ne oo paha. Hah, tässä uusi slougani Vichylle: Mies! Rakasta ryppyjäsi!

Menen tänään jo kasiin. Mulla on puoli tuntia aikaa ottaa pikku piikit. Ei mitään huumehia, tarkoitan tietenkin piikkimattoani. Tai voi se olla huumekin, vaikutus on relaksoiva ja olen siihen riippuvuussuhteessa. Se pelastaa väsyn ja kummasti tainnuttaa ylikierrokset. Pistää piikin byllyyn!!

Uutta ihmeellistä

Joup! Olenpa nukkunut ihan tappiin asti, joten aika on kortilla päivityksiin ja nytkin hiukka pisi. Mutta pakko päivittää kuumimmat. Hah, ihan ko mun elämässä nyt olisi jotain hottista. Höpö höpö.

Ostin eilen uuden puhelimen. Se on se iPhone5. Hieno on ja sika hyvä kamera, verrattuna edelliseen. Ja huisin nopee netti. Edellinen alkoi vedellä viimeisiään, joten tämä oli pakko hankinta. Varaa ei tietenkään ole, mut otin sen sellaisella kytkykaupalla. Ei kukaan enää puhelimia itselle heti osta. On se kumma, että ihminen tulee jotenkin onnelliseksi tuommoisesta. Huomenna uutuuden viehätys on kadonnut ja tilalla on tyhjyys. Huutava tyhjyys.

Ostin uudet jeansitkin ja pyylevän ihmisen paitoja. Niihinkään ei ollut vara. Mutta nekin oli perustarpeiden tyydytystä. Vanhat mustat oli jo niin kulahtaneet ja lähes kaikki paidat kinnaa. Ei sillä, että olisin lihonut, mutta vanhat paidat menettävät muotonsa pesussa ja kai se tää ilmakin jotenkin turvottaa.

Nimi valinta käy kuumana. Kiitos kaikille, jotka ovat antaneet hienoja ehdotelmia. Nyt on vain niin, että en osaa päättää. Ajattelin, että vien ehdotukset kovan raadin eteen ( duunin tytöille) ja katson mikä saa eniten kannatusta. Tässä tämän hetkisemmät. Kiinnitä huomio kirjoituksen ulkoasuun.
1. Lemon in Design
2. LEMO desigN
3. Lemon Style
4. Lemon Design 4u.
5. Lemon Home Desing
6. Lemon Deco

Nyt on kiiiiireeee!!! Moido!

Huminaa harjulla

Sorgen, elämä on ollut yhtä romantiikkaa, enkä ole tänne kerennyt tahi jaksanut mitään. Mut nyt se on tehty. Romantiikkatehtävä. Nyt vain pitää laittaa se syrjään ja olla katsomatta. Aina kun katson sitä, niin huomaan asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin. Ja se tarkoittaa sitä, että pitäisi aloittaa kaikki alusta. Saa kelvata tuommoisena. Kiva sitä oli tehdä, oikein antoisaa. Ajatustyöskentelin aika pitkään ja sit kasasin sen su iltana ja ma aamuna.

Romanttinen pyroo

Miten tää elo tuntuu hiukka tahmeelle? Väsyttää ja on niin ku plääh. Ei ole oikein tartuntapintaa mihinkään. Johtuuks se tästä harmaasta vai mikä riivaa? Yleensä syksy on mun vuodenaika ja olen tarmokas ja energinen. Nyt tekisi mieli vain nukkua. En ole edes aloittanut mitään uutta harrastetta tai terveellistä elämäntapa muutosta. Outoo. Pitäskö ilmoittaa ittensä vaikka rivitanssikurssille? Ihan sama, jotakin piristysruisketta tarvittaisiin. Vai antaisko itselle luvan olla väsy ja plääh, ehkä se menisi ohi. En tiiä. Voisin paeta talviunille Rio de Janeiroon.

Katsoin eilen Poikani Kevin leffan. Hyi ja hui, kun se oli kaamea. Luin kirjan joku vuosi sitten ja se teki lähtemättömän huonon olon. Kirja oli tietenkin parempi kuin leffa, mutta kyllä se laittoi ajattelemaan ihmisen mieltä ja raadollisuutta. Perustuukohan se tositarinaan? Nuo amerikkalaiset ovat hulluja ja varmasti tarinassa on yhtymäkohtia todellisuuteen. Pelottavaa. Ahdistavaa. Hah, hyvä pätkä tähän tunnelmaan. Olisi pitänyt katsoa rinsessa ruususta tai tikua ja takua.

Mitäs vielä voisi mainita ettei valittas? Mun pää on tyhjä, humisee kuin tuulinen harju. En siis sano mitään. Humisen vain. Humiseeko siellä? Onko se syssyankeus vai elo rietas? Joopa joo.... Lopetan tähän.

Hoidetaan hermoja ja silleen...

Taivas näyttää uhkaavalle. Se tulee päälle. Isoja, tummia pilven möhkäreitä ja niissä sykkivä punainen kajo. Näyttä sille, että se voisi räjähtää hetkellä millä hyvänsä, hui. Ehkä se tänään poksahtaa ja tämä kaikki loppuu tähän. Eli siis maalimanloppu on tulossa. Lähetäänkö siitä? Mitä tekisit, jos päiväsi olisi viimeinen? Hitto, noi parvekelasit pitää pestä. On se nolo, jos loppu tulee ja Martalla on likaiset akkunat.

Eilen oli taasen aikamoista tykitystä koulussa. Tuli asiaa niin, että saa hetken, jos toisenkin sulatella. Pitää ihan tunnustaa, että keittiössäni on muutama moka, mutta kokonaan en syitä niskoilleni ota. Nyt jos itse suunnitteleisin, niin osaisin ottaa asioita huomioon. Taitaa mennä kuutionkin kyökki uusiksi. Näin alkuun tämä kaikki on siksikin niin haastavaa, kun pitää muistaa miljoona asiaa. Ja tahtoo toi muisti pätkiä aika pahasti. Tarkkana saa olla. Laho mikä laho. Siis pää. Tehtiin myös hauska ryhmätehtävä. Tunnissa piti suunnitella sauna ja pesuhuone. Hyvä harjoite, koska aikaa oli niin vähä. On opittava tekemään jouhevasti, eikä ährätä, nährätä ja tuhertaa tuntitolkulla. Päivä hujahti taas hirveellä vauhdilla. Oppia ikä kaikki. Hyvä päivä. Antoisa päivä.

Possu antoi kylkensä

Tänään on leisi sandei. Tänään hoidetaan hermoja. Ei stressata, ei ole kiire mihinkään. Mitään ei tule suorittaa. Tänään saa nauttia ja rakastaa itseä. Tänään tehdään romantiikka tehtävää  mukavasti. Lähdetään sitä shoppailemaan. Vähäks kivaa tällainen mielikuvashoppaaminen. Ihan oikeesti mennään pyörii huonekalukauppoihin. Mun pitäisi löytää tuolia, lamppuja, kattokruunuja ja maalitkin pitäisi seinille saada. En niitä osta, mutta haen ja ideoin. Eli leikisti niin kuin ostan ja laitan. Mun romantico sai eilen lopullisen silauksen. Ymmärsin sen, että näen kaiken sieluni silmin ja kasasin sen huoneen tohon mun olkkariin sielussani. En osaa piirtää mainittavasti, niin jotenkin se kaikki pitäisi ulos tuolta päästä saada. Siinä se haaste. Mutta valamista on. Tiedän millainen siitä tulee. Jännää.

Eilen oli pitkästä aikaa sosiaalisen iloittelun kaipuu. Olin hyvis fiilareis ja touhusin tässä yhtä sun toista. No niin, niitä iänikuisia kotihommeleita. Rätti heilui ja silleen. Rakastin toista kyljyksillä ja punajuurivuualla. Olisin kaivannut vieraita. Mietin jo hetken, että lähtisinkö kylille hutkuamaan. En lähtenyt. Katottiin X-faktori, vedettiin torttua naamaan ja lihavana makasin soffalla. Tyydytettynä putosin kammarin puolelle ja nyt kiitän, että olin rauhainen.

Tästä se lähtee. Torttua!

Naapurin juoppo pariskunta on palannut mestoille. Sieltä kuuluu kaino humaltunut hoilaus. Silleen lempeesti. Ei karjuta. Taitaa pariskunnalla olla hyvä pössis ja sorbusta tähteellä. Ehkä toi ulina muistuttaa enemmänkin jotain eläimellistä ulinaa. Vai onks niillä siellä joku elukka? Rauha heidän sielulleen, hyvä kun ovat hengissä.

Nyt otan aktin uunituoreen Hesarin kans. Se on yksi niistä viikon kohokohdista. Painotuore lehti, ilmassa tuoksuu mokka ja mun oma sänky kutsuu. Maailman paras sänky. Hetki itselle. Ei mittään muuta. Tässä ja nyt.

P:S Taivas on normi. Ei tule loppu. Päivä kirkastuu ja uhka hävisi odottamaan uutta tulemista. Kyllä se vielä joku päivä tulee, oletko valmis?

Väsy äsy sy y

Tulin just saunasta. Raukea olo, puhdaskin. Lasillinen kylmää olutta. Huom. lasillinen, ei edes tölkkiä. Kuivaks on mennyt elämä Vuosaaren aavikoilla. Väsyttää sopivasti. Työviikko takana, huomenna koulussa keittiö - ja kylppärisuunnittelua. Tuskin maltan nukkua.

Vain elämää oli taas niin hyvä. Takuuvarmaa vollotus kamaa. Myö hompsulit ollaan kovia pillittä. Kai. Jarikin pillitti. En mie nuorena, mutta nykyään. Ihana vollaa, puhdistuu kyynelkanavat ja kaikkoaa kaikki muutkin surut ja syvät itkut sielusta. Kiva kattoo ohjelmaa, missä ei tylytetä, ei arvostella, ei voiteta, ei kilpailla. Ruudussa ammattilaisia, hienoja elämän tarinoita ja kohtaloita. Erin oli lämmin pakkaus. Vähäkö oli huikee, kun Kutri-Hellu vetäsi Vanha nainen huningolla. Satutti. Tai siis kosketti. Kaija Kotka oli kans huikee. Oikein tumma tulkinta. Hieno, hieno ohjelma.

Kiitos kaikille nimiehdotuksista. Niitä kovasti mietin. Nyt ykkösenä on Lemon Design 4u. Lemon style hyvänä kakkosena. Ota tuosta sit selvä. Nukun yön yli ja odotan unessa vastausta. Ehkä saan vielä jonkin enteen ja tarkoituksen. Niin saankin.

Hei, nyt väsyttää. Pitää mennä koisaa. Pää on pumpulii. Huomenna on päivä uus. Olkoon se täyteläinen. Guuuuuud nait!

Kuka varasti mun nimen?

Voi että mää sanon! Nyt on pattitilanne. Kaupparekisteristä tuli tieto, että Lemon Design on jo käytössä. Kuka on nyysinyt mun toiminimen, kuka julkeaa? Ei käynyt pienessä mielessä, että se saattaisi olla jo jonkun. Yritän epätoivoisesti keksiä uutta. Kaksi nimivaihtoehtoa. Lime Design tai Lemon Style? Kumpi, olisiko kumpikaan? Menipä hankalaks... Saa antaa vinkkiä, vink, vink.

Eilen opiskeltiin pintamateriaaleja. Vierailevana tähtenä oli art4u Oy. Kyseessä on sisustustarrat ja valokuvatapetit ym. Olipa intresanttia. Upeita juttuja, mahtavia juttuja! Uniikkia taidetta kotiseinille. Tämäkin on ehdottomasti mun juttu. Mitä tästä koulutuksesta seuraakaan? Joka kerta, kun tulee uutta, olen aivan innoissani ja se pistää pään sekaisin. Olen ollut karkkikaupassa jo toista kuukautta ja jokainen koulupäivä on jouluaatto. Onks se niin, että tämä on sellaista kätkettyä intohimoa, joka nyt pääsee valloilleen? Kuin mää voin innostua asioista näin? Vai olisko se sitä, että homehtuneet aivoni kiittää, kun saavat uutta tietoa ja pohdittavaa. En mää tiiä. Enivei, käyn kyllä ylikierroksilla ja hirvee palo olisi päästä tekemään, kokemaan, antamaan, näkemään ja vaik mitä. Tässä tapauksessa voisi kyllä todeta, että ei oppi ojaan kaada. Ellei nyt sit kohta kynnetä jotakin paskaojan pohjaa turvallaan... Mut hei, jos etsit kotiseinälle sitä jotakin, niin käy ehdottomasti vilkasee art4u-sivuja!!

Ei se tietenkään mulle riitä, että opiskellaan illat ja joskus päivät. Yölläkin pitää opiskella. Näin unta, että oltiin koulussa. Luokkahuone oli ulkotiloissa, mutta täydellinen suurtalouskeittiö. Vaikka opiskeltiin sisustusta, niin kyseessä oli köksä. Meitä oli kouluttamassa huippukokki ja tehtiin yhdessä jotakin kasvisvihanneskeittoa. Piti suikaloida hirveet määrät raaka-aineita. Mä olin niin väsynyt, että nukuin jonkun keittiöpöydän alla. Yritin kyllä epätoivoisesti koko ajan herätä, mutta silmät painui kiinni saman tien, kun yritin niitä aukaista. Sain vain sanottua, että nousen ihan kohta. Kaikki muut opiskelijat oli ihan kypsänä ja pitivät mua laiskana. Opettajakin oli ihan yrmynä. Vihdoin pääsin ylös, keitto oli jo valmis, mutta minulle ei tarjottu, koska olin niin laiska ja vain makasin. Yritin selvittää kaikille, että mulla on borreoloossi ja siksi saan tämmöisiä unikohtauksia. Kaikki oli et joojoo...seliseli. Unessa aurinko paistoi ja värit oli kauniit.

Nyt kyllä täytyy antaa Teuvolle raippoja. Eilisessä Kaisassa käytös oli epäasiallista. Siinäpä niin molemmat kuninkaalliset haukkua rupsuttelivat asiakkaan kodin kuusnolla. Tunnetusti Teukalla on tuo sosiaalinen ulosanti hiukka töksähtävä, hän voisi hiukka pehmentää sanomaansa. Vai onks se vain tarkoituksella tehty niin, että saadaan ohjelmaan draamaa. Voipi olla. Kaisan työhuoneeseen olisi saanut tulla enenmmän glamuuria ja arvokkuutta. Joo, joo, helppohan se on arvostella.

Duunipaikan pieni pintaremontti tyssäsi seinään kuin mansikki uuteen navettaan. Innostuneen alustavat suunnitelmani eivät ottaneet tulta alleen. Näkemykset eivät kohtaa ja virittelyä samoille kanaville tarvitaan. Sikäli mielenkiintoinen tilanne, että tässä (kin) on opin paikka. Kuinka kohdata asiakas, joka on veenuksesta ja suunnittelija marsista? Opittuani uutta, tahtoisin toki tuoda sitä käyttöarvoon ja julki. Kaikki eivät näe siinä sitä uniikkia, toisille se voi olla pelkkä kaameus. Ongelmana on varmasti se, että on yhtä monta mielipidettä kuin on mieltäkin. Jossakin vain se raja on vedettävä ja pystyttävä tekemään hedelmällisiä päätöksiä. Kaikkiahan ei voi miellyttää ja kritiikki on kestettävä. Kohteena tämä on haastava myös siksi, että kaikki on niin tuttuja. Ideat tyrmättiin sellaisella jyrällä, että jos tämä olisi oikea kohde, olisin varmaan sanonut samantien tack och adjöö. Tämä on hyvä harjoite. Pidetään los palaveeros ja olen aivan varma, että päästään sopuisaan ratkaisuun. Naiset, nuo ihanaiset, ovat joskus niin no joo... ihania. Moniulotteisia, sanoisin.

Herättyäni liian aikaisin, yritän vielä toista tulemista. Hemmetti, nyt kun elämässä on äksöniä, niin uni olisi niin tärkeä. Muuten ei jaksa. Muuten saattaa tulla pipi. Pöpi.

Tipa tap tapetti

Kuis mulla on koko ajan kiire? Eilinen veepee vilahti käsistä niin, että en kerennyt huokaista. Kirota kyllä kerkesin. Keittelin sienikeittoa ja kaadoin litran kuumaa kasvislientä ympäri keittiötä. Huh, mikä sotku ja armoton harmitus. Sormeen tuli palopipi. Meinasi tulla raivoitku ja vaik mitä.
Onks se nyt tää opiskelijaelämä joka pistää käymään niin kierroksilla. Kyllä varmaan juu. Kaiken muun ohella, pitäisi keretä tekemään etätehtäviä.

Onks mulla huono karma tai paha energia, mut kodinkoneet ovat päättäneet heittäytyä vittuilee. Ensin imuri, sitten yleiskone ja nyt nenäkarvatrimmerikin sanoi kaput. Häh? Vein karvakoneen eilen takas kodin ykköseen ( ostettu elokuussa) ja eihän mulla tietenkään enää mitään kuittia ollut. Olin valmistunut olemaan töykeä ja palautan koneen asiakaspalvelutiskille: "Pitäkää paskamasiinanne, ei mul mitään kuittii oo!" Mut ystävällinen myyjä kysyi, et käytinkö etukorttia ostaessani, kuitti löytyy sen perusteella. Ja näin kävi, onnellisena läksin uuden elämälle välttämättömän laitteen kans kohti uusia seikkailuja.

Kurvattiin K-raudan kautta. Piti leikkiä sisustussuunnitelijaa. Kysyin apuja henkilökunnalta, että tarvitsen jotakin todella hienoa ja erikoista tapettia. Myyjä syttyi liekkeihin ja kaivoi kätköistään juuri tulleen tapettikirjan. Jösses, mitä ilotulitusta! Oltiin innossamme molemmat. Tapetit olivat juuri saapuneet saksasta ja mitään moista ei ole myyjäkään urallaan aikaisemmin nähnyt. Sieltäpä niin saadaan liikkeelle uusi hieno ja erikoinen tapetti. Otin puhelimella muutaman kuvan. Eivät pääsee oikeuksiinsa, mutta osviittaa niistä saa.

Nyt on kiire. Kiire on. Mihin on niin kiire? Kauheeta kun on hoppu. Tahtoo käydä vielä uimas ennen duuniin menoo. Tsau!

Kaput, harasoo!

Onnex on veepee! Flunssako yrittää tehdä tuloaan, mutta olin eilen ihan kaput. En saanut mitään aikaiseksi, ihan piti ottaa ja maata soffalla koko ilta. Olin sellainen kuoleman väsynyt. Potkaiseeko tämä innostuneisuus takaisin ja pistää matalaksi. Se on kuulkaa tässä iässä jo kuunneltava biorytmejään, ettei mene yli. On myös muistettava levätä. Nyt kuuntelen olotilaa varovaisesti, josko se oli vain väsyhäly. Ai houp sou...

Käytiin eilen möksäl tekemässä loput talventulo ulkoiset hommat. Laiturin ja pumpun nosto, ulkovalot varastoon ja kaikkee sellaista. Mökillä oli kaunista ja rauhallista. Niin kuin aina. Ystävämme käyvät siellä vielä sienessä ja laittavatkin sisäiset tilat sit talvikuntoon. Olisi tehnyt mieli sieneen, mutta en oikein jaksanut ja oli tarkoitus tulla mahd. pikaiseen takas tekee kouluhommia. Mutta nyt mökki odottaa siellä ensi kevättä. Aivan yhtä innoissaan laitan paikat talviteloille, kun keväällä otan ne käyttöön. Se on se luonnon kiertokulkuma. Kuudpai paratiisi!

Tälle päivälle olisi hommaa huru mykke. Laiska töitään luettelee, joten jätän sen. Illalla pitäisi metsästää tapettimalleja. Olisi ajatuksissa tapiseerata liikkeellä yksi seinä. Sinne on tulossa joulukuussa  pintaremontti. Kas, kas, ei kai vaan uutta kivaa maalaustekniikkaa. Kyllä juu. Tämä on ollut ajatuksissa jo jonkun aikaa ja mikäs onkaan nyt sen parempi, kuin laittaa ajatus lihaksi ja vereksi. Maalataan siis liikkeen seinät uuteen uskoon ja näin saadaan uutta ilmettä ja puhdasta seinää. Edellisestä koko putiikin rempasta ei ole kuin kolme vuotta, mutta kampaajan duuni on aika paskasta. Pinnat ei kestä, väriä ja sotkua on joka paikassa. Mut hei, vähäks kiva nyt, kun on uusia ideoita.

Katsoitteko perjantai-iltana Vain elämää ohjelman? Marttahan tykkää suomi-iskelmästä ja kylläpä olikin viihteellisen koskettava ja tunteellinen pläjäys. Kertakaikkisen hyvä formaatti. Tähtirivin artisteja laitetaan viikoksi saman katon alle ja siellä he tulkitsevat kukin vuorollaan toistensa hittejä. Hauskoja tulkintoja, koskettaviakin. Tippa linssissä mentiin ja ihmiskuvakin avartui. Suosittelen ehtoittomasti, hyvää viihdettä. Tulee perjantaisin klo: 20.00, joltakin kanavalta. Katso ja ihastu!

Nyt pitäisi olla tarmokas ja laittaa hihat heilumaan. Häh, eihän mulla oo hihoja. Istun tässä yläosattomissa. Pitäskö kuitenkin mennä makkarin kautta. Ottaa vielä pikku lepo ja sit aloittaa. Otetaanpa nyt ihan rauhallisesti ettei lunssapöpö iske. Sinkkiä, syökää sinkkiä! Se nujertaa paskapöpöt!

P:S Aurinko leikki eilen aamulla kanssani. Se halusi kuvaan. Muutama siis....

Oih, oispa joulu ainainen

Huh, huh! Nyt pitää hiukka rauhottuu. Illallispizza on esileikitty ja lasissa helmeilee laatu Burgundi. Paskat, se on viikko sitten aukastu punkku, oon vaan niin huono juomaan tuota alkkomahoolia ja nyt siemailen lievästi kitkerää tähdettä. Pihi kun oon, niin en raski poiskaan heittää. Koti on rakastettu viikkosiivouksella ja elävät tulet tuhnuttaa parvekkeella. On niin ku se viikon paras hetki. Laatuaikaa, toden totta. Kismittää, kun tuo ihmisen suuri rakkaus (pölyimuri) temppuaa. Se lupsuttaa kuin kuppanen lehmä. Eikä oo vanhakaan koko aparaatti. Oisko vaivaiset viis vuotta. Tuskin on ensirakkauden huuma haihtunut. Mikä noissa nykyajan kotitalouskoneissa oikein on? Vaihdoin pussinkin, eikä se ollut edes täysi. Pikasen sain tehoa imutuksiin, mutta mulle et ala vittuilee. Se on kerta vielä, niin lähtö tulee. Harmitus, harmitus, pah, pah.

Joululahjoja

Ope opettaa

Väriä vähä liikaa, mutta opettellaan

Tästä tulee marmori

Mul on hento

Tääkin on kiva

Tänään oli jouluaatto. Erikoismaalauskurssi oli niin jännittävä. Hetkeksi taisi hävitä ajan ja paikankin taju. On se niin ihmeellistä, mitä kaikkea hienoa voikaan saada pelkällä maalilla ja eri tekniikoilla aikaiseksi. Nyt on tietysti sellainen olo, että asiaa tuli hiukka yli hilseen. Miten ihmeessä muistan kaiken, enkä mitään halua unhoittaa. Nyt olisi vain pakko päästä heti tekemään, että kaikki pysyisi muistissa ja saisi ne tuonne selkärankaan. Ei taho unohtaa! Päivä lensi kuin siivillä ja käyn vieläkin ylikierroksilla. Katselen asuntoni seiniä sillä silmällä, juu nou? Tuohon eteistilaan taidan tempaista sellaisen freskon, että lentää vieraat perseelleen heti, kun ovesta sisään astuvat. Rauha, rauha. Kyl tää tästä tasaantuu. Hieno päivä, toden totta.

Pönttö jos toinenkin

Roheeta

Elävää

Vastakohtia

Eiks tää oo jo taidetta?

Maalipesu. Tästä unohtu valmis. Kiva tekniikka.

Koulutuksesta vielä. On se aika villi tunne, kun tämmöinen seniili homeperse oppii jotakin mullistavan uutta. On sellainen olo, että noita mun aivoja rassataan oikein isolla kädellä ja on hillitön tiedon nälkä ja jano. Yritän suhteuttaa tätä mullistavaa kokemusta ja mietin aikaisempia koulutuksiani. Niitähän mulla riittää, on kampaajaa, kokkia ja maskeeraajaa. Kaikissa sama juttu. Pikku pää tahtoo oppia ja heti pitäisi olla noin niin ku pro. Annetaan aikaa, kypsytään ja jalostutaan. Kyllä se sieltä tulee, jos on tullakseen. Siis niin kuin mikä? Se joku, millä on tarkoitus ja merkitys. Juuri näin. Jihaa!

Ukkorähjä kyselee keittiössä koko ajan, missä on mikä ja onko tämä tuo ja miten tää ja plaaplaaplaa. Keskeyttää koko ajan. Hermoon ottaa tuommonen. Sanoin, että päivitän tän ja tuun sit. Ei oo rauha. Kai se on mentävä. Laatuaika avoliiton velvoittaa. Se on Adios!

P:S Laitan kuvat tänne tehdyssä tekniikkajärjestyksessä. Ensin on Open malli, sit mun räpellös. Tämä vain tiedoksi saatettakoon.

HikariBingo

Täällä ollaan, Poks! Onpi ollut hiukka haipakkaa muutama päivä, joten on jäänyt päivitykset väliin. Tämä sisustusuunnittelijan elämä on kiireistä. Vähänks mää on nyt tärkeenä. Ja hei, totean taas, että yläkerrasta lähetetty siunaus ja suojelu unen muodossa vaikuttaa myös siihen, että en istu täällä koneella aamulla kello neljä. Hyvä vai huono, jostakin tämäkin aika pitäisi saada. Kiitoskiitoskiitos, herra.

Mistä lähetään? Romantiikkaa, onko tää? On se. Keskiviikkona saatiin toinen etätehtävä. Ja nakki napsahti romantiikalle. Tyylisuunta, mitä mieluusti edustan, on moderni, yksikertainen ja selkeä. Skandinaavikin olen. Sellainen lakupetteriviikinki. En mää värejä inhoo, mutta rimpsut ja rämpsyt ei oo ihan mun juttu. Oukei, menemme siis sitä kohti. Suunnitellaan tila, joka ei ole sitä ihan ominta itseä. Haastavaa ja samalla mielenkiintoista.

Ite tein. Laatta.

Oisko tää Romantico?

Tää on Romantico

Eilen jäi opiskelujen välissä aikaa vierailla kangaskaupassa. Hah, tein siitä leikin itselle vai oliks se jo totta? Eihau, menin kangasmyymälään ja kerroin, että suunnittelen asiakkaalle romanttista makuhuonetta ja tartten sinne paljon kankaita. Sanoin vielä, että asiakkaani on hieman skeptinen suunnittelemaani värimaailmaa kohtaan ja tarvitseisin kankaista näytepaloja. Sattuikin avulias ja hauska myyjä. Kerroin romanttiset suunnitelmani ja hän hiukka pyöritteli silmiä. Roheesti valitsin värejä ja erimoisia struktuureja. Kasattiin kaikki yhteen ja esittelin myyjälle kokonaisuutta. Häntä vähän nauratti tai siis paljon. Ei ihan kokonaisuus stemmannut. Hän sanoi joviaalisti, että kauneus on katsojan silmissä. Noh, ihan kaikki ei tietenkään tule lopputulokseen, mutta sain sen mitä läksin hakemaan. Vietin siellä toista tuntia ja nautin tilanteesta. Kävi kyllä mielessä, että jos tämä on se tunne, mitä tunnen, jos tekisin tätä työkseni, niin en voi olla kovinkaan hakoteillä. Lisätään tuohon vielä se, että aikaa olisi enemmän, olisi paremmat suunnitelmat messissä ja joku vielä maksaisi siitä!  Ei huono.

Eilen oltiin opettajan studiolla ( Harmonia Design ) Pikku Huopalahdessa. Meillä käynnistyi erikosmaalauskurssi. Vaikka päivä oli pitkä, niin ilta kantoi mielenkiintoisuudellaan. Aivan tajuttoman mahtavia maalaustekniikoita ja juttuja! Tänään päästään tositoimiin ja tehdään itse. Voi hemmetti, kun olen innoissani. Tämän kurssin perusteella opin itse tekemään kuusi erilaista tekniikkaa. Se on iso lisäpalvelu, mitä voin tarjota asiakkailleni tulevaisuudessa. Duunipaikan seinät ovat olleet pitkään vailla uutta maalipintaa. Arvanette, että tulen käyttämään oppimaani hetimitenoitis. Mahtavaa. Laitan tänne lisää kuvia, jos joku innostuu ja haluaisi himaansa uniikkia ja taidokasta seinämaalipintaa. Silloin kannattaa ottaa yhteyttä yllä olevaan linkkiin ja sieltä varmasti saat asiantuntevaa palvelua. Mistähän saisi aikaa, että voisin maalta himassa ton eteisen? Kuumotuttaa ja himotuttaa.

Vierailtiin eilen myös Laattapisteella ja Rakennustiedossa. Oih, kuinka ihania laattoja onkaan olemassa. Haluaisin ne kaikki. Suunnittelin oman mosaiikkilaatan. Siinäkin kiva yksityiskohta, mitä voisi jossakin kohteessa käyttää. Lopputyössä? Rakennustieto oli hiukka kuivan rapsakka, mutta hyödyllinen kokemus. Nyt tiedän, mikä se on ja miksi. Tytöt pitivät sitä tylsänä, mutta minä Hikari istuin etupenkissä ja tein tärkeenä kysymyksiä. Hah, olen siis ihan hikaribingo. Toivottavasti mua ei aleta koulukiusaamaan. Mulla kun on rillitkin ja olen vähemmistöryhmittymää.

Ei hitto, aika juoksee armottomasti. Nyt täytyy kiirehtiä Maalaaaaaamaaaan!!!